Kotka on päättämässä tulevasta koulu -ja päiväkotiverkostaan maanantaina valtuustossa juuri kun koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Eri suista on arvosteltu asian vatvomista edestakaisin - fakta on, että asia tulee käsittelyyn nyt valtuustolle ensimmäisen kerran. Valtuustolla on ylimpänä päättävänä elimenä kaikki valta muuttaa, palauttaa valmisteluun, pyytää lisäselvityksiä yms. jos se katsoo ne tarpeellisiksi.

Alakouluverkosta käytävässä keskustelussa huolestuttavin piirre on ollut vastakkainasettelu, jossa yhden koulun pelastamiseksi ollaan valmiita laittamaan pölkylle toinen. Suurimmat ryhmät ja monet omaa lähikouluaan puolustavat ottavat annettuna, että alakouluja pitää Kotkassa lakkauttaa. Olen vahvasti erimieltä.

Kotka kaipaa kipeästi uutta väkeä – lapsia ja heidän veroja maksavia vanhempiaan. Jos perustamme päätöksemme tutkittuun tietoon ymmärrämme pienten alakoulujen merkityksen. Selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden muuttopäätöksessä pieni ja turvallinen alakoulu painaa selvästi enemmän kuin esim. kunnan veroprosentti.

Kotkan vetovoiman kannalta on täysin olennaista, että esim. laajalla Karhulanniemellä on kaksi alakoulua. Vetovoimaisen asuinalueena sillä on potentiaalia, joka pitää ymmärtää käyttää. Sunila ja arkkitehtuuri, Perävarpin ja Metsäkulman uudet tontit ja Tiutinen ovat osa potentiaalista, joka täyttyy vain jos eteläisessä Karhulassa on oma alakoulunsa.

Koko prosessissa on ollut nähtävillä se, että päätös tuloksesta on tehty taas kerran ennen selvitystä. Vanhemmille tehdyissä kyselyissä kukaan vastaaja ei voinut valita vaihtoehtoa, jossa kaikki alakoulut säilytetään. Siihen kiinnitti huomiota myös Hakalan vanhempainyhdistys lausunnossaan. Tällaiset kyselyt eivät paranna demokratiaa vaan halventaa sitä.

Prosessin nurinkurisuudesta kertoo eniten se, että tarkkaa lukua yhdistämisen säästöstä ei ole ollut päättäjillä käytettävissä. Sain vihdoin kyselytunnilla vastauksen, jonka mukaan käyttötaloussäästö olisi vain 130 000 euroa vuodessa. Ja jos Kotka haluaa panostaa strategiansa mukaisesti laatuun ja pedagogisesti kestävän kokoisiin ryhmiin, ei säästöä saada juurikaan perinteisellä tavalla eli opetushenkilökuntaa vähentämällä.

Tämän tiedon valossa päättäjät ovat selvän arvovalinnan edessä. Onko 0,13 miljoonan vuosittainen säästö, joka samalla näivettää vetovoimaamme oikea keino oikaista yli 300 miljoonan euron vuosittaisia menoja 2 miljoonan edestä?

Kotkassa mikään ei ole muuttunut. Karhulasta lopetetaan jälleen palveluita ja kouluja lakkautetaan demareiden ja kokoomuksen yhteistyöllä. 


Ensinnäkin lehden lukijoille ja Hirvoselle taustatiedoksi, että vaikka toimittaja Lehtorannan jutusta näin saattoi ymmärtää, en ole ehdottanut veron korotusta Arto Tolsa-areenan lämmityskulujen kattamiseksi. Kotkan talouden epätasapaino yli 300 miljoonan euron taloudesta on 6,3 miljoonaa euroa. Tätä ei muutamia tonneja tärkeistä palveluista, kiireellä höyläämällä oikaista. Eikä varsinkaan palveluista, jotka synnyttävät hyvinvointia, vetovoimaa ja sitä kautta säästöjä. Vaikuttavat ratkaisut tehdään huolella valmistellen, vaikutusarviointien ja asiallisten kuulemisten jälkeen.


Toisin kuin jutun muilta haastatelluilta, minulta tivattiin lähinnä kaupungin talouden kuntoon
laittamisesta.En tiedä urheilutoimittajan motiiveja lätkäistä samaan juttuun kokoomuksen
valkopesemistä irti Arto Tolsan lämmitysjupakasta ja minun kantaani talouden tasapainottamiseksi
samaan juttuun. Kerron kyllä mielelläni näkemyksistäni tarkemmin.


