torstai 6. heinäkuuta 2017

Luonnonvarojen vapaa valtausoikeus historiaan - yhteiskunnan etu ensin

Viikko sitten uutisoitiin löytyneen 34 miljardin arvoinen skandiumesiintymä Savosta. Somessa närää herätti monelle ihmetykseksi tullut tieto, että hyöty tästä löydöstä on jälleen valumassa ulkomaiselle suurpääomalle, ei suinkaan savolaiselle maanomistajalle tai yhteiskunnalle.

Suomessa maan pinnan alapuolella olevat luonnonvarat omistaa se taho, joka alueen ensiksi itselleen valtaa. Kansantaloustieteen professori Olli Tahvonen Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta ihmetteli jo muutama vuosi sitten, miksi Suomessa kaivosten perustamista ohjaa yhä tämä 1700-luvulta periytyvä ja Roope Ankan Klondyke-seikkailusta tuttu löytäjä saa pitää -periaate, vaikka monissa muissa maissa siitä on luovuttu.

Suomen lainsäädäntö on jäänyt jälkeensä, sillä on oletettu ettei arvokkaita esiintymiä enää juurikaan löydy. Nyt kun tilanne on muuttunut, ja valtava osa Suomesta on jo ulkomaisten suuryritysten valtaamaa ja uusia esiintymiä löytyy vilkkaasti tulisi valtionkin muuttaa suhtautumistaan luonnonvaroihin. Luonnonvaroista on puhuttava kokonaisuutena, sillä kaivannaisten jälkeen on vuorossa pohjavedet.

Kaivosteollisuus ei ole ristiriidatonta liiketoimintaa missään nimessä. Sen ohella syntyvän vaurauden ja työllisyyden lisäksi aiheutuu aina suurta haittaa luonnolle. Kun on kyseessä ihmisten ja luonnon kannalta vahingollisesta toiminnasta, olisi äärimmäisen tärkeää että hyötyjä ja loppulaskun maksaja olisi sama. Silloin myös hyötyjällä olisi intressejä pitää vahingot minimissään ja kehittää sitä varten parempaa vihreämpää teknologiaa.

Mielestäni lähtökohdan tulisi olla, että luonnonvarat ovat Suomen valtion, maakuntien tai kuntien eli sen kansalaisten omaisuutta, jonka käyttöön yhteiskunnalla tulisi olla etuoikeus. Jos jokin yksityinen taho haluaisi tutkia maaperää ja lopulta perustaa kaivoksen, tulisi alueesta maksaa riittävä korvaus ja kaivannaisista rojaltia tai veroa. Tämänlainen järjestely on voimassa valtaosassa länsimaita. Miksi ei siis Suomessa?

Suomi on ratifioimassa EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimus CETA:n tämän vuoden syksynä. CETA pitää sisällään kehitysmaihin kohdistuneita investointeja varten luodun investointisuojan, jonka mukaisesti ratifioinnin jälkeen tehdyt yrityksien voittomahdollisuuksia heikentävät lakimuutokset voidaan riitauttaa lopputuloksesta riippumatta yhteiskunnalle useita miljoonia euroja maksavaan välimiesmenettelyyn.

Se on kaikkien lakien yläpuolelle luotu, yritysjuristien ylläpitämä oikeusaste, jossa vahditaan vain ja ainoastaan yritysten edun toteutumista. Käytännössä kaikki demokraattiset päätökset jotka uhkaavat suurpääomaa ratifioinnin jälkeen, voidaan haastaa tähän oikeuteen.


Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella on todella kiire muuttaa täysin järjenvastaista kaivoslainsäädäntöään. Tiedän, että luonnonvarojen paremmalla yhteiskunnallisella hyödyntämisellä on todella laaja tuki yli puoluerajojen. Mahdollisuus siis asiaan puuttumiseen on jos kansalaiset ymmärtävät herätä puolustamaan kansallisvarallisuuttaan. 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tiesivätkö kotkalaiset mistä maanantaina päätettiin?

