Kaupunginhallitus käsitteli 28.8 kokouksessaan tekemääni aloitetta kuntalaisalotteiden tuomisesta välittömästi lautakuntiin tiedoksi. Edellisessä kokouksessa kaupunginhallitus päätti palauttaa aloitteen uudelleen valmisteluun evästämällä valmistelua aloiteprosessien ohjeiden tarpeellisuudesta. 

Aloitteeni tarkoitus oli luoda rakenne, jolla joka vuosi kaikki tehdyt aloitteet päätyisivät luottamushenkilöiden tietoon, jolloin päättäjillä olisi mahdollisuus ottaa koppia ja edistää kuntalaisten esittämiä ajatuksia. Nyt kuntalaisten ideoiden eteneminen on täysin viranhaltijan käsissä. 

Maanantain kokouksessa aloitteeseeni vastattiin seuraavasti:  

Hallintoyksikössä on kesäkuussa 2017 valmisteltu hallinto- ja kehittämispäällikön toimesta ohjeistus kirjaajille kuntalaisaloitteiden kirjaamiseen ja käsittelyyn. Kaupunginhallituksen yllä mainitun asian palauttamista koskevan päätöksen jälkeen ko. sisäistä ohjeistusta on vielä syytä tarkentaa siten, että kaikki saapuneet kuntalaisaloitteet toimitetaan heti niiden saavuttua myös kansliapäällikön tietoon. Kansliapäällikkö on yhteydessä asian valmistelusta vastaavaan viranomaiseen ja varmistaa aloitteen käsittelyn etenemisen.

Hallintosäännön 17 luvun 3 §:n mukaan aloitteen tekijälle on ilmoitettava kuukauden kuluessa aloitteen saapumisesta, missä viranomaisessa aloite käsitellään, arvioitu käsittelyaika sekä keneltä saa lisätietoja aloitteen käsittelystä. Asiaa valmisteleva viranomainen ottaa yhteyttä kuntalaisaloitteen tekijään määräajassa. 

Kun aloite on käsitelty loppuun, asianomainen viranomainen ilmoittaa aloitteen tekijälle hallintosäännön mukaisesti, onko aloite johtanut toimenpiteisiin. Viranomaisen vastaus kirjataan asianhallintajärjestelmään ja lähetetään tiedoksi myös asianomaisen toimielimen sihteerille, joka laatii koontipykälän käsitellyistä kuntalaisaloitteista ja niiden johdosta tehdyistä toimenpiteistä toimielimelle.

Kansliapäällikön vastauksessa vain tyydytään kertaamaan miten nykyinen järjestelmä käytännössä toimii. Tein esityksen uudelleen valmistelusta niin, että jatkossa aloitteet tulevat tietoon toimielimiin, sai kannatusta mutta lopulta kannattajat vetäytyivät. 

He ymmärsivät viimeisen kappaleen niin, että aloitteet tulisivat jo nykyisin lautakunnille tietoon. He eivät huomioineet, että viimeisessä kappaleessa puhutaan vain niistä aloitteista jotka on käsitelty loppuun. Ongelma on, että vain osa kuntalaisten aloitteista käsitellään loppuun. Ja loppuunkäsitelty aloite tulee nykyisessäkin järjestelmässä vähintään viranhaltijoiden päätöksissä esiin. 

Pyysin kaupungin kirjaamolta kaikki tehdyt kuntalaisaloitteet 10 vuoden ajalta. Ohessa lueteltu kuinka moneen aloitteeseen on ylipäänsä annettu vastaus. 

Vuosi	Vastattu	Vastaamatta	Yhteensä
2007	1	-	1
2008	-	-	-
2009	11	20	31
2010	8	19	27
2011	17	21	38*
2012	7	14	21
2013	5	11	16
2014	-	-	-
2015	-	2	2**
2016	2	5	7**
2017	-	1	1
Yhteensä	51	93	144

*pitää sisällään 11 hidastetöyssyaloitetta vuonna 2011, joista 3:n on vastattu.
**Listauksessa ei ole huomioitu kuntalaisaloite.fi-sivuston kautta ns. nimikeräyksessä olevia alotteita.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin viranhaltijoiden pöydällä on 10 vuoden ajalta kerääntynyt 93 kuntalaisaloitetta, jotka pölyttyvät viranhaltijoiden pöytälaatikoissa. Näihin alotteisiin ei ole annettu mitään vastausta. Useassa näistä aloitteen tekijälle ei ole edes ilmoitettu kuka viranhaltija asiaa käsittelee tai että aloite on ylipäänsä vastaanotettu. 

Kuntalain henki on selvä. Se vaatii kuntalaisten alotteita tietoon luottamushenkilöille, jotta päättäjät olisivat tietoisia missä asioissa kuntalaiset ovat olleet aloitteellisia ja jotta päättäjät voisivat kenties edistää hyviä ideoita joita alotteiden joukossa on. 

Olen varma että selvästi laskusuhdannetta kärsivät kuntalaisaloitejärjestelmä kokisi uuden nousun, jos kaupungin päättäjät ja viranomaiset antaisivat aloitteille niiden ansaitseman arvon. En ymmärrä, enkä käsitä, miksi kukaan päättäjistä yleensä vastustaa ajatusta saada kerran vuodessa tietoon kuntalaisten tekemät aloitteet. 