Pitkän valtuustouran tehneellä Hirvosella on lyhyt lähimuisti mitä tulee kaupungin talouspoliittiseen
linjaan. Nimenomaan kokoomuksen johdolla viime valtuustokaudella kaupungin talouden
epätasapaino syveni, palveluista leikkaamalla syvennettiin pahaaoloa ja sen kustannuksia, mistä
syystä alijäämät kasvoivat. Jouduttiinpa myymään lypsylehmäkin eli omistus KSOY:stä.


Viime valtuustokauden ainoa oikeasti ylijäämäinen tilinpäätös tehtiin punavihreän enemmistön
päättämillä satsauksilla palveluihin veroa korottamalla. Se oli osoitus, että palveluihin satsaamalla
voidaan saada tulosta aikaiseksi.


Kokoomuksen ko. kokouksen verolinjalla olisi alijäämää kertynyt miljoona enemmän. Vuonna 2017
kokoomuksen tekemä populistinen esitys veron alentamisesta olisi syventänyt Kotkan alijäämää
useita miljoonia. Onko tämä sitoutumista talouden tasapainoon? Kokoomuksen veronalennuksen
rahoittaminen olisi vaatinut 15 uimahallin lakkautuksen.


Siinä Hirvonen on oikeassa, että tasapainotuksen tarve on seurannut jatkuvasti Kotkaa. Kannatan
myös oman toiminnan keskittämistä omiin tiloihin - jos terveitä tiloja siihen löytyy. Mutta kerran viime
valtuustokauden aikana tehtyä veronkorotusta ei siitä voi syyttää.


Paine kaikkien kuntien veronkorotukseen tulee kokoomuksen vuosikausia johtamilta hallituksilta, jotka
ovat tasapainottaneet omaa valtiontalouttaan kuntien kustannuksella. Ilman nykyhallituksen
leikkauksia mm. valtionosuuksiin olisi Kotkankin talous paremmilla kantimilla. Jäämmekin odottamaan
huomattavasti kuntamyönteisempää ja kokoomusvapaampaa hallitusta. Kun valtionosuudet saataisiin
huomioimaan paremmin kuntien väestörakennetta ja sairastavuutta, voisimme vihdoin Kotkassakin
laskea veroa.

Yksityinen sektori on vallannut alaa suomalaisessa hoivatyössä viimeisen 10 vuoden ajan. Kuten markkinataloudessa on luonnollista, lähes kokonaan osuuksia ovat kasvattaneet monikansallisten sijoittajien omistamat hoivajätit. Esperin esille tulleet ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisen hoivabisneksen ongelmat ovat rakenteellisia ja täysin yleistettävissä.
Miten hoivapalvelu, joka on kunnille kuluerä, voi toisessa tapauksessa ollakin bisnes, jolla saadaan kansainväliset sijoittajaomistajat voitoilla pidettyä tyytyväisinä?
Yksityisen voittomarginaalit revitään työntekijöiden selkänahasta: pienempinä palkkoina ja henkilöstön määrinä. Lopulta tästä kärsii loppuunpalaneen henkilökunnan lisäksi sinun mummosi tai pappasi siellä hoivakodissa.
Vanhusten hoiva ei ole mitään hyödyketeollisuutta, jossa tuottavuutta voidaan parantaa. Hoivan tarkoitus on antaa vanhuksillemme arvokkaat ja mielekkäät viimeiset vuodet, kun kotona yksin asuminen ei enää ole mahdollista.
Ensi askel on käynnistää koko maassa selvitys hoivabisneksen laadusta, henkilökunnan hyvinvoinnista sekä säätää riittävän korkeat henkilömitoitukset ja muut kriteerit hoivapalveluihin. Voitoille on laitettava katto ja veron kiertäjät saatava ulos kilpailutusvaiheessa. Päämääräksi on otettava yksityisen hoivapalvelun palauttaminen julkiselle sektorille. Vanhuksemme ja heitä hoivaavat työntekijät ovat sen ansainneet.


Kymenlaaksossa starttaa vuoden alusta uusi sote-kuntayhtymä, joka jatkossa tulee hallinnoimaan sosiaali ja terveyspalveluitamme. Sen lisäksi, että muutos mullistaa palvelumme, se myös muuttaa radikaalisti yksittäisen kymenlaaksolaisen vaikuttamismahdollisuuksia - enää ei päätöksiä sotesta tee suoraan vaaleilla valitut edustajat. Vielä on myös auki kaventuuko demokratia myös kuntalaisten ja valtuutettujen aloiteoikeuden osalta. Mielestäni Kymsotessa tulee kuntalaisten ja työntekijöidensä ääntä kuulla herkeämättä ja vaikuttamismahdollisuudet pitää vähintään nykyisellään.