Kotkan kuntavaalien äänestysprosentti jatkoi huolestuttavaa laskusuuntaansa, vaikka nyt jos koskaan olisimme tarvinneet kuntalaisten mandaattia kaupungin johtamiseen.

Heti vaalipäivän jälkeen Kotkan kaupungin vielä istuva valtuusto kokoontui päättämään siitä, miten tulevaa valtuustoa tullaan johtamaan. Valtuusto päättä yksityiskohtaisesti mm. kuntademokratiasta ja kuntalaisten oikeuksista vaikuttaa kuntansa asioihin vaalien välillä esimerkiksi aloiteoikeuden kautta.

Edellisenä päivänä äänestysprosentti oli jäänyt 53,6:een prosenttiin. Maanantaina valtuusto päätti, ettei jatkossakaan kuntalaisten tekemien alotteiden tule päätyä valtuustolle tai lautakuntiin päätettäväksi tai edes tiedoksi. Ongelma on todellinen. Nyt jatkettiin nykyisen hallintosäännön linjalla, mikä on johtanut käytännössä siihen, että kuntalaisalotteita ei pyynnöistä huolimatta ole voitu tuoda valtuustolle. Teimme tämän ongelman ratkaisevan esityksen, mutta jäimme yksin.

Valtuusto myös käveli kokouksen äänestyksissä myös oman aiemman päätöksensä yli antaa henkilöstön edustajille puhe -ja läsnäolo-oikeus lautakuntiin, jotta vuorovaikutus olisi päättäjien ja henkilöstön välillä parempi. Nyt viesti ei kulje.  

Jos ei viesti kulje henkilöstöltä päättäjille, niin ei se myöskään kulje päättäjiltä kuntalaisille.
Kuinka moni kotkalainen tiesi ennakkoon mitä viime maanantaina olimme päättämässä? Oliko tämän hallintosäännön sisältöä ja uudistuksia puitu ennakkoon mediassa? Oliko kuntalaisilla todellinen mahdollisuus yrittää vaikuttaa valtuustoon ennen kokousta? Uutisoitiinko edes jälkeenpäin tiistaina siitä, kuka äänesti kuntalaisten demokratian parantamista vastaan? Ei, ei ja ei. Itseasiassa edes kaupungin oma viestintä ei pitänyt asiaa tiedottamisen arvoisena.

Media ja kaupungin viestintä on epäonnistunut Kotkassa. Sen tajuaa toreilla. Kansalaiset ovat olleet tietoisia kaikista kovasanaisista riidoista ja ehkä siitä, että velka ja alijäämät kasvaa. Eivät niistä lukuisista päätöksistä, jossa valtuusto on löytänyt yhteisen sävelen tai onnistumisista. 

Jotta edustuksellinen demokratia voisi toimia, pitäisi kuntalaisilla olla tieto siitä mitä kukin ryhmittymä on konkreettisesti valtuustossa tehnyt, jotta lupauksia voidaan peilata tekoihin.

Väitän, että kotkalaisten passiivisuuden perimmäinen syy on päättäjien nihkeydessä kuunnella ja ottaa kuntalaisia huomioon. Mutta toisaalta ongelma on viestin välittyminen kuntalaisille.


Kuka ihme luottaisikaan järjestelmään, jossa päättäjät heikentävät kuntalaisen mahdollisuutta vaikuttaa ja toisaalta, joka näyttäytyy ulospäin kuntalaisille pelkkänä sirkuksena. 

Olen päättänyt julkaista kotkalaisten tekemät kuntalaisaloitteet sellaisenaan tästä päivästä eteenpäin omalla nettisivullani otsikolla "Tätä valtuusto ei halua kuulla". Päivitän sivua siihen päivään asti, kunnes Kotkassa kuntalaisten ideat ja aloitteet otetaan tosissaan ja ne saavat niille kuuluvan arvon. 