Tulen jatkamaan omilla sivuillani asiasta tiedottamista, tuon kuntalaisten alotteita julkisuuteen kunnes asiaan saadaan Kotkassa muutos. 

Kotkalla on harvinainen tilanne edessään, kun sen päättäjät pohtivat kuumeisesti kuinka KSOY:n osakemyynnistä saadut 70,2 miljoonaa euroa tulisi käyttää. Myydessään osakkeet, kaupunki tappoi samalla muutamia miljoonia vuosittain tuottavan lypsylehmän. Siksi kaupunginjohto onkin aivan oikein ottanut tavoitteekseen investoida rahat niin, että investointi poikisi käyttötalouteen tuon osinkomenetyksen tuottaman vajeen. Investointien ei tulisi olla vain lisätuloja tuottavia, vaan myös säästöjä tuottavat investoinnit tulee ottaa huomioon.

Haluan kuitenkin ilmaista huoleni tavasta, jolla sähkömiljoonien käyttöä tällä hetkellä valmistellaan ja johdetaan. Olen myös tuonut asiaa esille kaupunginhallituksessa.

Ottamatta vielä kantaa varsinaisiin ideoihin, en pidä demokraattisena tapaa, jolla pieni muutaman johtavan päättäjän ja virkamiehen piiri on ajanut eteenpäin omia ideoitaan käyttää miljoonat. Julkisuudessa näistä on eniten ollut esillä Kantasatamaan suunniteltu 20 miljoonan tapahtuma-areena.

Sen sijaan, että käyttäisimme aikaa, tietoa ja harkintaa ideoiden kartoittamiseksi on taustalla tehty hartiavoimin työtä yksittäisen idean edistämiseksi teettämällä sitä tukevia selvityksiä. Liekö sattumaa, että vastaava idea on pyörinyt aivan kohta eläkkeelle jäävän kaupunginjohtajan tarjottimella jo toistakymmentä vuotta?

On kummallista, että tapahtuma-areenaa viedään eteenpäin irrallisesti kokonaisuudesta ja sen edistämiselle halutaan periaatteellisena pidettävä jatkovalmistelupäätös jo maanantaina. Sanoi asiaa ajavat mitä tahansa, tulee valmistelupäätös nostamaan merkittävästi kynnystä päättäjille löytää rohkeutta kritisoida hanketta myöhemmin.

Sähkömiljoonien investoimista tulisi käsitellä ja valmistella kokonaisuutena. Ja tätä kokonaisuutta on vietävä eteenpäin vain joukkoistamalla ajatustyö ja ottamalla laajasti ideoita huomioon päätöksien pohjaksi. Kotkan tulisi esimerkiksi pyytää kaikilta hallintokunniltaan ideat sellaisista investoinneista, jotka pienentäisivät käyttötalousmenoja. Sen tulisi myös sitouttaa valtuustoryhmät jo varhaisessa vaiheessa valmisteluun.

Kuntalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää että pöydällä on useita vaihtoehtoja rahojen investoimiselle ja kansalaiskeskustelulle annetaan mahdollisuus. Kotkalla ei ole nyt varaa ottaa tehdä hätiköityjä päätöksiä. 

Viikko sitten uutisoitiin löytyneen 34 miljardin arvoinen skandiumesiintymä Savosta. Somessa närää herätti monelle ihmetykseksi tullut tieto, että hyöty tästä löydöstä on jälleen valumassa ulkomaiselle suurpääomalle, ei suinkaan savolaiselle maanomistajalle tai yhteiskunnalle.

Suomessa maan pinnan alapuolella olevat luonnonvarat omistaa se taho, joka alueen ensiksi itselleen valtaa. Kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta ihmetteli jo muutama vuosi sitten, miksi Suomessa kaivosten perustamista ohjaa yhä tämä 1700-luvulta periytyvä ja Roope Ankan Klondyke-seikkailusta tuttu löytäjä saa pitää -periaate, vaikka monissa muissa maissa siitä on luovuttu.

Suomen lainsäädäntö on jäänyt jälkeensä, sillä on oletettu ettei arvokkaita esiintymiä enää juurikaan löydy. Nyt kun tilanne on muuttunut, ja valtava osa Suomesta on jo ulkomaisten suuryritysten valtaamaa ja uusia esiintymiä löytyy vilkkaasti tulisi valtionkin muuttaa suhtautumistaan luonnonvaroihin. Luonnonvaroista on puhuttava kokonaisuutena, sillä kaivannaisten jälkeen on vuorossa pohjavedet.

Kaivosteollisuus ei ole ristiriidatonta liiketoimintaa missään nimessä. Sen ohella syntyvän vaurauden ja työllisyyden lisäksi aiheutuu aina suurta haittaa luonnolle. Kun on kyseessä ihmisten ja luonnon kannalta vahingollisesta toiminnasta, olisi äärimmäisen tärkeää että hyötyjä ja loppulaskun maksaja olisi sama. Silloin myös hyötyjällä olisi intressejä pitää vahingot minimissään ja kehittää sitä varten parempaa vihreämpää teknologiaa.

Mielestäni lähtökohdan tulisi olla, että luonnonvarat ovat Suomen valtion, maakuntien tai kuntien eli sen kansalaisten omaisuutta, jonka käyttöön yhteiskunnalla tulisi olla etuoikeus. Jos jokin yksityinen taho haluaisi tutkia maaperää ja lopulta perustaa kaivoksen, tulisi alueesta maksaa riittävä korvaus ja kaivannaisista rojaltia tai veroa. Tämänlainen järjestely on voimassa valtaosassa länsimaita. Miksi ei siis Suomessa?

