tiistai 28. tammikuuta 2014

Puheeni kiinteistöyhtiöstä valtuustossa 27.1

Kiinteistöyhtiötä on ajettu Kotkaan, sillä sen väitetään olevan ainoa vaihtoehto selvitä julkisten kiinteistöjen korjausvelasta. Tämän vaihtoehdottomuuden varjolla, ollaan nyt tänään siirtämässä vuoden 2012 äänestystulokseen suoraan pohjautuvan valtuuston toimivaltaan kuuluvia asioita osakeyhtiölain taakse.

Haluan aluksi kritisoida tapaa, jolla kiinteistöyhtiötä on valmisteltu. Valtuutetuille ei ole riittävän aktiivisesti tarjottu tietämystä kiinteistöyhtiön etuihin ja tutkimuksiin liittyen. Esityslistan mukana tuleva perustamissopimus tai esityslistan tekstit eivät ole tutkimuksia tai sisällä juuri mitään faktaa, sille väitteelle että kiinteistöyhtiö olisi välttämätöntä perustaa. Tälläkö tiedon määrällä meidän olisi pitänyt tehdä päätöksemme? Selvityksen asiasta on esityslistan tietojen mukaan tehnyt viime kesäkuussa KPMG:n konsulttifirma. Sama firma, joka kaupittelee tietämystään yrityksille myös veronkierrosta. Valtuutetuille tämä tutkimus välitettiin vasta viime keskiviikkona, kun sitä erikseen pyysimme.  On tietenkin totta että ohjausryhmässä asiaa on palloteltu useasti. Tietoja on voinut saada ryhmyreiden välityksellä ja on saatukin. Tiedonvälityksen valtuuston ja virkamiesten välillä ei kuitenkaan pitäisi toimia näin, vaan tällaiset asiat pitäisi automaattisesti tulla suoraan valtuutetuille tiedoksi. Toisen käden tiedossa on aina riskinsä.  

Saimme keskiviikkona KPMG:n ns. tutkimustulokset, johon esityslistan perusteluissa viitataan. Selvityksessä EI esitetä mitään vaihtoehtoa kiinteistöyhtiölle - ei verrata kuntataserahoituksen etuihin ja haittoihin. Tutkimuksen ensimmäisellä sivulla mainitaan:

”Kaupunkien investointikulujen merkittävä kasvu ei Haminan ja Kotkan kaupunkien tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa TUNNU mahdolliselta.”

Ensinnäkin tutkimus on lähtenyt siitä oletuksesta, että Hamina lähtee mukaan kiinteistöyhtiöön ja on siltä osin vanhentunut. Hamina putosi matkan varrella pois, mutta tutkimuksia pelkästään Kotkan vinkkelistä ei ryhdytty tekemään. Ehkä asiat eivät putoamisen jälkeen ole kovinkaan muuttuneet. Paitsi, että KPMG:n selvityksen lähtökohtana oli se, että perustettava yhtiö muodostetaan konsernien ulkopuolelle. Nyt yhtiöstä tulee osa konsernia, jota myös otettava velka tulee rasittamaan tavalla tai toisella.
Toisekseen sana ”tunnu” vihjaa jo siitä, minkälaisella mutulla tutkimukseen on lähdetty liikkeelle – tähän mutuun palaan vielä lopussa.  

KPMG:n pruju olikin enemmän selvitys kiinteistöyhtiöstä, ei selvitys siitä – mitä Kotkan pitäisi tehdä kiinteistöjensä korjausvelan kanssa.  Tässä kohtaa on mielestäni valmistelussa oikaistu. Valtuutettuna pitäisi vaatia faktoja mutun sijaan, jotta voimme näin ison päätöksen tehdä. Olisi kohtuullista, että saisimme selvän erittelyn siitä mitkä ovat taloudelliset ja käytännölliset edut ja haitat kummassakin vaihtoehdossa.
Tapa hankkia selvitys jostain asiasta , vaikuttaa samanlaiselta kuin olemme tottuneet näkemään aiemminkin. Kouluverkkoselvitys ja hyvinvointipuisto ovat hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa etukäteen tehdylle oletukselle lähdetään hakemaan tukea, sen sijaan että useita vaihtoehtoja vertailtaisiin toisiinsa.

Eniten toimintatavassa kritisoitavaa on järjestyksessä, jolla asiaa on ajettu eteenpäin. Jo talousarviokokouksessa marraskuussa huomasimme, että kiinteistöyhtiötä ajetaan väkisin läpi – ennen varsinaista keskustelua. Valtuusto ajautui antamaan henkisen tukensa yhtiölle jo kauan ennen päätöstä. Talousarvioesityksen perusperiaate oli, että koulurakennuksien remppoihin ei omaa rahaa laiteta, ja tämä sama henki oli jo KPMG:n tekemän tutkimuksen lähtökohta n. 5 kuukautta ennen päätöstä. Samalla rahaa kuitenkin löytyi monelle muulle asialle. Valtuuston kokouksessa mainitsin tästä samasta nurkkaan ajautumisesta. Nurkkaan ajauduttiiin siinä vaiheessa kun Karkkari sekä moni muu kohde päätettiin siirtää kiinteistöyhtiön velkarahoituksella tehtäväksi. Siis useita kuukausia ennen kuin kiinteistöyhtiötä oli edes päätetty perustaa. Näillä päätöksillä nuijittiin läpi ilman kunnon julkista keskustelua ja ilman tietoa tämän päiväinen päätös. Mutuilun hengessä totean, että tämä ei ”tunnut” oikealta järjestykseltä valmistella asioita.

Kiinteistöyhtiötä on ajettu mm. mediassa läpi väittämällä, että Kotka ei voisi velkaantua enempää. Tämä ei pidä paikkansa, vaikka Kotka onkin yksi velkaantuneimmista kunnista. Kriisikunta kriteereiden velkakriteeri onkin ylitetty aikapäivää sitten, joten siihen ylimääräinen velkaantuminen ei voi enää vaikuttaa. Kotkan olennaisin tehtävä on tällä hetkellä pitää alijäämät loitolla.
Ainoa syy, miksi Kotka ei voisi velkaantua on poliitikkojen tekemä päätös olla velkaantumatta enempää – mikä pitkällä tähtäimellä onkin järkevää.
Ei velkaantuminen ole mikään tie onneen. Mutta kun puhutaan välttämättömistä remonteista kuten kouluremontit – ei velkaantuminen saa olla este. Eikä se edes näytä olevan. Kotka rakentaa 30 miljoonan edestä pelkällä velkarahalla ja luo samalla uutta kallista byrokratiaa konserniinsa. Velka on velkaa konsernitaseessakin.

