tiistai 28. tammikuuta 2014

Puheeni kiinteistöyhtiöstä valtuustossa 27.1

Kiinteistöyhtiötä on ajettu Kotkaan, sillä sen väitetään olevan ainoa vaihtoehto selvitä julkisten kiinteistöjen korjausvelasta. Tämän vaihtoehdottomuuden varjolla, ollaan nyt tänään siirtämässä vuoden 2012 äänestystulokseen suoraan pohjautuvan valtuuston toimivaltaan kuuluvia asioita osakeyhtiölain taakse.

Haluan aluksi kritisoida tapaa, jolla kiinteistöyhtiötä on valmisteltu. Valtuutetuille ei ole riittävän aktiivisesti tarjottu tietämystä kiinteistöyhtiön etuihin ja tutkimuksiin liittyen. Esityslistan mukana tuleva perustamissopimus tai esityslistan tekstit eivät ole tutkimuksia tai sisällä juuri mitään faktaa, sille väitteelle että kiinteistöyhtiö olisi välttämätöntä perustaa. Tälläkö tiedon määrällä meidän olisi pitänyt tehdä päätöksemme? Selvityksen asiasta on esityslistan tietojen mukaan tehnyt viime kesäkuussa KPMG:n konsulttifirma. Sama firma, joka kaupittelee tietämystään yrityksille myös veronkierrosta. Valtuutetuille tämä tutkimus välitettiin vasta viime keskiviikkona, kun sitä erikseen pyysimme.  On tietenkin totta että ohjausryhmässä asiaa on palloteltu useasti. Tietoja on voinut saada ryhmyreiden välityksellä ja on saatukin. Tiedonvälityksen valtuuston ja virkamiesten välillä ei kuitenkaan pitäisi toimia näin, vaan tällaiset asiat pitäisi automaattisesti tulla suoraan valtuutetuille tiedoksi. Toisen käden tiedossa on aina riskinsä.  

Saimme keskiviikkona KPMG:n ns. tutkimustulokset, johon esityslistan perusteluissa viitataan. Selvityksessä EI esitetä mitään vaihtoehtoa kiinteistöyhtiölle - ei verrata kuntataserahoituksen etuihin ja haittoihin. Tutkimuksen ensimmäisellä sivulla mainitaan:

”Kaupunkien investointikulujen merkittävä kasvu ei Haminan ja Kotkan kaupunkien tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa TUNNU mahdolliselta.”

Ensinnäkin tutkimus on lähtenyt siitä oletuksesta, että Hamina lähtee mukaan kiinteistöyhtiöön ja on siltä osin vanhentunut. Hamina putosi matkan varrella pois, mutta tutkimuksia pelkästään Kotkan vinkkelistä ei ryhdytty tekemään. Ehkä asiat eivät putoamisen jälkeen ole kovinkaan muuttuneet. Paitsi, että KPMG:n selvityksen lähtökohtana oli se, että perustettava yhtiö muodostetaan konsernien ulkopuolelle. Nyt yhtiöstä tulee osa konsernia, jota myös otettava velka tulee rasittamaan tavalla tai toisella.
Toisekseen sana ”tunnu” vihjaa jo siitä, minkälaisella mutulla tutkimukseen on lähdetty liikkeelle – tähän mutuun palaan vielä lopussa.  

KPMG:n pruju olikin enemmän selvitys kiinteistöyhtiöstä, ei selvitys siitä – mitä Kotkan pitäisi tehdä kiinteistöjensä korjausvelan kanssa.  Tässä kohtaa on mielestäni valmistelussa oikaistu. Valtuutettuna pitäisi vaatia faktoja mutun sijaan, jotta voimme näin ison päätöksen tehdä. Olisi kohtuullista, että saisimme selvän erittelyn siitä mitkä ovat taloudelliset ja käytännölliset edut ja haitat kummassakin vaihtoehdossa.
Tapa hankkia selvitys jostain asiasta , vaikuttaa samanlaiselta kuin olemme tottuneet näkemään aiemminkin. Kouluverkkoselvitys ja hyvinvointipuisto ovat hyviä esimerkkejä tapauksista, joissa etukäteen tehdylle oletukselle lähdetään hakemaan tukea, sen sijaan että useita vaihtoehtoja vertailtaisiin toisiinsa.