Suomi on ratifioimassa EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimus CETA:n tämän vuoden syksynä. CETA pitää sisällään kehitysmaihin kohdistuneita investointeja varten luodun investointisuojan, jonka mukaisesti ratifioinnin jälkeen tehdyt yrityksien voittomahdollisuuksia heikentävät lakimuutokset voidaan riitauttaa lopputuloksesta riippumatta yhteiskunnalle useita miljoonia euroja maksavaan välimiesmenettelyyn.

Se on kaikkien lakien yläpuolelle luotu, yritysjuristien ylläpitämä oikeusaste, jossa vahditaan vain ja ainoastaan yritysten edun toteutumista. Käytännössä kaikki demokraattiset päätökset jotka uhkaavat suurpääomaa ratifioinnin jälkeen, voidaan haastaa tähän oikeuteen.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella on todella kiire muuttaa täysin järjenvastaista kaivoslainsäädäntöään. Tiedän, että luonnonvarojen paremmalla yhteiskunnallisella hyödyntämisellä on todella laaja tuki yli puoluerajojen. Mahdollisuus siis asiaan puuttumiseen on jos kansalaiset ymmärtävät herätä puolustamaan kansallisvarallisuuttaan. 

Kotkan kuntavaalien äänestysprosentti jatkoi huolestuttavaa laskusuuntaansa, vaikka nyt jos koskaan olisimme tarvinneet kuntalaisten mandaattia kaupungin johtamiseen.

Heti vaalipäivän jälkeen Kotkan kaupungin vielä istuva valtuusto kokoontui päättämään siitä, miten tulevaa valtuustoa tullaan johtamaan. Valtuusto päättä yksityiskohtaisesti mm. kuntademokratiasta ja kuntalaisten oikeuksista vaikuttaa kuntansa asioihin vaalien välillä esimerkiksi aloiteoikeuden kautta.

Edellisenä päivänä äänestysprosentti oli jäänyt 53,6:een prosenttiin. Maanantaina valtuusto päätti, ettei jatkossakaan kuntalaisten tekemien alotteiden tule päätyä valtuustolle tai lautakuntiin päätettäväksi tai edes tiedoksi. Ongelma on todellinen. Nyt jatkettiin nykyisen hallintosäännön linjalla, mikä on johtanut käytännössä siihen, että kuntalaisalotteita ei pyynnöistä huolimatta ole voitu tuoda valtuustolle. Teimme tämän ongelman ratkaisevan esityksen, mutta jäimme yksin.

Valtuusto myös käveli kokouksen äänestyksissä myös oman aiemman päätöksensä yli antaa henkilöstön edustajille puhe -ja läsnäolo-oikeus lautakuntiin, jotta vuorovaikutus olisi päättäjien ja henkilöstön välillä parempi. Nyt viesti ei kulje.  

Jos ei viesti kulje henkilöstöltä päättäjille, niin ei se myöskään kulje päättäjiltä kuntalaisille.

Kuinka moni kotkalainen tiesi ennakkoon mitä viime maanantaina olimme päättämässä? Oliko tämän hallintosäännön sisältöä ja uudistuksia puitu ennakkoon mediassa? Oliko kuntalaisilla todellinen mahdollisuus yrittää vaikuttaa valtuustoon ennen kokousta? Uutisoitiinko edes jälkeenpäin tiistaina siitä, kuka äänesti kuntalaisten demokratian parantamista vastaan? Ei, ei ja ei. Itseasiassa edes kaupungin oma viestintä ei pitänyt asiaa tiedottamisen arvoisena.

Media ja kaupungin viestintä on epäonnistunut Kotkassa. Sen tajuaa toreilla. Kansalaiset ovat olleet tietoisia kaikista kovasanaisista riidoista ja ehkä siitä, että velka ja alijäämät kasvaa. Eivät niistä lukuisista päätöksistä, jossa valtuusto on löytänyt yhteisen sävelen tai onnistumisista. 

Jotta edustuksellinen demokratia voisi toimia, pitäisi kuntalaisilla olla tieto siitä mitä kukin ryhmittymä on konkreettisesti valtuustossa tehnyt, jotta lupauksia voidaan peilata tekoihin.

Väitän, että kotkalaisten passiivisuuden perimmäinen syy on päättäjien nihkeydessä kuunnella ja ottaa kuntalaisia huomioon. Mutta toisaalta ongelma on viestin välittyminen kuntalaisille.

Kuka ihme luottaisikaan järjestelmään, jossa päättäjät heikentävät kuntalaisen mahdollisuutta vaikuttaa ja toisaalta, joka näyttäytyy ulospäin kuntalaisille pelkkänä sirkuksena. 

Olen päättänyt julkaista kotkalaisten tekemät kuntalaisaloitteet sellaisenaan tästä päivästä eteenpäin omalla nettisivullani otsikolla "Tätä valtuusto ei halua kuulla". Päivitän sivua siihen päivään asti, kunnes Kotkassa kuntalaisten ideat ja aloitteet otetaan tosissaan ja ne saavat niille kuuluvan arvon. 