Vaihtoehto olisi ollut talousarviokokouksessa päättää rahoittaa osa korjausvelasta investointeja järkeistämällä, kuten vasemmistoliitto esittikin ,sekä osa ottamalla lisää velkaa. Jumalniemen ramppi olisi voinut odottaa VÄLTTÄMÄTTÖMIEN remonttien sijaan. Näin otetun velan määrä ja rahoituskustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Nyt kaupunki joutuu maksamaan KPMG:n tutkimuksen mukaisesti kiinteistöyhtiölle nousevia vuokrakuluja kaikkien investointien toteutuessa arviolta maksimissaan 2,5 miljoonaa euroa. 30 miljoonan lainan ottaminen kunnan omaan taseeseen taas kasvattaisi rahoitusmenoja suurinpiirtein saman verran – eikä kaupungin ottaman lainamäärän täytyisi olla edes yhtä suuri, vaan investointeja priorisoimalla voisimme leikata ei-välttämättömistä ja tuottamattomista investoinneista. Myös uuden toimitusjohtajan palkkaaminen tulee nostamaan kiinteistöyhtiön hintaa suhteessa kuntatasemalliin.

Tulevien korjaushankkeiden rahoitusta ajatellen älyttömintä tuntuu kuitenkin olevan se, että kiinteistöyhtiön kautta EMME voi saada valtionavustusta homekouluhankkeisiin toisin kuin kunta. Tänään tehtävällä päätöksellä luovumme mahdollisuudesta saada valtiolta apua koko valtakuntaa koskettavaan ongelmaan, johon valtio on budjetoinut vuodelle 2014 35 miljoonaa euroa. Valtio tukee homekoulujen korjaushankkeita maksimissaan 25% kustannuksista. Sain tänään OKM:n rakennusneuvos Ritva Kiveltä viestin, kun selvitin väitteitä joiden mukaan uudisrakennus ei voisi saada tukea. Väite on virheellinen.

Kosteusvauriohankkeiden valtionavun ohjeissa mainitaan näin:
”Tarkoituksena on korjata kosteusvaurioituneita rakennuksia, rakentaa uusia tiloja näiden tilalle ja avustaa hankkeita, joihin sisältyy innovatiivisten, liikkumista edistävien pihaympäristöjen rakentaminen.”

Perusteluna valtionavun menettämisen hyväksymiselle on se, että ”ei sitä ole ennenkään saatu”. Vuoden 2014 hakemukset pitää jättää tämän viikon perjantaihin mennessä. Toivottavasti virkamiehet ovat jo pistäneet ne vetämään. Edes Keskuskoulun osalta.

Näitä edellä mainittuja taloudellisia asioita olisi KPMG:n selvitykseltä odottanut. Näiden tietojen valossa näyttää, että taloudellisesti kiinteistöyhtiön perustamiselle ei ole perusteita.

Myös demokratian kaventuminen on merkittävä syy omaan epäluuloon yhtiöittämistä kohtaan. Kunnan omistama yhtiö ei ole Kotkan strategian ylevien avoimuusperiaatteiden takana. Yhtiön jäsen on ensisijassa yhtiön hallituksen jäsen, eikä kuntalaisen edustaja. Rikosoikeudellinen salassapitovelvollisuus koskettaa jäsentä, joten on selvää että mutkaton vuorovaikutus yhtiön kaikista asioista ei ole mahdollista.

Kysyin, voimmeko merkitä perustamissopimukseen avoimuuteen ja julkisuuteen liittyviä seikkoja, kuten valtuutettujen täysi tiedonsaantioikeus tai raportointivelvollisuus valtuustolle. Nämä eivät kuitenkaan ole mahdollisia. Omistajaohjausta johdetaan konsernin johdosta käsin – vuoden 2012 vaaleissa äänestäneiden antama mandaatti ei tämän jälkeen enää toteudu niissä asioissa joita päätämme yhtiön hoitaa. Vähin mitä voisimme tehdä olisi, että saamme yhtiön hallitukseen vaalitulosta mukailevan poliittisen edustuston hallitukseen. 

Kaikkien näiden luettelemieni spekulaatioiden yli nousee kuitenkin epätietoisuuden tunne. Suurin kiinteistöyhtiöön liittyvä epäluulo on liittynyt sen valmisteluun. On aivan päivän selvää, että KPMG:n tekemä ”selvitys” ei ole pätevä tutkimus kuinka ratkaisemme ongelmamme. Sen paljastaa jo ensimmäisen sivun laidassa oleva lause:

”Emme ole vahvistaneet saamamme materiaalin oikeellisuutta ja siten emme anna lausuntoa sen oikeellisuudesta tai riittävyydestä. Oheista dokumenttia luettaessa tulee huomioida, että käytetyt oletukset ja laskelmat perustuvat vain julkisesti saatavilla olevaan informaatioon, käytössämme oleviin tietokantoihin sekä toimeksiannon aikana Toimeksiantajalta saatuun
materiaaliin. Olemme tarkastelleet käytettyä informaatiota objektiivisesti,mutta koska siihen liittyy merkittävin osin oletuksia tulevaisuuden kehityksestä,emme voi taata sen oikeellisuutta.”

Nämä sanat, eivät vala uskoa tietoihin, joiden pohjalta olemme tekemässä päätöstä kiinteistöyhtiöstä. Kiinteistöyhtiön palauttaminen valmisteluun ei vaikuta Karhuvuoren koulun remontin kulkuun, jos palautamme sen vain kiinteistöyhtiön osalta. Karhuvuoren koulun purkukustannukset ja tasearvon poisto voidaan mielestäni hyväksyä, jotta koulun rakentamisen aloittaminen ei viivästy.

Esitän, että valtuusto päättää palauttaa kiinteistöyhtiön perustamisen valmisteluun, mutta Karhuvuoren koulun purkukustannukset ja tasearvon poisto kuitenkin hyväksytään, jotta Karhuvuoren rakentaminen ei viivästy. Kiinteistöyhtiölle kaavailtu Karhuvuoren koulun suunnittelu rahoitetaan myös omasta taseesta.