Eniten toimintatavassa kritisoitavaa on järjestyksessä, jolla asiaa on ajettu eteenpäin. Jo talousarviokokouksessa marraskuussa huomasimme, että kiinteistöyhtiötä ajetaan väkisin läpi – ennen varsinaista keskustelua. Valtuusto ajautui antamaan henkisen tukensa yhtiölle jo kauan ennen päätöstä. Talousarvioesityksen perusperiaate oli, että koulurakennuksien remppoihin ei omaa rahaa laiteta, ja tämä sama henki oli jo KPMG:n tekemän tutkimuksen lähtökohta n. 5 kuukautta ennen päätöstä. Samalla rahaa kuitenkin löytyi monelle muulle asialle. Valtuuston kokouksessa mainitsin tästä samasta nurkkaan ajautumisesta. Nurkkaan ajauduttiiin siinä vaiheessa kun Karkkari sekä moni muu kohde päätettiin siirtää kiinteistöyhtiön velkarahoituksella tehtäväksi. Siis useita kuukausia ennen kuin kiinteistöyhtiötä oli edes päätetty perustaa. Näillä päätöksillä nuijittiin läpi ilman kunnon julkista keskustelua ja ilman tietoa tämän päiväinen päätös. Mutuilun hengessä totean, että tämä ei ”tunnut” oikealta järjestykseltä valmistella asioita.

Kiinteistöyhtiötä on ajettu mm. mediassa läpi väittämällä, että Kotka ei voisi velkaantua enempää. Tämä ei pidä paikkansa, vaikka Kotka onkin yksi velkaantuneimmista kunnista. Kriisikunta kriteereiden velkakriteeri onkin ylitetty aikapäivää sitten, joten siihen ylimääräinen velkaantuminen ei voi enää vaikuttaa. Kotkan olennaisin tehtävä on tällä hetkellä pitää alijäämät loitolla.
Ainoa syy, miksi Kotka ei voisi velkaantua on poliitikkojen tekemä päätös olla velkaantumatta enempää – mikä pitkällä tähtäimellä onkin järkevää.
Ei velkaantuminen ole mikään tie onneen. Mutta kun puhutaan välttämättömistä remonteista kuten kouluremontit – ei velkaantuminen saa olla este. Eikä se edes näytä olevan. Kotka rakentaa 30 miljoonan edestä pelkällä velkarahalla ja luo samalla uutta kallista byrokratiaa konserniinsa. Velka on velkaa konsernitaseessakin.

Vaihtoehto olisi ollut talousarviokokouksessa päättää rahoittaa osa korjausvelasta investointeja järkeistämällä, kuten vasemmistoliitto esittikin ,sekä osa ottamalla lisää velkaa. Jumalniemen ramppi olisi voinut odottaa VÄLTTÄMÄTTÖMIEN remonttien sijaan. Näin otetun velan määrä ja rahoituskustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Nyt kaupunki joutuu maksamaan KPMG:n tutkimuksen mukaisesti kiinteistöyhtiölle nousevia vuokrakuluja kaikkien investointien toteutuessa arviolta maksimissaan 2,5 miljoonaa euroa. 30 miljoonan lainan ottaminen kunnan omaan taseeseen taas kasvattaisi rahoitusmenoja suurinpiirtein saman verran – eikä kaupungin ottaman lainamäärän täytyisi olla edes yhtä suuri, vaan investointeja priorisoimalla voisimme leikata ei-välttämättömistä ja tuottamattomista investoinneista. Myös uuden toimitusjohtajan palkkaaminen tulee nostamaan kiinteistöyhtiön hintaa suhteessa kuntatasemalliin.

Tulevien korjaushankkeiden rahoitusta ajatellen älyttömintä tuntuu kuitenkin olevan se, että kiinteistöyhtiön kautta EMME voi saada valtionavustusta homekouluhankkeisiin toisin kuin kunta. Tänään tehtävällä päätöksellä luovumme mahdollisuudesta saada valtiolta apua koko valtakuntaa koskettavaan ongelmaan, johon valtio on budjetoinut vuodelle 2014 35 miljoonaa euroa. Valtio tukee homekoulujen korjaushankkeita maksimissaan 25% kustannuksista. Sain tänään OKM:n rakennusneuvos Ritva Kiveltä viestin, kun selvitin väitteitä joiden mukaan uudisrakennus ei voisi saada tukea. Väite on virheellinen.