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Uusi hallintosääntö mahdollisuus parantaa demokratiaa

Valtuusto päättää seuraavassa kokouksessa uudesta  hallintosäännöstä, joka määrittelee miten Kotkaa johdetaan jatkossa. Kyseessä on siis äärimmäisen tärkeästä paperista ja se antaa nyt mahdollisuuden Kotkalle parantaa rapautunutta demokratiaansa.

Hyvää esityksessä on, että se sisältää vasemmistoliiton jo usean vuoden ajaman nuorisovaltuutettujen puhe -ja läsnäolo-oikeuden valtuustossa. Tämän puolesta valtuusto teki päätöksen esityksestämme joulukuussa.

Kuntalaisten osallistumis -ja vaikuttamismahdollisuuksia on myös korostettu tyydyttävästi. Tärkeä muutos on myös, että jatkossa kaupunginjohtaja tulee olemaan määräaikainen. Automaattisia eläkevirkoja ei ole kaupunginjohtajille enää jaossa, vaan jatkossa myös kaupunginjohtaja joutuu kantamaan poliittisen vastuunsa.

Sen sijaan ihmetystä herättää asiaa valmistelleen kansliapäällikön käveleminen valtuuston tekemän toisen uudistavan päätöksen yli. Henkilöstön edustajalle ei ole uudessa hallintosäännössä läsnäolo-oikeutta lautakunnissa, vaikka valtuusto on näin päättänyt.

Tämän idea oli parantaa luottamushenkilöiden ja ruohonjuuritason tärkeää työtä tekevien vuorovaikutusta. Nyt ongelmat hukkuu tai suodattuu matkalla päätöksentekijöihin. Valtuuston päätöksen yli kävelemistä ei voi kepein perustein hyväksyä. Asia pitää selvittää perin pohjin.
Kotkassa kuntalaisaloitteen suosio on romahtanut, vaikka se on käytännössä ainoa suora keino vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Syy tälle on se, että nykyinen sääntö on tehnyt kuntalaisaloitteella vaikuttamisen mahdottomaksi.  

Valtuustolle pitäisi tuoda tiedoksi joka vuosi kuntalaisaloitteet jotka kuuluvat valtuuston toimivaltaan. Olen vuosittain pyytänyt aloitteita valtuustoon, mutta niiden tuominen on evätty perustelemalla ettei valtuuston toimivaltaan kuuluvia aloitteita ole tehty. Aloitteita on kuitenkin tehty vuosittain keskimäärin muutama kymmenen.

Samaan aikaan ne elimet joiden toimivaltaan aloite voisi kuulua, ei myöskään aloitteita voi saada. Tämä johtuu siitä, että hallintosäännössä on määritelty että aloitteet tuodaan lautakuntiin tiedoksi niiden päättämällä tavalla. Mikään lautakunta ei ole päättänyt kuitenkaan tavasta.

Kotkassa on ollut siis vuosia voimassa varsinainen kuntalaisaloitteiden musta-aukko, joka on nielaissut aloitteet syövereihinsä. Miksi kukaan tekisi kuntalaisaloitetta, kun nykyinen hallintosääntö estää aloitteiden päätymisen päättäjien päätettäväksi?


Tähän on saatavissa helposti muutos. On määriteltävä aloitteet toimivallasta riippumatta tiedoksi valtuustolle ja lautakunnalle vuosittain. Vain tällä tapaa noudatetaan kuntalain henkeä. 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kotka tarvitsee sitoutumista sisäilmaongelmien torjumiseen

Kuluneen valtuustokauden aikana sisäilmaongelmissa vellovat kiinteistöt ovat olleet yksi kuumimmista perunoista. Huonosta sisäilmasta johtuen ovat lukuisat kotkalaiset sairastuneet, monet parantumattomasti. Osa ei kykene työskentelemään enää edes täysin terveissä rakennuksissa – altistuneiden elämän voi sanoa olevan pilalla.

Olen täysin varma että jokainen virkamies ja valtuutettu pitää ongelmaa todellisena. Silti ihmettelen toimien vähyyttä sen ratkaisemiseksi.