Jätän myös valtuustotoivomuksen, että
”Toivon valmistelijoilta eriteltyä listaa kiinteistöyhtiön aiheuttamista kuluista ja vertailua kustannuksista siihen, että korjaushankkeet toteutettaisiin omasta taseesta.”

lauantai 4. tammikuuta 2014

"Palavat lähiöt" estetään luokkarajat ylittävällä asuntopolitiikalla

Kansanedustaja Juho SA Eerola heitti mielipidekirjoituksessaan (Kysa 2.1) tulta myllyyn kannattamalla puoluetoveri Packalenin - ei niin uutta - asuntopoliittista ehdotusta. Eerola oli myös pahoittanut mielensä siitä, että kaikki tämän idean olivat tyrmänneet. Ilmeisesti Eerolan mielestä idea on sen verran päräyttävä, että sen tuomitseminen voi johtua vain ja ainoastaan perussuomalaisten huippuideoiden kategorisesta syrjimisestä.
Jos viimeaikaiset esitykset mm. ihmisten etnisestä listaamisesta tai tämä Packalenin ehdottama köyhien pisteyttäminen ja erittely tulisivat joltain toiselta puolueelta - saisivatko ne varauksettoman kannatuksen? Eivät saisi.

Kun kaupungistuminen yltyi 60-luvulla, räjähti myös luonnollisesti asuntotuotanto. Syntyi uusia asuinalueita, kuten esim. Karhuvuori. Syntyessään Karhuvuori oli houkutteleva. Alueella asuu vieläkin niitä, jotka ovat muuttaneet sinne, koska haluavat asua luonnon ja palveluiden lähellä. Karhuvuoressa on keskustassa asumisen edut.

Karhuvuori ei ole slummialue, kuten vasemmiston Semi Lommi (Kysa 4.1 ) todistaakin. Halpojen vuokra-asuntojen määrästä johtuen joissain tilaistoissa Karhuvuori on päässyt köyhimpien suomalaisten alueiden joukkoon.
Kotkassa asuntopolitiikan etu on ollut se, että asuinalueiden väestö on kohtuullisen moninaista. Hovinsaarikaan ei ole pelkästään vuokra-asujien alue, vaan sieltä löytyy runsaasti myös omistusasuntoja. Karhuvuoren tuntumaankin on juuri nousemassa Räskin omakotitaloalue. Karhuvuoren tuntumassa on jo Aittakorpi ja Ruonala, jotka kumpikin ovat omistusasuntovoittoisia alueita.

Todellinen etu tälläisistä luokkarajat rikkovista alueista syntyy, kun niiden asukkaat käyttävät yhteisiä palveluita. He tapaavat toisiaan kaupoissa, kirjastoissa sekä heidän lapsensa käyvät samaa koulua. Vain kohtaamisella voidaan rikkoa raja-aitoja, ja estää kuilun syntymistä eri tuloluokan ihmisten välille. Packalenin ja kumppanien ajatuksen taustalla on päinvastainen teoria.  Eerolakin oli huolissaan siitä, että kaupungit "kaavoittavat nykyisin kunnan vuokra-asuntoja myös omistusasuntojen läheisyyteen". Heidän mielestään konflikti syntyy, kun erilaiset ihmiset kohtaavat ja siksi heidät tulisi pitää kaukana toisistaan. Kokemus osoittaa tämän luulon vääräksi. Perussuomalaisten maahanmuuttovastaisena pelotteena käyttämät "palavat lähiöt" syntyvät nimenomaan silloin, kun samankaltaiset ongelmat keskitetään pienelle alueelle. Esimerkkejä löytyy.

Itse luottaisin Packalenin "varteenotettavan" ehdotuksen sijaan Suomessa käytännössä ihan kelvolliseksi koettuun asuntopolitiikkaan, ja tekisin sitä jopa nykyistä aktiivisemmin. Käytännössä siis lisää vuokra-asuntoja Hirssaareen sekä hulppeampia omistusasuntoja Karhuvuoreen. Alueiden asukkaiden moninaisuuden lisäksi ongelmien kasautumisen vastaisessa työssä on tärkeää, että myös ennaltaehkäisevät palvelut jalkautetaan ja saatavuutta kaikilla alueilla lisätään.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kaupunginvaltuutetun vuosikertomus 2013

Ensimmäinen vuosi valtuutettuna on nyt takanapäin, ja siksi on hyvä vähän kerrata vuoden tapahtumia omalta osaltani: mitä siellä valtuustosalissa on oikein saatu aikaiseksi.Vuosi sitten tein myös lupauksen luovuttaa valtuustopalkkioni jollekin .., Tämän lahjoituskohteesta ja perusteluista kerron kirjoituksen lopussa.

Käyn läpi valtuustovuoteni olennaiset kohdat jotenkin muka-loogisesti ja teemoittain. Luulen, että näin asiat on helpommin esitettävissä. Kirjoitus on pitkä ja piinaava, mutta niin on ollut vuosikin.

1.DEMOKRATIA JA VUOROVAIKUTUS

Otin jo vaalien alla tavoitteeksi tehdä työtä sen eteen, että kuntalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ympäröiviin asioihin myös vaalien välissä paranisi. Olen kaikissa käänteissä nostanut esille vaatimusta paremmasta vuorovaikutuksesta, joka ei itsessään vielä ole demokratian lisäämistä vaan lähinnä edellytys sen toimimiselle.
Edustuksellinen demokratia on eliittidemokratiaa, jos se toteutetaan siten että kuntalaisten ääniä edustavat tahot lukittautuvat neljäksi vuodeksi toimensa taakse, ja uskovat että mandaatti riittää kaikissa käänteissä. Riittääkö 2012 vaalien mandaatti esim. päättämään kuntaliitoksista tai vaikka kiinteistöyhtiöstä? Mielestäni ei missään nimessä.
Jotta nykyinen edustuksellinen demokratia voisi käytännössä toimia, tarvitaan enemmän vuorovaikutusta ja aktiivisuutta - niin kuntalaisten kuin valtuutettujenkin toimesta. Viime viikkojen keskustelu Kymen Sanomissa, on viestinyt muutosvastarintaa vanhemman kaartin poliitikoilta, joiden näkökulmasta aktiivinen valtuutettu on omaa etua ajava pyrkyri.Heidän toiminnalleen sopii lupausten vuolas levittäminen joka neljäs vuosi, ilman että niihin täytyisi sitoutua. Vasemmisto tulee menettämään viimeisenkin kannatuksensa tälläisellä kabinettisosialidemokratialla. Sitä vastoin tarvitaan avointa ja vuorovaikutuksellista - suoraa sosialidemokratiaa.