Kosteusvauriohankkeiden valtionavun ohjeissa mainitaan näin:
”Tarkoituksena on korjata kosteusvaurioituneita rakennuksia, rakentaa uusia tiloja näiden tilalle ja avustaa hankkeita, joihin sisältyy innovatiivisten, liikkumista edistävien pihaympäristöjen rakentaminen.”

Perusteluna valtionavun menettämisen hyväksymiselle on se, että ”ei sitä ole ennenkään saatu”. Vuoden 2014 hakemukset pitää jättää tämän viikon perjantaihin mennessä. Toivottavasti virkamiehet ovat jo pistäneet ne vetämään. Edes Keskuskoulun osalta.

Näitä edellä mainittuja taloudellisia asioita olisi KPMG:n selvitykseltä odottanut. Näiden tietojen valossa näyttää, että taloudellisesti kiinteistöyhtiön perustamiselle ei ole perusteita.

Myös demokratian kaventuminen on merkittävä syy omaan epäluuloon yhtiöittämistä kohtaan. Kunnan omistama yhtiö ei ole Kotkan strategian ylevien avoimuusperiaatteiden takana. Yhtiön jäsen on ensisijassa yhtiön hallituksen jäsen, eikä kuntalaisen edustaja. Rikosoikeudellinen salassapitovelvollisuus koskettaa jäsentä, joten on selvää että mutkaton vuorovaikutus yhtiön kaikista asioista ei ole mahdollista.

Kysyin, voimmeko merkitä perustamissopimukseen avoimuuteen ja julkisuuteen liittyviä seikkoja, kuten valtuutettujen täysi tiedonsaantioikeus tai raportointivelvollisuus valtuustolle. Nämä eivät kuitenkaan ole mahdollisia. Omistajaohjausta johdetaan konsernin johdosta käsin – vuoden 2012 vaaleissa äänestäneiden antama mandaatti ei tämän jälkeen enää toteudu niissä asioissa joita päätämme yhtiön hoitaa. Vähin mitä voisimme tehdä olisi, että saamme yhtiön hallitukseen vaalitulosta mukailevan poliittisen edustuston hallitukseen. 

Kaikkien näiden luettelemieni spekulaatioiden yli nousee kuitenkin epätietoisuuden tunne. Suurin kiinteistöyhtiöön liittyvä epäluulo on liittynyt sen valmisteluun. On aivan päivän selvää, että KPMG:n tekemä ”selvitys” ei ole pätevä tutkimus kuinka ratkaisemme ongelmamme. Sen paljastaa jo ensimmäisen sivun laidassa oleva lause:

”Emme ole vahvistaneet saamamme materiaalin oikeellisuutta ja siten emme anna lausuntoa sen oikeellisuudesta tai riittävyydestä. Oheista dokumenttia luettaessa tulee huomioida, että käytetyt oletukset ja laskelmat perustuvat vain julkisesti saatavilla olevaan informaatioon, käytössämme oleviin tietokantoihin sekä toimeksiannon aikana Toimeksiantajalta saatuun
materiaaliin. Olemme tarkastelleet käytettyä informaatiota objektiivisesti,mutta koska siihen liittyy merkittävin osin oletuksia tulevaisuuden kehityksestä,emme voi taata sen oikeellisuutta.”

Nämä sanat, eivät vala uskoa tietoihin, joiden pohjalta olemme tekemässä päätöstä kiinteistöyhtiöstä. Kiinteistöyhtiön palauttaminen valmisteluun ei vaikuta Karhuvuoren koulun remontin kulkuun, jos palautamme sen vain kiinteistöyhtiön osalta. Karhuvuoren koulun purkukustannukset ja tasearvon poisto voidaan mielestäni hyväksyä, jotta koulun rakentamisen aloittaminen ei viivästy.

Esitän, että valtuusto päättää palauttaa kiinteistöyhtiön perustamisen valmisteluun, mutta Karhuvuoren koulun purkukustannukset ja tasearvon poisto kuitenkin hyväksytään, jotta Karhuvuoren rakentaminen ei viivästy. Kiinteistöyhtiölle kaavailtu Karhuvuoren koulun suunnittelu rahoitetaan myös omasta taseesta.

Jätän myös valtuustotoivomuksen, että
”Toivon valmistelijoilta eriteltyä listaa kiinteistöyhtiön aiheuttamista kuluista ja vertailua kustannuksista siihen, että korjaushankkeet toteutettaisiin omasta taseesta.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti