Kotkan talouden yhdeksän pylpyräinen tasapainotusohjelma on tulossa käsittelyyn. Tuntuu, että tästä tämän vuoden tärkeimmästä kunnallispoliittisesta teemasta ei käydä juurikaan keskustelua, vaikka päätökset vyön kiristyksestä tehdään jo viikon kuluttua.

Tasapainotusohjelman yhdeksästä kohdasta konkreettisia esityksiä voi sanoa olevan kaksi. Henkilöstön määrän vähentäminen ja palvelumaksujen korottaminen edustava listalla konkretiaa, vaikkakin kyseenalaisia sellaisia. Henkilöstön määrän vähentäminen eläköitymisien kautta on hyväksyttävää, jos vähentäminen on käytännössä tarkoituksenmukaista. Palvelumaksujen korottaminen taas olisi eriarvoistava ja terveyseroja lisäävä ideologinen veto. Se saattaa itseasiassa johtaa pitkällä tähtäimellä sosiaali –ja terveysmenojen kasvuun, kun kynnys palveluiden käyttämiseen kasvaisi pienituloisilla.
Äärimmäisesti yksinkertaistettuna talouden ongelmat Kotkassa johtuvat pienentyneistä verotuloista ja lisääntyneistä menoista. Huono kombo. Menojen kasvun hillitsemiseen on vaikea vaikuttaa suoraan. Kaikki ehdotetut toimenpiteet niiden hillitsemiseksi ovat jollain tapaa epäsuoria, kuten palveluverkon karsiminen etc. Sen sijaan tuloja kunta voi kasvattaa sormia napsauttamalla – nostamalla veroprosenttiaan.
Kunnallisveroa pidetään virheellisesti tasaverona. Käytännössä se on ollut jo pitkään osittain progressiivinen. Verovähennysjärjestelmän ansiosta todellinen efektiivinen veroprosentti on tällä hetkellä kunnissa 5 prosenttia pienempi kuin ilmoitettu tasavero kertoo. Progressiota on kaiken lisäksi lisätty verovähennysten kautta tällä hallituskaudella. Tämän mukaisesti esim. Vantaalla, jossa vuonna 2012 kunnallisvero oli 19 prosenttia, 1100 euroa kuussa tienaava pätkätyöläinen on maksanut kunnallisveroa alle 5 prosenttia, kun taas 3000 euroa tienaavan optikon todellinen prosentti on ollut hieman päälle 15 prosenttia. Edellä mainitun pätkätyöläisen todellinen veroprosentti on pudonnut vuodesta 2008 jopa 5 prosentilla.
Poliitikot eivät ole kunnissa pysyneet ajan hermoilla, vaan tasaveron nostaminen tuntuu olevan edelleen mörkö. Kaupunginhallituksen esityksessä veron korotuksista ei mainita sanallakaan. Edellisvuoden veronkorotus ei riittänyt. Tarvitaan järeämpiä otteita.
Kotkan talouden alijäämä on yli 30 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 3,5 kunnallisveroprosentin tuottoa. Tätä ei kateta pelkillä menon leikkauksilla. Jo hetkellinen 2 prosentin veronkorotus toisi helpotusta kaupungin käyttötalouteen 17 miljoonalla eurolla vuosittain. Silloin Kotkan efektiivinen kunnallisvero olisi 17,5 prosenttia.
Radikaalin veronkorotuksen lisäksi talouden tasapainottaminen vaatii mielestäni päätöksen luopua kaikista tuottamattomista ei-lakisääteisiin tehtäviin perustuvista investoinneista, kunnes talous luisuu paremmille raiteille.
Vetovoimatekijöihin vetoaville veron korotuksen vastustajille tähän lopuksi kysymys, kuinka moni valitsee kotikuntansa veroprosentin suuruuden takia? Tuskin kukaan. Jos asia tutkittaisiin, olen varma että toimivat palvelut päihittävät veroprosentin suuruuden vetovoimatekijänä 6-1. Toril tavataa!