Valtuusto päättää seuraavassa kokouksessa uudesta  hallintosäännöstä, joka määrittelee miten Kotkaa johdetaan jatkossa. Kyseessä on siis äärimmäisen tärkeästä paperista ja se antaa nyt mahdollisuuden Kotkalle parantaa rapautunutta demokratiaansa.

Hyvää esityksessä on, että se sisältää vasemmistoliiton jo usean vuoden ajaman nuorisovaltuutettujen puhe -ja läsnäolo-oikeuden valtuustossa. Tämän puolesta valtuusto teki päätöksen esityksestämme joulukuussa.

Kuntalaisten osallistumis -ja vaikuttamismahdollisuuksia on myös korostettu tyydyttävästi. Tärkeä muutos on myös, että jatkossa kaupunginjohtaja tulee olemaan määräaikainen. Automaattisia eläkevirkoja ei ole kaupunginjohtajille enää jaossa, vaan jatkossa myös kaupunginjohtaja joutuu kantamaan poliittisen vastuunsa.

Sen sijaan ihmetystä herättää asiaa valmistelleen kansliapäällikön käveleminen valtuuston tekemän toisen uudistavan päätöksen yli. Henkilöstön edustajalle ei ole uudessa hallintosäännössä läsnäolo-oikeutta lautakunnissa, vaikka valtuusto on näin päättänyt.

Tämän idea oli parantaa luottamushenkilöiden ja ruohonjuuritason tärkeää työtä tekevien vuorovaikutusta. Nyt ongelmat hukkuu tai suodattuu matkalla päätöksentekijöihin. Valtuuston päätöksen yli kävelemistä ei voi kepein perustein hyväksyä. Asia pitää selvittää perin pohjin.

Kotkassa kuntalaisaloitteen suosio on romahtanut, vaikka se on käytännössä ainoa suora keino vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Syy tälle on se, että nykyinen sääntö on tehnyt kuntalaisaloitteella vaikuttamisen mahdottomaksi.  

Valtuustolle pitäisi tuoda tiedoksi joka vuosi kuntalaisaloitteet jotka kuuluvat valtuuston toimivaltaan. Olen vuosittain pyytänyt aloitteita valtuustoon, mutta niiden tuominen on evätty perustelemalla ettei valtuuston toimivaltaan kuuluvia aloitteita ole tehty. Aloitteita on kuitenkin tehty vuosittain keskimäärin muutama kymmenen.

Samaan aikaan ne elimet joiden toimivaltaan aloite voisi kuulua, ei myöskään aloitteita voi saada. Tämä johtuu siitä, että hallintosäännössä on määritelty että aloitteet tuodaan lautakuntiin tiedoksi niiden päättämällä tavalla. Mikään lautakunta ei ole päättänyt kuitenkaan tavasta.

Kotkassa on ollut siis vuosia voimassa varsinainen kuntalaisaloitteiden musta-aukko, joka on nielaissut aloitteet syövereihinsä. Miksi kukaan tekisi kuntalaisaloitetta, kun nykyinen hallintosääntö estää aloitteiden päätymisen päättäjien päätettäväksi?

Tähän on saatavissa helposti muutos. On määriteltävä aloitteet toimivallasta riippumatta tiedoksi valtuustolle ja lautakunnalle vuosittain. Vain tällä tapaa noudatetaan kuntalain henkeä. 

Kuluneen valtuustokauden aikana sisäilmaongelmissa vellovat kiinteistöt ovat olleet yksi kuumimmista perunoista. Huonosta sisäilmasta johtuen ovat lukuisat kotkalaiset sairastuneet, monet parantumattomasti. Osa ei kykene työskentelemään enää edes täysin terveissä rakennuksissa – altistuneiden elämän voi sanoa olevan pilalla.

Olen täysin varma että jokainen virkamies ja valtuutettu pitää ongelmaa todellisena. Silti ihmettelen toimien vähyyttä sen ratkaisemiseksi.

Valtuutettuna olen ihmetellyt, miten voi olla mahdollista että jokainen ongelmakohde paljastuu ensiksi kaupungilla liikkuvien huhujen kautta. Useimmiten huolestuneet yhteydenotot työntekijöiltä tai oppilaiden vanhemmilta ovat olleet ensimmäiset tiedot ongelmista. Jotta valtuusto voisi kantaa vastuunsa tilanteesta, tulisi tiedon epäillyistä sisäilmaongelmista olla helposti saatavilla ja täysin julkista. Kriisiviestinnässä olennaista on että viestintä on oikea-aikaista ja täysin välitöntä. Jätin avoimemman tiedottamisen puolesta aiheesta aloitteen, johon toivon pikaista tarttumista.

Tilanteen haltuun ottaminen vaatisi säännöllisten – myös terveiden - kiinteistöjen tutkimisen. Tällä hetkellä ongelmat paljastuvat vasta kun ihmisiä on jo sairastunut. Valitettavasti useimmiten ongelman ratkaisuksi siirretään oirehtivat työntekijät ja oppilaat muualle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oireettomat tämän jälkeen enää altistuisi rakennuksen sisäilmassa oleville myrkyille. Ihmisten siirtäminen ei ole ratkaisu vaan ongelman lakaisemista maton alle.

Sisäilmaongelmaiset kiinteistöt ovat kuitenkin seuraus toisesta ongelmasta. Ongelmakiinteistöt edustavat lähes poikkeuksetta tietyn aikakauden tuotoksia. Tähän ynnättynä se fakta, että Kotka on pitänyt tietoisesti peruskorjausmäärärahansa 15 miljoonaa euroa liian pienenä joka vuosi – ovat se todellinen ongelma. Esitimme määrärahan korottamista viime syksynä huonoin tuloksin. Toivon että tuleva valtuusto tekee viisaammin.