1.1 Ensimmäisen kokouksen aloite
Ensimmäisessä valtuuston kokouksessa 28.1 tein valtuustoaloitteen "Demokratian sekä kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi". Aloitteen todellinen ehdotus on, että Kotkaan perustetaan puoluerajat rikkova demokratiatyöryhmä Helsingin malliin. Ajattelin, että varmin keino ryhtyä sorvaamaan toimintakulttuuria ja tapoja, olisi tehdä se yhteistyössä. Jos olisin suoraan ehdottanut, vaikka kaupunginosavaltuustoja Kotkaan, ei tällainen aloite menisi läpi. Työryhmän kautta olisi mahdollista yhdessä valmistella asiaa.
Sain aloitteelle allekirjoittajia jokaisesta valtuustoryhmästä, mutta yllättäen Perussuomalaiset eivät allekirjoittaneet sitä. Olin jo kokousta aiemmin pyytänyt muutamalta nimet siihen, mutta kun allekirjoittamisen aika koitti, olivat he ehtineetkin jo tehdä ensimmäisen ryhmäkuri-päätöksen: Mielosen aloitteeseen ei kirjoiteta nimiä.
Perussuomalaisten jättäytyminen ulos aloitteestani ei haitannut kuitenkaan, kun aloite tuli "ei o rahhoo"-tyyppisellä vastauksella valtuuston käsittelyyn talousarviokokouksessa. Vetosin aiheen laajaan poliittiseen kannatukseen ja tein esityksen sen palauttamisesta uudelleen käsittelyyn niin, että selvitetään hankerahoituksen saamista aiheelle. Esitys meni lopulta yksimielisesti läpi ilman äänestystä, vaikka salissa sitä kannatti vain vasemmistoliiton valtuutettu. Hyvä, että meni.

1.2 Avoin kuntalaiskokous
Toinen merkittävä konkreettinen kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin liittyvä seikka on ollut puoluerajat rikkovien Avoimien kuntalaiskokouksien aloittaminen Kotkassa. Tarkoitus oli alunperin järkätä kuntalaisille foorumi, jossa aina ennen valtuustokokousta olisi mahdollista tulla kommentoimaan käsittelyssä olevia asioita, ennen kuin ryhmät ovat muodostaneet kantansa näihin.
Konkreettisesti kokoukset ovat muovautuneet kuukausittaisiksi, tiettyjä merkittäviä teemoja (kuntaliitos, talousarvio 2014.. yms) käsitteleviksi tapaamisiksi. Kokouksissa on tietenkin käsitelty myös kuntalaisten itse esille nostamia asioita. Kuntalaisten aktiivisuus on ollut heikkoa, kuten alussa arvelimmekin. Syynä osaltaan viestintä, vaikka onkin annettava arvoa paikallislehdille siitä, että ne ovat aina puffanneet tilaisuuksia. Osaltaan syynä varmasti vaikuttamisenkulttuurin puute.

Vaikuttamisenkulttuuriin ja aktiivisuuteen täytyy kasvaa, eikä sitä voi odottaa syntyvän sormia napsauttamalla. Kysynnän ja tarjonnan laki ei tässä asiassa päde. Ensiksi on luotava tarjontaa ja odottaa, että kuntalaiset omaksuvat nämä tilaisuudet osaksi kuntademokratiaa. Kotkalaisissa elää varmasti suuri tahto vaikuttaa asioihinsa, ainakin kaikesta kriittisyydestä päätellen. Todella surkeat esimerkit asioiden hoidosta ovat kuitenkin lisänneet kyynisyyttä sen verran paljon, että aktiivista epäkohtien kritisoimista ei vielä olla osattu konkretisoida. Sen ymmärtää. Miksi laittaa itsensä likoon, kun sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta asioihin? Viime vuosien koulutaisteluiden tiimoilta löytyy esimerkkejä sekä hyvässä että pahassa. (Lisää tästä aiheesta myöhemmin )
80- luvulla skdl järjesti Kotkan kirjaston auditoriossa täpötäydelle katsomolle tilaisuuden talousarviosta. Silloin asioihin vaikuttaminen oli arkipäivää ja jopa yksittäinen puolue sai ihmiset liikkeelle. Muutos täytyy lähteä ensisijassa johtamisen kulttuurin ja luottamushenkilöiden toimintaa muuttamalla! Esimerkillisyyttä tarvitaan muuttamaan asenteita. Vasta sitten kun ihmiset uskovat voivansa aktiivisuudellaan vaikuttaa, voimme muuttaa lopullisesti toimintakulttuuriamme.

1.3 Kuntarakenneselvityksen ohjausryhmä 
Vuoden 2013 loppupuolella pääsin myös hokemaan demokratian ja vuorovaikutuksen mantraa Etelä-Kymen kuntaliitosselvityksen ohjausryhmässä. Kahden kokouksen aikana sain mm. läpi viestintäryhmän tehtävien laajentamisen demokratia ja viestintäryhmäksi. Sen tulokset eivät vielä edellisessä kokouksessa olleet kovinkaan mittavat, mutta on selvää että tällaisen suurkunnan luominen vaatii demokratian rakenteisiin perustuvaa analyysia kipeästi.
Ohjausryhmän toisessa kokouksessa Haminassa jouduin alakynteen, ollessani ainoa joka kannatti Kotkan luottamuhenkilöiden tekemää ehdotusta, että selvitystä tekeviin projektiryhmiin otettaisiin työntekijöiden edustajia. Pidin ajatusta erittäin järkevänä, sillä työntekijöillä löytyy sitä todellista asiantuntijuutta omiin aloihin. Todellisuutta ei välttämättä virastoista käsin huomaa täydellisesti näe. Hampaankoloon omassa toiminnassa jäi se, että en ymmärtänyt esittää kompromissia esitykseen, kun huomasin jääväni alakynteen. Monelle ohjausryhmän jäsenelle kynnys oli työntekijöiden edustajien korkea lukumäärä projektiryhmissä. Tämä jäi harmittamaan kovasti.

2. KAUPUNKISTRATEGIA JA TALOUSARVIO 2014

Vuoden merkittävimmät valtuuston tapahtumat poliittisesti ja konkreettisesti ovat olleet päivitetty kaupunkistrategia sekä tietenkin vuoden 2014 talousarviokokous, jota käsittelin myös blogissani.

