Kotkassa on painittu jo pitkään koulupsykologien puutteesta. Kotka ei paini yksin ongelman kanssa. Monessa kunnassa ongelma on vakanssien määrä, joita kunnat eivät ole halunneet perustaa tiukan talouskurin takia. Se ratkeaa määrittämällä sitova mitoitus koulupsykologien määrän osalta. Psykologiliiton mukaan sopiva määrä on yksi psykologia 500 oppilasta kohden. 


Kotka sen sijaan on ymmärtänyt oppilashuollon tärkeyden ja perustanut riittävän määrän vakansseja. Ongelma meillä on, että emme houkuta riittävästi hakijoita. Seitsemästä vakanssista täytetty on vain kaksi. Paljon on tehty ongelman ratkaisemiseksi mm. palkkausta on nostettu. Pientä valonpilkahdusta on opetustoimen mukaan myös nähtävissä. 


Lasten yhdenvertaisen kohtelun ja tuen kannalta tilanne on kestämätön. Esimerkiksi koulun kautta lukihäiriötestauksen saaminen, jonka myötä lapsi saisi apua ja helpotusta opiskeluun, kestää yli vuoden päivät. Jonotus on pitkä aika lapselle, joka elää murrosikää ja kriittisiä hetkiä opiskelumotivaationsa kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että Kotka ostaa palvelun yksityiseltä sektorilta. 


Kuitenkin omatoimisesti - rahalla - yksityiseltä sektorilta on saatavilla nopeasti testaukseen aikoja. Tämä yllätti itseni, sillä oletukseni oli että kaupunki pyrkii hyödyntämään yksityisen kapasiteetin täysin. Saimme ajan kahden viikon päähän lukihäiriötestauksen osalta. 


Kotkan tilanne on ongelmallinen kahdella tapaa. 


Suurin ongelma on, että oppilaita ei saada koulupsykologin palveluiden piiriin riittävän nopeasti. Tällä on suora vaikutus syrjäytymisen kasvuun. Esimerkiksi lukihäiriön aiheuttama opiskelumotivaation romahdus voi olla osasyy siihen, että elämä lähtee väärälle polulle. Puutteellisen erityistuen määrä näkyy suoraan myös nuoren kyvyssä työllistyä vaikka haluja olisi. 


Toinen ongelma jonka näen on luokkaerojen kasvaminen. Koulun tulisi toimia niin, että tulotasosta riippumatta kaikki lapset saavat yhdenvertaisesti palveluita. Nyt lapset, joiden vanhemmat eivät ymmärrä hakea tai ole varallisuutta hakea apua yksityiseltä sektorilta ovat heikommassa asemassa. Yksityissektorilta ostamamme palvelun hinta nousi lähes 800 euroon! Tuen saaminen ei saa olla varallisuudesta kiinni.


Saatan yllättää monet seuraavalla, mutta lyhyellä jänteellä koulupsykologien puutteen voi ratkaista vain tukeutumalla yksityisen sektorin kapasiteettiin. Koska ensisijainen ratkaisu eli koulupsykologien palkkaaminen ei toimi tällä hetkellä, tulee yksityisen sektorin kapasiteettiä kyetä hyödyntämään paremmin, sillä selkeästi aikoja on saatavilla. Kaiken toiminnan keskiössä pitää olla lasten yhdenvertainen kohtelu. 


Kaupungin koulupsykologin tutkimusten tarve on niin kova, että yhden palvelutarjoajan valitseminen tukemaan puutetta ei näemmä riitä. Siksi tässä kohtaa oikea väline voisi olla palveluseteli. 


Kotkan tulee selvittää palvelusetelin väliaikainen käyttöönotto, kunnes saamme palkattua riittävän määrän omia koulupsykologeja. Järjestelmän ei tule olla pysyvä vaan sen tulee toimia paikkaavana toimenpiteenä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.