Vielä istuvan valtuuston tulee tarttua vihdoin toimeen ja laatia toimintaohjelma ongelman taltuttamiseksi. Olennainen osa sitä on myös tehdä periaatteellinen päätös ja julistaa terve sisäilma on jokaisen kotkalaisen oikeudeksi ja päättää että havaittuihin ongelmiin puututaan jatkossa välittömästi.

Olen laatinut alla olevan 6 kohdan ohjelmaehdotelman, joista mielestäni olisi hyvä aloittaa sisäilmaongelmien selättäminen. Nekään eivät ole mitään hokkuspokkus-temppuja, mutta hyvä alku. 

Kotkan mielenterveyspalveluissa on työnsarkaa. Sen lisäksi, että niitä uudistetaan meillä sakset kädessä – on nykyisessä palvelussa rakenteellisesti paljon korjattavaa.

Muualta Kotkaan muuttanut tuttavani on nyt parin vuoden ajan toistuvasti pyrkinyt saamaan lähetettä psykiatriseen hoitoon. Ajan saaminen muulta kuin sairaanhoitajalta on ollut mahdotonta ja lääkkeiden saaminen vaikeaa, eikä tarjolla ole ollut minkään sortin terapiaa lääkkeidenkään sijaan. Kaksi vuotta sitten hän pääsi tk-lääkärille, joka ei lähetettä suostunut kirjoittamaan, mutta miedommat lääkkeet kylläkin. Tuttavani löysi pian itsensä päivystyksestä.

Kotkassa on jo vuosia vaadittu lähetteetöntä matalan kynnyksen hoitoon pääsyä mielenterveyspalveluissa. Nykyään asiallisen hoidon saaminen vaatii ensiksi tk-lääkärillä käyntiä. Siis jonottamista samassa loisteputkien loistossa kuin muiden vaivojenkin kanssa jonotetaan. Jokainen joka ymmärtää mitään mt-sairauksista tajuaa, että tämä tekee hoitoon hakeutumisen kynnyksestä järisyttävän suuren.

Vasemmistoliitto teki esityksen lähetteettömän mt-palvelun saamiseksi pari vuotta sitten. Vastauksessaan valtuustolle viranhaltijoiden puolelta tarve mitätöitiin nimenomaan alleviivaamalla olemassaolevaa akuuttityöryhmää. Kaupungin nettisivuilla lukee : ”MiePä-keskuksen Akuuttityöryhmään voit ottaa yhteyttä akuuteissa, välitöntä arviointia vaativissa tilanteissa. Akuuttityöryhmään et tarvitse lähetettä.”

Tuttavaltani olivat jälleen lääkkeet loppumaisillaan ja henkinen tilanne romahtanut, joten hän soitti akuuttityöryhmään. Puhelimessa palvellut henkilö oli useita kymmeniä minuutteja tivannut syitä hakeutua akuuttityöryhmään. Tuttavani oli itkuisena ja ahdistuneena yrittänyt selittää että nyt on tosi kyseessä. Tämän jälkeen puhelimessa vielä vaadittiin häneltä sitä lähetettä - vaikka akuuttityöryhmän pitäisi toimia akuuteissa tilanteissa juuri ilman. Lopulta se mitä akuuttityöryhmään pääsyn vaatiminen tuotti oli soittopyynnön ja ajan sairaanhoitajalle 1,5 viikon päähän.

Tämä tapaus antaa surullisen kuvan Kotkan mielenterveyspalveluiden tilanteesta. Useisiin työryhmiin pirstaloitu palvelu on ahdistuneelle potilaalle liian sekava ja täynnä kynnyksiä ylitettäväksi. Jos vielä välitöntä hoitoa vaativia tapauksia varten luotu palvelu, pettää näin pahasti, ei ole liioiteltua sanoa, että levällään olevat mielenterveyspalvelumme vaarantavat potilaiden terveyden.

Kotka on puututtava tähän ongelmaan välittömästi. Lähetteettömästä hoitoon pääsystä on tehtävä vihdoin totta ja ihmisten mielenterveysongelmiin on puututtava suuremmalla vakavuudella. 

Suomi on tekemässä lähivuosina massiivisia puolustushankintoja lähivuosina. Tarve on todellinen. Nykykalusto on nimittäin tullut tiensä päähän. Tarvetta on neljän aluksen verran merivoimissa, jonka arvioitu hinta olisi 1,2 miljardia euroa. Puolueiden välillä tuntuu olevan yksimielisyys siitä, että hankinnat ovat välttämättömät. Määrästä ja siitä, mistä hankinnat tehdään vielä keskustellaan. Siksi hävittäjähankinnan hintahaarukka onkin suuri ja sen arvio on n. 7 – 10 miljardia euroa.

Rahoitus on herättänyt keskustelua. Sipilä on väläyttänyt ylimääräistä puolustusveroa tai puolustusobligaatioiden liikkeelle laittoa. Vapaaehtoista obligaatioilla kerättävää lisärahoitusta vastaan en keksi argumenttejä, mutta perusteita itsenäisyyspäivän vuoksi kerättävälle puolustusverolle ei ole. Suoraan sanottuna tapa käyttää suomalaisten isänmaallisuutta ja juhlavuotta hyväksi sotakaluston hankintaan ei todellakaan kuulosta hyvältä. Lastensairaalalle valtio ei keksinyt omaa veroa juhlavuodeksi.

Sen sijaan hankinnan kohdalla tärkeintä on miettiä tarkkaan mistä hankinnat ostetaan ja kuka tekee työt? Yhteensä yli 10 miljardin hankkeilla Suomessa toteutettuna olisi merkittävä taloutta elvyttävä vaikutus. Hankinnan kautta valuisi rahaa paikallisille yrityksille ja työntekijöiden palkkoihin miljarditolkulla. Se saattaisi synnyttää jopa pysyvää työtä ja uutta osaamista maahan. Ainakin Jas Gripenin valmistajat ovat ilmaisseet mahdollisuudesta tuoda työt Suomeen.

Populistisen puolustusveron sijaan meidän tulisi ennemmin pitää huoli, että hankinnoista syntyvä työ tehdään pääasiassa Suomessa. Näin ne toisivat verotuloina mittavan osuuden takaisin valtion kassaan. Siinä olisi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi oikea veto. Tuoda tämän mittavan puolustushankinnan avulla työtä ja verotuloja lama-Suomeen.

Ensivuoden talousarvio osoittaa, että Kotkan kokoomusjohtoinen talouspolitiikka on täysin epäonnistunut. Jos se toimisi – eikö talouden pitäisi olla jo raiteillaan?

Toisin kuin on annettu ymmärtää tämä valtuusto ei ole ollut toimeeton – valitettavasti. Kaikki virkamiesten esitykset on junnottu valtuustossa läpi. Vasemmistoliitto on lähes yksin edustanut nykylinjan vaihtoehtoa.

Valtuuston enemmistö on tähän asti kaikkien taloustieteen lainalaisuuksien vastaisesti laman keskellä leikannut vanhuksilta, vammaisilta, työllisyyden hoidosta ja suhteellisesti eniten lapsilta ja opetuksesta.

Jos nykysuunnitelman mukaan toimitaan, on esimerkiksi kouluista vähennetty lapsilta kahdessa vuodessa n. 100 aikuista syksyyn 2017 mennessä. Tähän on laskettu mukaan mm. koulupsyykkarien toimien lopettaminen sekä koulunkäynninohjaajien ja resurssiopettajien vähentäminen. Mikä on tämän ns säästön todellinen hinta tulevaisuudessa?

Lama-Kotka on myös pitänyt investointimäärärahansa matalana ja samalla lykännyt elintärkeitä elvyttäviä ja ylläpitäviä kiinteistöremontteja. Arvioiden mukaan 20 miljoonaa vuodessa vaativat perusparannusmäärärahat on pidetty 5 miljoonassa, kaikkien varoitusten vastaisesti.

Ei ole ihme että sisäilmaongelmat vain kasvavat, kun kiinteistöistä ei kyetä pitämään huolta. Vaikutukset välinpitämättömyydestä ovat olleet raskaita. Ihmisten elinikäisiä sairastumisia ei voi painaa villaisella.

Lamassa korjausvelan kasvattaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tavallinen velka. Korjausvelan taittaminen taas vähentää mm. sisäilmaongelmia tulevaisuudessa ja samalla lisää työllisyyttä.

Tämän faktan valossa on järkyttävää, että Kotka aikoo ilman ainuttakaan järjellistä syytä aloittaa velkakannan taittamisen ensi vuonna. Eiköhän laiteta sen sijaan koulut, päiväkodit ja terveysasemat kuntoon. Niiden käyttäjät ja henkilökunta ovat sen ansainneet.

Vasemmisto on edellisinä vuosina ehdottanut vaihtoehtobudjetissaan kevyttä 0,25 % korotusta satsatakseen palveluihin ja työllisyyteen. Näin saadaan lopulta menojen kasvu kuriin ja velkakin taittumaan. Veronkorotus ei ole meille itseisarvo, vaan keino ylläpitää laadukkaita hyvinvoinnin kautta säästöjä tuovia palveluita.  

Nyt putkinäköinen ajattelu ja palveluleikkaukset näkyvät budjetissa kasvaneena pahoinvointina ja menoina ja valtuusto on pakkokorotuksen edessä.

Vasemmistoliitto tulee myös tänä vuonna esittämään uudistavan vaihtoehtobudjettinsa. Se vaatii rohkeutta hylätä vanhat käytännössä nyt toimimattomiksi todetut opit ja siirtyä kestävään ihmislähtöiseen talouden hoitoon.

Huomenna vietetään myös täällä Kotkassa Asunnottomien yötä. Kotkassa on lähes sata asunnotonta ihmistä. Suuri osa asunnottomista majoittuu sukulaistensa tai ystäviensä luona, mutta myös Kotkassa osa asunnottomista joutuu majoittumaan ulkosalla. Asunnottomien jäätymiskuolemat talvella ovat myös Kotkassa todellisuutta.

Kotkassa ei tällä hetkellä ole varsinaista hätämajoitustilaa, joka majoittaisi matalalla kynnyksellä kriisin koittaessa. Pelastusarmeijan Hovinsaarella ylläpitämä asuntola lakkautettiin vuosia sitten. Usein asunnottomuus tulee niin äkillisesti, että yhteiskunnan turvaverkot eivät ehdi järjestämään kattoa ihmisen pään päälle.