2.1 Kaupunkistrategia
Kaupunkistrategian arvoa moni on kyseenalaistanut, mutta kyseessä on merkittävä valtuustokauden toiminnan periaatteita linjaava paperi. Sitä kautta tunnustellaan eri asioiden poliittista kannatusta, ja se sitoo valtuusota ja lautakuntia valtuustokaudella. Se on kaiken toiminnan periaatteellinen lähtökohta.

Vasemmistoliitto oli aktiivinen strategiatyössä, ja teki monia vasemmistolaisia esityksiä, joista harva kylläkin meni läpi. Läpimenneistä ehkä merkittävimmät olivat kaupungin lähteminen Aalborgin sopimukseen sekä ryhmämme muutosesitys kuntalaisten omavastuun lisäämiseen kaupungin toiminnassa. Pohjaesityksen mukaan kuntalaisten maksuja ja taksoja oltaisiin korotettu. Tätä vastustimme periaatteellisesti. Tasamaksujen nostaminen kolahtaa nimenomaa pienituloisien nilkkaan, ja nostaa köyhien kynnystä käyttää palveluita ja näin ollen myös se myös lisäisi syrjäytymistä. Alkujaan esitimme maksujen korottamista porrastetusti, mutta lopullinen neuvoteltu esityksemme "omavastuun kohtuullisuudesta" meni yhdellä äänellä läpi. Tämä oli ns. torjuntavoitto, jonka takia ei kuitenkaan torille lähdetä lippuja heiluttamaan.

Oma panokseni strategiaan oli esitys, että kaupunki ottaa avoimuuden ja aktiivisen vuorovaikutuksen koko toimintaansa ohjaavaksi määreeksi talouden tasapainoisuuden ja kestävän kehityksen ohelle. Vuorovaikutusta ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia on lisätty uuteen strategiaan rutkasti, mutta hajanaisesti. Viestinnän tehostaminen on jotain mikä tulee huomioida kaikessa toiminnassa, eikä laittaa sitä minkään tietyn kategorian alle. Viestinnän vuorovaikutuksellistaminen tukee kaupungin toimintaa, ja on harmillista että esitys ei lopulta mennyt läpi.

Strategian merkittävin lisätty lause on  
"Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia lisäämällä tuetaan yhteisöllisyyttä ja kaupunkilaisten osallisuutta kaupungin ja sen palvelujen kehittämisessä." 

Veikkaan, että tähän lauseeseen tulen vetoamaan jatkossa vähän joka käänteessä.


2.2 Talousarvio 2014
Talousarvion sorvaamisessa  vasemmistoliiton valtuustoryhmä oli kaikkein aktiivisin. Yli puolet esityksistä tuli valtuustoryhmältämme ja kaikista läpimenneistä esityksistä 30 prosenttia oli meidän esityksiä. Kärkiesityksemme oli Karhuvuoren koulun uudisrakentaminen ja sen rahoittaminen kaupungin omasta taseesta. Karhuvuoren uudisrakentaminen meni yksimielisesti valtuustossa läpi. Tammikuun ensimmäisessä kokouksessa päätetään lopullisesti sen rahoituksesta. Talousarviokokouksessa teimme konkreettisen esityksen siitä mistä rahat tälle löytyisivät. Pienellä priorisoinnilla toisenlainen politiikka on mahdollista. Osoitimme, että vaihtoehtoja on.
Varjobudjetimme sisälsi myös Jäppilän ja Tiutisen koulujen jatkamisen - ilman teatterin määrärahojen leikkaamista. Silti budjettimme tulos oli 50 000 euroa enemmän plussan puolella kuin kaupunginjohtajan esitys.
Tähän vaikutti ehdotuksemme luopua valtuuston tuplakokouspalkkioista. Mm. talousarviokokouksen palkkiot tulivat maksamaan kaupungille 18 000 euroa. Pelkästään tuplakokouspalkkioita (yli 3h kestävästä kokouksesta ) kaupunki maksaa vuodessa n. 50 000 euroa. Se ei ole mitätön summa 100 000 euroa ylijäämäisessä budjetissa, jossa liikkumavaraa ei ole. Valtuustossa eniten vastustusta nousi yllättäen perussuomalaisten valtuustoryhmässä. Luottamustehtävät ovat kutsumushommia. Kolmen tunnin jälkeen tuplaantuva palkkio ei ole kohtuullinen. Mielestäni se olisi hyvä moraalinen esimerkki ja lopulta myös konkreettinen vähän haittaa aiheutuva säästökohde. Tätä tulisi jatkossakin miettiä. Voisiko ylityöpalkkio nousta jotenkin kohtuullisemmin esim. porrastetusti?
Jälkeenpäin on jäänyt mietityttämään, mistä johtuu, että kaikesta älämölöstä huolimatta valtuustossa ei löytynytkään tahtoa tarkastella kriittisesti Cursorin toimintaa? Esityksemme, että kaupunki edes selvittäisi Cursorin tehokkuuden ja sitä kautta tehtävät säästöt ei ole mielestäni kohtuuton. Cursorilta pitää voida myös vaatia tuloksia niukkoina aikoina. Järkevin ja mielestäni hyödyllisin sen pyörittämä toiminta, eli pienyrittäjien konkreettinen tukeminen yritystoiminnassa, ei vaadi kymmenien hyväpalkkaisten projektijohtajien pitämistä palkkalistoilla.
Kokouksessa omista esityksistäni läpi meni mm. työllisyystyöryhmä, josta olin tehnyt aloitteen elokuussa. Tästä lisää kohdassa valtuustoaloitteet. 
Omassa ryhmässäni yritin saada kannatusta pienelle veronkorotukselle. Ehdotukseni ei kuitenkaan mennyt läpi. Satojentuhansien säästöesityksien rinnalla 0,25 prosentin korotuksella saatava 2 miljoonaa on paljon. Tämä meinaisi konkreettisesti n. 5 euroa korkeamman verotuksen keskituloiselle kuussa. Sadantuhannen euron ylijäämän rinnalle 2 miljoonan liikkumavara olisi ollut tärkeä lisä. Kotkan on pidettävä nimenomaa alijäämän kertyminen loitolla, jos se haluaa välttää valtioneuvoston erityisohjauksen. Sanokaa minun sanoneen, mutta ensi vuoden lopulla kaupungin alijäämä kasvaa. Budjetti sisälsi paljon alibudjetointia ja ylioptimistisia myyntitavotteita - menoarvioita ei asetettu oikeiden ennusteiden vaan aikaisempien vuosien mukaan.