Valtuutettuna olen ihmetellyt, miten voi olla mahdollista että jokainen ongelmakohde paljastuu ensiksi kaupungilla liikkuvien huhujen kautta. Useimmiten huolestuneet yhteydenotot työntekijöiltä tai oppilaiden vanhemmilta ovat olleet ensimmäiset tiedot ongelmista. Jotta valtuusto voisi kantaa vastuunsa tilanteesta, tulisi tiedon epäillyistä sisäilmaongelmista olla helposti saatavilla ja täysin julkista. Kriisiviestinnässä olennaista on että viestintä on oikea-aikaista ja täysin välitöntä. Jätin avoimemman tiedottamisen puolesta aiheesta aloitteen, johon toivon pikaista tarttumista.

Tilanteen haltuun ottaminen vaatisi säännöllisten – myös terveiden - kiinteistöjen tutkimisen. Tällä hetkellä ongelmat paljastuvat vasta kun ihmisiä on jo sairastunut. Valitettavasti useimmiten ongelman ratkaisuksi siirretään oirehtivat työntekijät ja oppilaat muualle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oireettomat tämän jälkeen enää altistuisi rakennuksen sisäilmassa oleville myrkyille. Ihmisten siirtäminen ei ole ratkaisu vaan ongelman lakaisemista maton alle.

Sisäilmaongelmaiset kiinteistöt ovat kuitenkin seuraus toisesta ongelmasta. Ongelmakiinteistöt edustavat lähes poikkeuksetta tietyn aikakauden tuotoksia. Tähän ynnättynä se fakta, että Kotka on pitänyt tietoisesti peruskorjausmäärärahansa 15 miljoonaa euroa liian pienenä joka vuosi – ovat se todellinen ongelma. Esitimme määrärahan korottamista viime syksynä huonoin tuloksin. Toivon että tuleva valtuusto tekee viisaammin.

Vielä istuvan valtuuston tulee tarttua vihdoin toimeen ja laatia toimintaohjelma ongelman taltuttamiseksi. Olennainen osa sitä on myös tehdä periaatteellinen päätös ja julistaa terve sisäilma on jokaisen kotkalaisen oikeudeksi ja päättää että havaittuihin ongelmiin puututaan jatkossa välittömästi.

Olen laatinut alla olevan 6 kohdan ohjelmaehdotelman, joista mielestäni olisi hyvä aloittaa sisäilmaongelmien selättäminen. Nekään eivät ole mitään hokkuspokkus-temppuja, mutta hyvä alku. 











maanantai 23. tammikuuta 2017

Kotkan mielenterveyspalvelut täysin retuperällä

Kotkan mielenterveyspalveluissa on työnsarkaa. Sen lisäksi, että niitä uudistetaan meillä sakset kädessä – on nykyisessä palvelussa rakenteellisesti paljon korjattavaa.

Muualta Kotkaan muuttanut tuttavani on nyt parin vuoden ajan toistuvasti pyrkinyt saamaan lähetettä psykiatriseen hoitoon. Ajan saaminen muulta kuin sairaanhoitajalta on ollut mahdotonta ja lääkkeiden saaminen vaikeaa, eikä tarjolla ole ollut minkään sortin terapiaa lääkkeidenkään sijaan. Kaksi vuotta sitten hän pääsi tk-lääkärille, joka ei lähetettä suostunut kirjoittamaan, mutta miedommat lääkkeet kylläkin. Tuttavani löysi pian itsensä päivystyksestä.

Kotkassa on jo vuosia vaadittu lähetteetöntä matalan kynnyksen hoitoon pääsyä mielenterveyspalveluissa. Nykyään asiallisen hoidon saaminen vaatii ensiksi tk-lääkärillä käyntiä. Siis jonottamista samassa loisteputkien loistossa kuin muiden vaivojenkin kanssa jonotetaan. Jokainen joka ymmärtää mitään mt-sairauksista tajuaa, että tämä tekee hoitoon hakeutumisen kynnyksestä järisyttävän suuren.