Koska suomalaiset sääolosuhteet ovat ankarat, tulee lämpimän yöpymistilan saamisen olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Muu suhtautuminen asiaan on heitteillejätön hyväksymistä.

Tästä vakavasta puutteesta johtuen Kotkaan tulisi perustaa hätämajoitustila. Sen voisi perustaa yhteistyössä asunnottomuuden parissa toimivien järjestöjen kanssa ja sitä varten voisi hyvin hakea hankerahaa.

Sopivien tilojen löytäminen hätämajoitukseen ei ole Kotkassa ongelma. Meillä on runsaasti tyhjillään lojuvia kaupungin ylläpitämiä kiinteistöjä, jotka kaipaavat remonttia ja toimintaa ympärilleen. Yksi vaihtoehto voisi olla vanha kaupunginsairaala, joka kaipaa kipeästi uutta toimintaa ja kunnostusta. Tilojen kunnostaminen vähentäisi kaupungin korjausvelkaa ja työllistäisi remontointi vaiheessa.

Hanke ratkaisisi merkittävän ongelman Kotkassa, mutta sillä olisi positiivisia työllisyysvaikutuksia. Se myös vapauttaisi huomattavan määrän poliisien resursseja, joilla on kädet täynnä hätämajoitusta tarvitsevien majoittamisessa.

Talousvaikutuksista riippumatta on tämän aloitteen perimmäinen ajatus varmistaa ettei ketään jätettäisi enää jatkossa Kotkassa ulos säiden armoille.

Olen jättämässä huomenna YK:n syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisena päivänä valtuustoaloitteen, jotta Kotka ryhtyisi toimiin hätämajoitustilan perustamiseksi.

Korkeakosken koulun tilanne nousi mediassa viime viikolla isosti esille. YLEn uutisointi läpimädästä koulusta levisi sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan ongelmat on tiedetty 10 vuotta, mutta vasta kun oppilaat ovat alkaneet saada oireita on ongelmiin reagoitu. Tapaus ei ole Kotkassa valitettavasti ensimmäinen.

Viimeisin koulun kuntotutkimus on tehty vuonna 2011 kouluverkkoselvityksen yhteydessä. Kuntoselvityksessä sisäilmaongelmia ei ole mainittu, muita rakennuksen kuntoon liittyviä epäkohtia löytyy kuitenkin listattuna paljon. Tällöin rakennus on päätetty kunnostaa vuonna 2016. Hanketta on kuitenkin lykätty eteenpäin. Vipinää hankesuunnitteluun tuli viime syksynä, vasta kun lisääntyneistä oireista johtuen rakennuksen sisäilmaongelmat paljastuivat. Nyt asia on päätöksenteon rattaissa onneksi pyörähtänyt eteenpäin ja uuden koulun on tarkoitus valmistua 2019.

Korkeakosken koulun tapaus paljastaa, että Kotkassa ei vieläkään oteta riittävällä vakavuudella sisäilmaongelmia. Syy ei ole niinkään suoranaisesti kenenkään piittaamattomuus vaan se, että nykyisellään sisäilmaongelmat havaitaan vasta kun ilmenee jo runsaasti oireilua.  

Jotta voimme ottaa tilanteen haltuun ja havaita ongelmat jo ennen sairastumisia, tarvitsemme säännöllisiä sisäilmatutkimuksia. Tutkimuksia ei tule kohdistaa vain kiinteistöihin joissa oireilua on jo havaittu, vaan myös ns. terveisiin rakennuksiin. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä itseasiassa esitti tätä kaikkien julkisten kiinteistöjen osalta jo vuoden 2015 talousarvioon. Se perustui kaupungin terveystarkastajan meille valtuutetuille antamaan esitykseen ratkaisuksi tilanteeseen. Toivotaan, että seuraavassa talousarviokokouksessa esityksemme saa riittävästi kannatusta.

Julkisten kiinteistöjen säännölliset sisäilmatutkimukset ratkaisevat ongelman lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavälin ongelma piilee kaupungin pienissä peruskorjausmäärärahoissa, joita on vuosi vuodelta pienennetty vaikka tarve koko ajan kasvaa. Määräraha on pudonnut muutamassa vuodessa 8 miljoonasta 5 miljoonaan. Todellinen tarve lähentelee 20 miljoonaa.

Kotka kasvattaa tietoisesti kalliiksi tulevaa korjausvelkaansa pitääkseen velkaantumisen kurissa. Se on nurinkurista, sillä näin matalan korkotason aikaan infraan sijoitettu euro välttämättömiin korjaustöihin maksaa itsensä takaisin. Korjausvelkaantuminen sen sijaan johtaa vain korjausvelan määrän jatkuvaan kasvamiseen ja uhkaa ihmisten terveyttä lisääntyneiden sisäilmaongelmien takia. Tähän meillä ei ole varaa.

Meillä päättäjillä on avaimet ongelman ratkaisuun käsissämme. Otetaan vihdoin jo liian monen ihmisen terveyden ja elämän pilanneet sisäilmaongelmat tosissamme!