3. KOULUTAISTELUT VUONNA 2013

Myös vuonna 2013 kurjuutta jaettiin suomalaisen koulujärjestelmän kustannuksella. Kotkassa ryvettiin tällä sektorilla todenteolla. Vuonna 2013 aloitettiin edellisvuoden keväällä hyväksytyn kouluverkkoselvityksen toteuttaminen. Samalla yhä useammassa koulussa selvisi vakavia sisäilmaongelmia ja rahoja korjauksiin sekä kouluverkkoselvityksen vaatimiin investointeihin ei ollutkaan.

3.1 Koivulan koulu ja Kuntalaki §54
Vaalien alla vaadittu kouluverkkoselvityksen uudelleenkäsittely tuli ajankohtaisemmaksi kuin koskaan.
Vuoden ensimmäisessä kokouksessa perussuomalainen valtuutettu Olli Kekkonen teki aloitteet sekä kouluverkkoselvityksen avaamisesta että Koivulan koulun jatkoajasta. Rustasin tietenkin nimeni kumpaankin aloitteeseen. Kouluverkkoselvityksen päätöksessä valtuutetuilla ei ollut riittäviä tietoja päätöksien pohjalle. Kauaskantoisten päätösten tekeminen koulujen suhteen ei voida tehdä ilman riittäviä tietoja koulujen kunnosta tai niiden lakkauttamisten vaikutusta yhteisöille ja ihmisille.
Valtuustoaloitteet on käsiteltävä niin, että niillä voi olla vaikutusta aloitteen aiheeseen. Koivulan koulu oli suunniteltu lakkautettavaksi syksyllä 2013 alkaen. Hallitus päätti yksimielisesti, että asia on valmisteltava siten, että jo huhtikuun valtuuston kokouksessa asiasta voidaan päättää, jotta jatkoaikaan ehditään reagoida.
Asiaa ei kuitenkaan käsitelty huhtikuussa. Jatkoaika oli tulossa Lasten -ja nuorten lautakunnan käsittelyyn maaliskuussa, mutta esittelevä virkamies oli yllättäen vetänyt aloitteen pois. Syytä voi vain ihmetellä. Näytti siltä, että Koivulan koulun jatkoaikaa ei edes käsitellä valtuustossa. Tässä vaiheessa heräsimme muutaman valtuutetun kanssa.
Päätimme parin valtuutetun kanssa, että vetoamme kuntalain pykälään 54, jonka mukaan "valtuusto on kutsuttava koolle myös kunnanhallituksen tai vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä pyytäessä ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Tällainen asia on valmisteltava kiireellisesti."
Aluksi aloitetta oltiin tuomassa vain valtuustolle tiedoksi, kuten valtuustoaloitteet yleensä tuodaan. Olimme muotoilleet vetoomuksen huonosti. Silloin valtuusto voi päättää vain, hyväksytäänkö vastaus vai laitetaanko aloite uudelleen käsiteltäväksi. Uudelleen käsittely olisi tietenkin tietenkin viivästyttänyt päätöstä, niin että konkreettisesti jatkoaika ei enää olisi ollut mahdollinen. Lisäksi asia oli mielestäni liian suuri hallituksen päätettäväksi. Se oli saatava valtuustoon. Jouduimme lopulta tekemään sen uudelleen ja keräämään nimet uudelleen.
Loppujen lopuksi 13.5 valtuusto käsitteli Koivulan koulun jatkoaikaa. Tulos sinetöi Koivulan kohtalon. Puheita pidettiin paljon. Uuden valtuuston työn kannalta oli olennaista saada asia käsiteltyä. Oli myös mielestäni demokratian ja valtuuston voimannäyte, että se sai Koivulan jatkoajan päätettäväkseen. Nykyinen järjestelmä on hallitusvetoinen, ja mielestäni pykälää 54 pitäisi käyttää useamminkin. Siihen mahdollistaa kuntalaki. 

3.2 Jäppilän koulu
Toinen vuoden merkittävä kouluverkkoon liittyvä vääntö käytiin syksyllä Jäppilän koulusta. Jäppilän koulu oli päätetty sulkea kouluverkkoselvityksen mukaisesti vuoden 2016 syksystä lähtien. Yllättäen vuoden 2013 ylimääräisiä sopeutustoimia sorvattaessa, kaupunginhallituksessa esitettiinkin, että Jäppilän koulun lakkauttamista aikaistettaisiin, niin että opinahjo suljettaisiin jo 2014 alusta. Tämä esitys tuli melkein kaikille puun takaa, ja törkeintä tässä mielestäni oli kuinka sillä muka "pelastettiin" kaupunki tuntikehyksien leikkaamiselta. Kaiken voi aina laittaa vastakkain, mutta vuodelle 2013 ei voida saada säästöä sillä, että Jäppilän koulu lakkautetaan vuonna 2014. Kokonaisuudessaan kahden vuoden aikaistus virkamiesten laskujen mukaan olisi tuonut säästöjä n. 200 000 euroa lukuvuodessa. Mitätön säästö verrattuna siihen mielipahaan, jonka aikaistaminen aiheutti. Mitätön säästö verrattuna myös siihen, minkä uskottavuus ongelman se kotkalaiselle demokratialle aiheutti. 
Kaupunginhallituksessa Jäppilän koulun lakkauttamisen aikaistaminen lopulta muutti muotoaan, kun oivallettiin että ei kesken lukuvuoden voida koulua lakkauttaa. Lakkautus siirtyi syksylle 2014. Asiasta järjestettiin tiedotustilaisuus koulun oppilaiden vanhemmille. Siellä ensimmäistä kertaa konkreettisesti kerrottiin vanhemmille, miten lakkautus aiotaan toteuttaa. Vt. opetustoimenjohtaja vaati kuntalaisten palautteita asiasta kaksi arkipäivää myöhemmin - kirjallisesti. Olin yhteydessä Mette Godenhjelmiin, ja pyysin että palauteaikaa lisättäisiin tai että niitä voitaisiin vastaanottaa sähköisesti. Tämä ei kuulemma käynyt, koska ylhäältä päin oli  opastetttu miten toimitaan. Vanhempien piti käytännössä samana iltana ryhtyä kirjoittamaan ajatuksiaan paperille. Kirjeet olisivat ehtineet nipinnapin. Mielestäni näin ei kuulemisia tulisi hoitaa. Jäin käsitykseen, Godenhjelmin kanssa keskusteltuani, että vanhempien kirjeet liitetään valtuustonesityslistaan. Siksi ne haluttiin kirjallisena.  Lupauduin printtaamaan ja viemään jäppiläläisten palautteet henkilökohtaisesti opetustoimeen. Vielä torstaiaamuna saapui muutama palaute. Viimeinen saapui klo 12.00 jälkeen, mutta opetustoimi otti palautteen kuitenkin vastaan. 13 perille saapuneesta palautteesta 7 saapui minun kiikuttamana. Mielestäni vanhemmille ei annettu riittävästi aikaa reagoida ja vaikuttaa päätökseen. 
Lopulta 13 vanhemman mielipiteitä EI liitetty esityslistaan. Surkuhupaisinta oli, että kirjallisena postitetuiksi vaaditut kirjeet lopulta skannattiin ja toimitettiin sähköpostilla valtuutetuille. Päädyin tekemään elämäni ensimmäisen kantelun. En kokenut aiheelliseksi tehdä muutokseen tähtäävää valitusta. Tein hallintokantelun, jotta jatkossa kuulemisten järjestämisessä osattaisiin toimia paremmin. Haluan todella tietää, toimittiinko oikein, koska minun oikeustajuani se koettelee. Aiheesta tehtiin todella monta valitusta, joten asia ratkeaa lopullisesti sitä kautta.