Kävin tämän viikon maanantaina penkomassa tarkemmin Kotkan kaupungin työllistämispolitiikan kiemuroita ja löysin huolestuttavia merkkejä.
Kotka on maksanut vuosittain miljoonia euroja "sakkoa" valtiolle. Maksettava summa määräytyy Kelan passiivisella työmarkkinatuen listalla olevien määrästä. Tällä listalla olevat henkilöt ovat pitkäaikaistyöttömiä, joiden työttömyys on kestänyt yli 1000 päivää. Vuodesta 2007 lähtien tämä määrä on saatu vakiinnutettua n. 800 asiakaskäyntiin kuukaudessa. Sakko on ollut suurudeltaan n. 2,6 miljoonaa euroa joka vuosi.
Tähän ongelmaan yritettiin löytää ratkaisua. Valtuustolle on 10.10.2011 pidetyssä tiedoksiantokokouksessa on esitelty suunnitelmat kuinka pitkäaikaistyöttömyyttä saadaan tiputettua. Suunnitelmissa esitettiin työllisyyspalveluiden vastuualueen perustamista - siis todellista huomioimista meidän taloutta romuttavaan ongelmaan.
Kotkan kaupungin omien työpajojen avulla Kelan listoilla luku saatiin pysymään vakaana, mutta jotain kummaa tapahtui vuonna 2012. Uusi palvelujohtaja Jorma Haapanen nimittäin pisti koko työllistämispalvelut uusiksi. Tuosta noin vain. Kaikki vanhat suunnitelmat hylättiin ja mm. Kotkan kaupungin oma pajatoiminta eli Apaja lopetettiin. Työpajat ulkoistettiin ja niiden määrä väheni samalla. Työllistäminen keskitettiin seudulliseen Väylä - palvelukeskukseen, jonka hyötyä Kotkan vinkkelistä voi kritisoida. Lopputuloksena syntyi myös päällekkäisiä johtajan pestejä, kun omista työllistämisrahoista palkattiin sosiaalityönjohtajan alaisuuteen uusi määräaikainen esimiestehtävä. Organisaatiossahan on jo sosiaalijohtajan alaisuudessa virassa oleva työllisyyspalvelupäällikkö. Fantastista! Dynaamista!
Luvut puhuvat karua kieltä uudistuksen vaikutuksista. Kotka maksoi viime vuonna sakkoa 3,4 miljoonaa euroa. Kuukausittaiset asiakkuudet nousivat 900 henkilöön heinäkuussa 2012. Tänä vuonna asiakkuuksia on ollut keskimäärin jo n. 950 henkilöä kuukaudessa ja alkuvuoden ennustuksien mukaan vuoden 2013 sakko tulee olemaan jo 4,2 miljoonaa euroa! Vuoden 2013 ennustukset voivat käydä hyvinkin toteen, sillä tukityöllistämisen budjetti on tipahtanut 2,6 miljoonalla eurolla ja työllistämisen budjetti kokonaisuudessaan 1,4 miljoonalla eurolla.
Harmillista tässä koko kuviossa on se, että pitkäaikaistyöttömien määrän nousuun on havahduttu hyvissä ajoin. Sitä vastaan on tehty suunnitelmat ja niitä on viety eteenpäin. Kaikki tämä työ heitettiin roskikseen lähestulkoon sormia napsauttamalla. Nyt luvut puhuvat puolestaan.
Ja asiaan. Kotkan talouden kuosiin saaminen vaatii selkeämpää työllistämispolitiikkaa. Pitkäaikaistyöttömien ja ylipäätänsä työttömyyden kasvu ovat lisänneet kaupungin menoja monesta eri vinkkelistä. Siitä aiheutuneet pienentyvät verotulot ja toisaalta kasvavat menot ovat omiaan aloittamaan syöksykierteen. Puhutaan kymmenistä miljoonista, joiden rinnalla puheet palvelurakenteiden supistamisesta ja koulujen lakkauttamisesta tuntuvat naurettavilta. Lisäksi kaupunki on joutunut maksamaan toimeettomuudestaan myös miljoonien sakkoja.

Hallituksen kehysriihen lopputulema ei ainakaan helpottanut Kotkan talouden tervehdyttämistä. Miljardin yhteisöveroale kolahtaa kunnan kypärään, eikä kukaan vielä tiedä miten tämä kompensoidaan. Samalla kuntien vastuun lisääminen pitkäaikaistyöttömien osalta ovat taas kuin potku nivusiin. Talousjohtaja Kuuva epäili pelkän pitkäaikaistyöttömien toimeentulotuen vastuun siirtämisen kunnille maksavan Kotkalle vähintään 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Mielipidekirjoituksissa peräänkuulutetaan poliitikoilta yhteishenkeä talouden tervehdyttämisen suhteen. Niin kauan kuin tervehdyttämisen hinta on kunnan palveluiden alasajo, ei yhteishenkeä voida löytää. Palvelurakenteen supistaminen säästösyistä on auringonlaskunpolitiikkaa, ja seurausta jostakin. Itse haluaisin pureutua edellä mainittuun, eli ongelman syyhyn seurauksen sijaan.

Voimme kuitenkin olla yli puoluerajojen samaa mieltä siitä, että Kotkan pitää puuttua korkeaan työttömyyteensä. Ruvetaan siis miettimään yhdessä lääkkeitä tähän. Tarvitsemme työllistävää elinkeinopolitiikkaa, mutta myös konkretiaa. Yksi konkreettinen ratkaisu voisi olla Paltamo-malli, jossa työtä ja toimeentuloa on pystytty tarjoamaan jokaiselle haluavalle. Myös muualta löytyy varmasti kertaalleen keksittyjä pyöriä, joita meidän on turha keksiä uudestaan. Tärkeintä on, että niitä keinoja ryhdytään etsimään nyt.