Kotka rankaisee lapsiperheitään jättämällä arvonnan kautta eka -ja tokaluokkalaisia lapsia ilman iltapäivähoitopaikkaa. Järkytyksen aiheutti tieto, että perheiden yksilöllinen arjen tilanne ei ratkaise, vaan arpa. Kotkalaisen äidin kirjoitus ja huoli on levinnyt kulovalkean lailla, ja poliittista tahtoa iltapäivähoitopaikkojen jakoperusteiden muuttamiseksi on jo onneksi löytynyt.

Tein valtuustokysymyksen asiasta, ja vastaus paljasti todellisen ongelman. Hakeneista 450:sta vain 33 lasta jäi ilman hoitopaikkaa. Ulosjääneet todellakin arvottiin. Sanovat että arpa on kaikkein tasavertaisin. Mielestäni näin pienen joukon jättäminen arpaonnensa varaan ei ole tasavertaisuutta nähnytkään. Tasavertaista olisi sen sijaan tarjota iltapäivähoitopaikka kaikille ekaluokkalaisille. Pieni hoitopaikkaa vaille jääneiden porukka viestii, että jokaiselle kyllä pystytään tarjoamaan iltapäivähoitopaikka jos tahtoa löytyy.

Ongelma on vanhentuneiden jakoperusteiden lisäksi valtuuston viime syksyn päätös, joka pudotti koulunkäynninohjaajien määrää rajusti. Sekä koordinaattori Anu Neuvonen että opetustoimenjohtaja Juha Henriksson vastauksessaan viittaa ohjaajien määrän pudottamiseen syynä ongelmiin.

Valtuuston enemmistö voi katsoa peiliin päätöksen osalta, joka jo näin pienessä ajassa on tuonut ongelmia. Suurin lasku päätöksestä tullaan näkemään syrjäytymisen määrän kasvuna ja oppimistulosten romahtamisena.

Valtuuston vastuuta lisää myös se, että kaupungin ammattilaiset, eli työntekijät vetosivat ennen päätöstä – että Kotka nostaisi vakituisten ohjaajiensa määrän 100:n. Vasemmistoliitto teki ammattilaisten huolen pohjalta esityksen, jonka taakse eivät muut ryhmät tulleet. Ongelmien syntymisestä ei voi tiedon puutetta syyttää.

Lapsiperheiden palveluiden kautta on turha markkinoida Kotkaa uusille veronmaksajille, jos palveluiden käytännön toteutus on näin levällään. Kotkan on lopetettava lapsipalveluvihamielinen politiikkansa ja laitettava palvelunsa kuntoon. Se on parasta markkinointia kotikunnallemme.

Tässä ihan vain muistutuksena äänestäjille lista valtuustoryhmistä, jotka olivat vähentämässä koulunkäynninohjaajien määrää. Äänestäneiden nimet tulevat julki myöhemmin.

KOK-RKP
SDP
VIHR
PS
KD
KESK.

Kotkan vasemmistoliitto vaatii kaupunkia korjaamaan välittömästi iltapäivähoitopaikkojen jakoperusteitaan oikeudenmukaisemmaksi. Jakoperusteissa paljastui epäkohta, kun vuorotyötä tekevä yh-äiti kirjoitti asiasta Kymen Sanomiin. Sen mukaan työssäkäyvän huoltajan ekaluokkalainen lapsi voi jäädä huonolla arpaonnella ilman iltapäivähoitoa. Vasemmistoliitto on tekemässä asiasta valtuustokysymystä ja aloitetta.

Laki iltapäivätoiminnasta antaa kunnalle mahdollisuuden päättää itse missä laajuudessa sitä tarjotaan. Valintaperusteissa korostetaan yhdenvertaisuutta. Lapsen kannalta yhdenvertaista olisi, että jokaisella ekaluokkalaisella olisi oikeus koulun jälkeen aikuisen läsnäoloon. Työskenteleviä ja opiskelevia vanhempia ei tule rangaista elämäntilanteestaan.

Vasemmistoliiton mielestä jokaiselle kotkalaiselle ekaluokkalaiselle tulisi taata paikka iltapäivähoidossa. Vähintään muutosta tarvitaan jakoperusteissa, joka asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Jakoperusteissa tulisi ottaa mallia mm. Joensuun ja Keravan malleista. Molemmissa kaupungeissa iltapäivätoimintaa tarjotaan ensisijaisesti kaikille työssäkäyvien vanhempien ekaluokkalaisille lapsille.

Vasemmistoliitto muistuttaa, että iltapäivätoiminnan henkilöresurssipula on valtuuston enemmistön aiheuttama. Valtuusto päätti viime talousarviokokouksessa vähentää usealla kymmenellä koulunkäynninohjaajia. Vasemmistoliiton esitys ohjaajien määrän vakiinnuttamisesta 100:n ei saanut kannatusta. Tämän päätöksen seuraukset alkavat näkyä jo nyt. Hinta lappu on tulevaisuudessa monikymmenkertainen.

Tulevaisuuden kunnat kilpailevat niistä veronmaksajista, jotka valitsevat asuinpaikkansa palveluiden toimivuuden perusteella. Kotkan on turha tehdä markkinointia lapsiperheille, jos käytäntö on retuperällä ja työssäkäyvien lapsiperheiden arjesta tehdään Kotkassa mahdotonta.

Kotkan tulee muuttaa jakoperusteensa välittömästi, jotta ensi syksynä koulutiensä aloittavien työssäkäyvien vanhempien lapset saadaan iltapäivähoitoon. Vasemmistoliitto haastaa mukaan aloitteeseensa kaikki valtuustoryhmät.