Vasemmistoliitto teki esityksen lähetteettömän mt-palvelun saamiseksi pari vuotta sitten. Vastauksessaan valtuustolle viranhaltijoiden puolelta tarve mitätöitiin nimenomaan alleviivaamalla olemassaolevaa akuuttityöryhmää. Kaupungin nettisivuilla lukee : ”MiePä-keskuksen Akuuttityöryhmään voit ottaa yhteyttä akuuteissa, välitöntä arviointia vaativissa tilanteissa. Akuuttityöryhmään et tarvitse lähetettä.”

Tuttavaltani olivat jälleen lääkkeet loppumaisillaan ja henkinen tilanne romahtanut, joten hän soitti akuuttityöryhmään. Puhelimessa palvellut henkilö oli useita kymmeniä minuutteja tivannut syitä hakeutua akuuttityöryhmään. Tuttavani oli itkuisena ja ahdistuneena yrittänyt selittää että nyt on tosi kyseessä. Tämän jälkeen puhelimessa vielä vaadittiin häneltä sitä lähetettä - vaikka akuuttityöryhmän pitäisi toimia akuuteissa tilanteissa juuri ilman. Lopulta se mitä akuuttityöryhmään pääsyn vaatiminen tuotti oli soittopyynnön ja ajan sairaanhoitajalle 1,5 viikon päähän.

Tämä tapaus antaa surullisen kuvan Kotkan mielenterveyspalveluiden tilanteesta. Useisiin työryhmiin pirstaloitu palvelu on ahdistuneelle potilaalle liian sekava ja täynnä kynnyksiä ylitettäväksi. Jos vielä välitöntä hoitoa vaativia tapauksia varten luotu palvelu, pettää näin pahasti, ei ole liioiteltua sanoa, että levällään olevat mielenterveyspalvelumme vaarantavat potilaiden terveyden.

Kotka on puututtava tähän ongelmaan välittömästi. Lähetteettömästä hoitoon pääsystä on tehtävä vihdoin totta ja ihmisten mielenterveysongelmiin on puututtava suuremmalla vakavuudella. 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Puolustushankinnoista työtä ja verotuloja Suomeen


Suomi on tekemässä lähivuosina massiivisia puolustushankintoja lähivuosina. Tarve on todellinen. Nykykalusto on nimittäin tullut tiensä päähän. Tarvetta on neljän aluksen verran merivoimissa, jonka arvioitu hinta olisi 1,2 miljardia euroa. Puolueiden välillä tuntuu olevan yksimielisyys siitä, että hankinnat ovat välttämättömät. Määrästä ja siitä, mistä hankinnat tehdään vielä keskustellaan. Siksi hävittäjähankinnan hintahaarukka onkin suuri ja sen arvio on n. 7 – 10 miljardia euroa.

Rahoitus on herättänyt keskustelua. Sipilä on väläyttänyt ylimääräistä puolustusveroa tai puolustusobligaatioiden liikkeelle laittoa. Vapaaehtoista obligaatioilla kerättävää lisärahoitusta vastaan en keksi argumenttejä, mutta perusteita itsenäisyyspäivän vuoksi kerättävälle puolustusverolle ei ole. Suoraan sanottuna tapa käyttää suomalaisten isänmaallisuutta ja juhlavuotta hyväksi sotakaluston hankintaan ei todellakaan kuulosta hyvältä. Lastensairaalalle valtio ei keksinyt omaa veroa juhlavuodeksi.

Sen sijaan hankinnan kohdalla tärkeintä on miettiä tarkkaan mistä hankinnat ostetaan ja kuka tekee työt? Yhteensä yli 10 miljardin hankkeilla Suomessa toteutettuna olisi merkittävä taloutta elvyttävä vaikutus. Hankinnan kautta valuisi rahaa paikallisille yrityksille ja työntekijöiden palkkoihin miljarditolkulla. Se saattaisi synnyttää jopa pysyvää työtä ja uutta osaamista maahan. Ainakin Jas Gripenin valmistajat ovat ilmaisseet mahdollisuudesta tuoda työt Suomeen.