3.3 Karhuvuoren koulu
Vuoden viimeisin ns. "koulutaistelu" on käyty Karhuvuoren koulun tilanteen ympärillä. Vanhempien aktiivisuudesta johtuen sekä Karhuvuoren koulun korjaamiseen liittyvät viivästykset että väistötiloina käytettyyn Jylppyyn liittyvät ongelmat ovat nousseet esiin. Tämän vuoden positiivisimpana asian on mainittava ehdottomasti vanhempainyhdistysten aktiivinen taistelu koulujensa puolesta.
Karhuvuoren koulun vanhemmat kutsuivat jo keväällä valtuutettuja keskustelemaan ja tutustumaan kouluun. Olin tietenkin paikalla todistamassa miltä koulu näytti sisältä päin. Siellä kuulin ensimmäisen kerran ongelman mikä liittyi oppilaiden kulkemiseen Jylpylle. Syksyllä vanhempien toiminta on aktiivistunut, ja he kutsuivat 2.10 kaikki valtuutetut ja virkamiehiä paikalle Jylpyn koululle keskustelutilaisuuteen. Valtuutetut laitettiinkin suoraan yleisön eteen ja paneeli oli valmis. Paikalla oli vain murto-osa valtuutetuista.
Vanhempien aktiivisuus on todellakin kannattanut. Ryhmämme oli aloitteen tekijänä karhuvuorelaisten asioiden edistämisessä. Otimme ensimmäisenä kantaa, että Karhuvuoren koulun uudisrakentaminen on aloitettava vuoden 2014 alusta. Lopulta talousarviokokouksen päätavoitteemme meni yksimielisesti valtuustossa läpi. Vuoden viimeisessä kokouksessa teimme aloitteen parakkikoulujen saamisesta Karhuvuoreen, jotta Jylpyn kulkemiseen ja sisäilmaongelmiin saataisiin pysyvä ratkaisu koulun rakentamisen ajaksi.
Vanhempia ei tyydyttänyt kuitenkaan valtuuston yksimielinen päätös koulun uudisrakentamisesta. He ottivat järeät aseet käyttöön, ja julistivat koululakon,kunnes kaupunki järjestäisi tiedotus -ja kuulemistilaisuuden oppilaiden vanhemmille. Sellaista ei kaupunki ollut järjestänyt kertaakaan asian tiimoilta, vaikka välissä oppilaita oli ennättänyt sairastua, siirtyä Jylpylle ja vaikka mitä. Koululakko toteutettiin ja vasemmistoliitto otti nopeasti kantaa lakkolaisten puolesta. Myös kaupunki reagoi nopeasti, ja tiedotustilaisuus järjestettiin. Lakko kesti lopulta vain yhden päivän.
Jo aikaisemmin mainitsemani entisen demaripampun mielipidekirjoitus väitti valtuustoryhmämme huolen Karhuvuoren koulun tilanteesta jälkijättöiseksi, ja siinä hän antoi ymmärtää meidän ajaneen ykkösjuttunamme Kalliopytingin uudisrakentamista. Jos edes olisimme ryhmänä ajaneet Kalliopytingin uudisrakentamista, ei se tarkoittaisi sitä että huolemme ja työmme Karhuvuoren asiaan vähenisi. Piiparin kauna Tiusasta ja vasemmistoliittoa kohtaan ei ota laantuakseen.
Koulu etenee tällä hetkellä niin nopeasti kuin on mahdollista - vaikka rahoituspäätöstä ei ole tehty. Tammikuussa käydään vielä kamppailu siitä, perustaako kaupunki kiinteistöyhtiö jonka taseeseen otetaan kymmeniä miljoonia velkaa laaksahtavien koulujen ja vähän muunkin remppaamiseksi. Henkilökohtaisesti tulen äänestämään kiinteistöyhtiötä vastaan ja jättämään eriävän mielipiteen, jos yhtiö etenee valtuustossa. Karhuvuoren koulu on edelleen toteutettavissa omaan taseeseen. Koen härskiksi, että kuntalaisten antamalla mandaatilla luovun osasta siitä, hyväksymällä koulurakennuksiin liittyvän päätöksenteon liukumisen osakeyhtiölain taakse. En pidä kiinteistöyhtiötä edes taloudellisesti järkevänä. Todistus taakka on sen kannattajilla, ja niitä todisteita odotellaan vielä tässäkin vaiheessa, kun periaatteellinen päätös sen perustamisesta on tehty.