Populistisen puolustusveron sijaan meidän tulisi ennemmin pitää huoli, että hankinnoista syntyvä työ tehdään pääasiassa Suomessa. Näin ne toisivat verotuloina mittavan osuuden takaisin valtion kassaan. Siinä olisi itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi oikea veto. Tuoda tämän mittavan puolustushankinnan avulla työtä ja verotuloja lama-Suomeen.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Kotkan nykyinen talouslinja ei toimi


Ensivuoden talousarvio osoittaa, että Kotkan kokoomusjohtoinen talouspolitiikka on täysin epäonnistunut. Jos se toimisi – eikö talouden pitäisi olla jo raiteillaan?
Toisin kuin on annettu ymmärtää tämä valtuusto ei ole ollut toimeeton – valitettavasti. Kaikki virkamiesten esitykset on junnottu valtuustossa läpi. Vasemmistoliitto on lähes yksin edustanut nykylinjan vaihtoehtoa.
Valtuuston enemmistö on tähän asti kaikkien taloustieteen lainalaisuuksien vastaisesti laman keskellä leikannut vanhuksilta, vammaisilta, työllisyyden hoidosta ja suhteellisesti eniten lapsilta ja opetuksesta.
Jos nykysuunnitelman mukaan toimitaan, on esimerkiksi kouluista vähennetty lapsilta kahdessa vuodessa n. 100 aikuista syksyyn 2017 mennessä. Tähän on laskettu mukaan mm. koulupsyykkarien toimien lopettaminen sekä koulunkäynninohjaajien ja resurssiopettajien vähentäminen. Mikä on tämän ns säästön todellinen hinta tulevaisuudessa?
Lama-Kotka on myös pitänyt investointimäärärahansa matalana ja samalla lykännyt elintärkeitä elvyttäviä ja ylläpitäviä kiinteistöremontteja. Arvioiden mukaan 20 miljoonaa vuodessa vaativat perusparannusmäärärahat on pidetty 5 miljoonassa, kaikkien varoitusten vastaisesti.
Ei ole ihme että sisäilmaongelmat vain kasvavat, kun kiinteistöistä ei kyetä pitämään huolta. Vaikutukset välinpitämättömyydestä ovat olleet raskaita. Ihmisten elinikäisiä sairastumisia ei voi painaa villaisella.
Lamassa korjausvelan kasvattaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tavallinen velka. Korjausvelan taittaminen taas vähentää mm. sisäilmaongelmia tulevaisuudessa ja samalla lisää työllisyyttä.
Tämän faktan valossa on järkyttävää, että Kotka aikoo ilman ainuttakaan järjellistä syytä aloittaa velkakannan taittamisen ensi vuonna. Eiköhän laiteta sen sijaan koulut, päiväkodit ja terveysasemat kuntoon. Niiden käyttäjät ja henkilökunta ovat sen ansainneet.
Vasemmisto on edellisinä vuosina ehdottanut vaihtoehtobudjetissaan kevyttä 0,25 % korotusta satsatakseen palveluihin ja työllisyyteen. Näin saadaan lopulta menojen kasvu kuriin ja velkakin taittumaan. Veronkorotus ei ole meille itseisarvo, vaan keino ylläpitää laadukkaita hyvinvoinnin kautta säästöjä tuovia palveluita.  
Nyt putkinäköinen ajattelu ja palveluleikkaukset näkyvät budjetissa kasvaneena pahoinvointina ja menoina ja valtuusto on pakkokorotuksen edessä.
Vasemmistoliitto tulee myös tänä vuonna esittämään uudistavan vaihtoehtobudjettinsa. Se vaatii rohkeutta hylätä vanhat käytännössä nyt toimimattomiksi todetut opit ja siirtyä kestävään ihmislähtöiseen talouden hoitoon.