4. TEKEMÄNI VALTUUSTOALOITTEET

Olen tänä vuonna tehnyt yllä olevasta linkistä löytyvät valtuustoaloitteet. Ilokseni voin todeta, että niistä jokainen (pl. joulukuun aloitteet ) on mennyt eteenpäin jollain tavalla. Mm. demokratia ja vuorovaikutus-aloite palautettiin valmisteluun ja työllisyystyöryhmä päätettiin perustaa. Aloitteeni polkupyörien ja liikuntavälineiden vuokraamisesta kirjastoissa sai myönteisen vastauksen ja sitä valmistellaan ensivuoden aikana.
Merkittävin läpi mennyt aloite on kuitenkin aloite tilapalveluiden yksityistämisaikeiden estämiseksi. Sain vihiä kaupungin työntekijältä huhusta, että kiinteistö -ja siivouspalvelun länsi-Kotkan puolta oltaisiin kilpailuttamassa. En ollut kuullut tälläisestä tätä aikaisemmin. Pidin tätä vain huhuna, koska voisi olettaa, että tälläiset aikeet tuodaan valtuuston tietoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ryhdyin selvittämään asiaa, ja selvisi, että yt-neuvotteluiden käynnistämiselle oli jo olemassa päivämäärä! Kuulemani perusteella homma oli lähtenyt käyntiin sillä, että eräs siivousalanfirma oli kävellyt kaupungintalolle ja ehdottanut diiliä.
Suomalaisten merkittävimmällä kansallisella omaisuudella, hyvinvointipalveluilla, yritetään tehdä kansainvälistä bisnestä. Veronmaksajien rahoja siirretään suoraan yksityisen voitontavottelijoiden pussiin. EU:sta käsin pakotettua hyvinvointivaltion alasajoa katsotaan kansainvälisillä pääomamarkkinoilla dollarinkuvat silmissä, ja sitähän se onkin, ellei lyödä kapuloita rattaisiin. Vasemmiston tehtävä on varmistaa julkisen sektorin riittävä rahoitus, jotta laatuun vedoten ei enää päästä perustelemaan yksityistämistä.
Tilapalveluiden aie yksityistää ja kilpailuttaa osa toiminnastaan ei edennyt mihinkään kun asia vuosi julkisuuteen. Virkamiesten tulee ymmärtää varmistaa poliittinen kannatus, ennen ideoiden eteenpäin viemistä.

Viimeisimpään aloitteeseeni sain idean työllistämisen vaihtoehtoja käsittelevässä seminaarissa, joka aloitteestani järjestettiin Haminassa vuoden loppupuolella. Paikalle saapui mm. Paltamo-hankkeen vetäjä Anne Huotari kertomaan Paltamon-mallin tuloksista.
Siellä tuli puheeksi sosiaalisten näkökulmien hyödyntäminen kaupungin julkisissa hankinnoissa mm. pitkäaikaistyöttömien palkkaaminen kriteerinä. On todellakin kannatettavaa, että kaupunki edistää hankinnoissa paikallista työllisyyttä, sillä sitä kautta kaupunki saa hankinnoista parhaimman hyödyn. Pelkän hinnan ei tule olla kriteeri. Suomalaisessa kilpailuttamisessa ollaan vielä lapsen kengissä. Tässä asiassa Kotka voisi olla edelläkävijä.

6. KIITOKSET TÄSTÄ VUODESTA!

Kiitoksen sananen on annettava kaikesta huolimatta Kotkan kirkkonummelais-kokoomuslaisvahvistus Jorma Haapaselle. Vaikka näkökantamme eroavatkin ideologisesti, olen pitänyt Haapasen aktiivisuudesta. Hän on kuulemma ottanut tavoitteekseen tavata kaikki henkilökunnan jäsenet henkilökohtaisesti. Tämän lisäksi Haapanen on osallistunut kutsumatta mm. vanhusaiheeseen kyläiltaan korttelikoti Naapurissa sekä Kotkan torilla järjestettävään Asunnottomien yöhön. Arvostan kovasti. Poliitikko Haapanen ymmärtää, että myös virkamiesten on jalkauduttava kuntalaisten pariin.

Kiitokset tästä vuodesta myös vasemmistoliiton valtuustoryhmälle. On helppoa olla ryhmäkurittomassa ryhmässä, kun lähes aina ollaan samaa mieltä.
Suurkiitokset kuntalaiskokouksia järjestäneille aktiivisille valtuutetuille ja Kai Savolaiselle (kok.). Kiitokset kaikille kuntalaisten viesteihin vastanneille, tapahtumiin osallistuneille luottamushenkilöille. Toivottavasti jatkatte aktiivisuuttanne, vaikka eräät tahot leimaavatkin teitä populisteiksi, siltarumpupoliitikoiksi, pyrkyreiksi, vaalityöntekijöiksi yms.
Suurin kiitos aktiivisille kuntalaisille, jotka järjestitte tapahtumia, otitte selvää, otitte yhteyttä, käytitte vapaa-aikaanne yhteisien asioiden ajamiseen, kirjoititte lehtiin, saavuitte lehterille, osoititte mieltä ja lakkoilitte. Olette isoin ja merkittävin liikkuva ratas demokratian koneistossa.


7. VALTUUSTOPALKKIOSTA LUOPUMINEN

Vuosi sitten lupasin uudenvuoden lupauksessani, että "Tulen luopumaan valtuuston kokouspalkkioistani ( itselleni jäävä osa ) ja lahjoittamaan vuodessa kertyneen summan, jollekin kotkalaiselle nuoriso- ja/tai kulttuuriyhdistykselle. Summan lahjoitan yhdistykselle, joka on vuoden aikana toiminnallaan lisännyt nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja kehittänyt kotkalaista nuorten kulttuurielämää. Haastan mukaan kaikki muutkin valtuutetut."

Rahaa kertyi yhteensä 840,44 euroa. Summa olisi ollut korkeampikin, ellen olisi maksanut osasta palkkioista 60 prosenttia. Tämä olkoon tahaton kannanotto verotuksella rahoitetun ja demokraattisesti jaetun hyvinvointivaltion puolesta hyväntekeväisyysyhteiskuntaa vastaan.

Tulen antamaan summan kokonaisuudessaan vuonna 2013 uudelleenkäynnistetylle Kotkan nuorisoteatterille, joka on upean teatterikuraattori Pia Lunkan ansiosta noussut uudelleen suureen suosioon nuorten keskuudessa. Vanhana nuorisoteatterilaisena pidän teatteria nuoren henkilökohtaisen kehityksen kannalta loistavana harrastuksena. Teatteri kehittää nuoren itsetuntemusta, rohkaisee ilmaisemaan itseään ja opettaa toimimaan ryhmässä. Näitä taitoja ei koskaan voi oppia liikaa.

Forward! >>