Vaikuttamismahdollisuudet ovat tärkeässä asemassa varsinkin nyt, kun uusi kuntayhtymä on aloittamassa toimintansa palveluita leikkaamalla. Säästöjä on päätetty löytää 4,6 miljoonan edestä ja palvelujen hintoja korottaa 1,5%.

Yksi huolta herättänyt muutos on sosiaalipäivystykseen kohdistettu leikkaus. Kouvolalaiset sosiaalipäi-
vystyksen työntekijät ilmaisivat kirjoituksessaan ( Kysa/Kosa 19.11 ) huolensa kuntayhtymän aikeesta
vähentää työntekijämäärää ja poistaa kokonaan varaollojärjestelmä. Kouvolan käytännöstä on saatu
positiivista kokemusta, jossa päivystys on paljon laajempaa ja liikkuvampaa kuin Kotkassa.

Kaikkien päättäjien pitäisi jo ymmärtää että hyvistä palvelukäytännöistä leikkaaminen ei ole säästämistä
- päinvastoin. Varsinkin sosiaalipäivystyksen kyvyttömyydestä hoitaa asiakkaitaan voi syntyä monia
lisäkustannuksia ihmisten kriisien syventyessä. Tämänkin leikkauspäätöksen hintalappu voi olla monin-
kertainen. Leikkauksien sijaan Kymsoten pitäisi laajentaa olemassa olevat hyvät käytänteet koko Ky-
menlaaksoon.


Sosiaalipuolen organisoitumisen yhteydessä tulisi myös laittaa kymenlaaksolaisten asunnottomien
tilanne perustuslain vaatimaan kuntoon. Oikeuskansleri on viime vuonna tekemässään päätöksessä
linjannut, että kuntien ja tässä tapauksessa kuntayhtymän perustuslaillinen velvollisuus on huolehtia
matalan kynnyksen hätämajoitustiloista asunnottomille. Kymenlaaksossa tilanne on perustuslain vas-
tainen.


Kotkassa käynnistetty nuorten asunnottomien hätämajoitustila on loistava juttu. Kymen Sanomien tekemässä haastattelussa paljastui, että pelkästään nuoria asunnottomia on Kotkassa lähestulkoon sata. Näin YK:n köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yön lähestyessä, on hyvä kääntää katseet tähän häpeälliseen ongelmaan.


Kaksi vuotta sitten tekemäni aloite asunnottomien hätämajoitustilasta sai vuosi sitten
penseän vastauksen. Tilastoinnin vaikeutta valitettiin ja asunnottomuuden suuruudeksi
arvioitiin Kotkassa 34. Kritisoin silloin jyrkästi muistiossa ollutta lukemaa, koska
käytännön työtä tekevien kanssa toimiessani olen ymmärtänyt luvun olevan paljon
suurempi. Valtuusto ei tähän aloitteeseen yhtynyt - osin varmasti vähäteltyjen lukujen
takia.


Kotkan silloinen päätös olla toimimatta hätämajoitustilan suhteen on eduskunnan apu-
laisoikeusasiamiehen viime vuonna tekemän päätöksen perusteella perustuslain ja ih-
misoikeusopimusten vastaista.


Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämän johdosta päätöksessä todettiin, että kunnilla on velvollisuus huolehtia kansalaistensa tilapäisluontoisesta hätämajoituksesta. Perustuslain ohella velvoite perustuu sosiaalihuoltolakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Kotkassa käynnistetyn pilotin myötä on olemassa valmis malli, jonka laajentaminen on
käynnistettävä välittömästi. Kymenlaakson päättäjien on huolehdittava siitä, että sote-
palveluiden siirtyessä vuoden vaihteessa maakunnalliseen kuntayhtymään, ryhdytään
perustuslain velvoittamiin toimiin hätämajoitustilojen saamiseksi ympäri Kymenlaaksoa.


Hyvinvointiyhteiskunnan yksi olennaisin vahvuus on, että sen rakenteet ja tukiverkot antavat mahdollisuuden jokaiselle nousta jaloilleen syvenneiden ongelmien keskellä. Tai näin sen ainakin pitäisi olla.

Tilanteessa, jossa ihmiseltä on syystä tai toisesta lähtenyt alta asunto ja mennyt elämän
myllerryksessä myös luottotiedot, on nouseminen takaisin yhteiskunnan rattaisiin tehty
äärimmäisen vaikeaksi. Hyvin toimeentulevan on helppo kauhistella sitä, miksi ihminen ei vain
ota itseään niskasta kiinni, jos ei ymmärrä minkälaiset muurit luottotiedottomalle on rakennettu
ympärilleen.

Elämän alkuun pääsemiseksi esimerkiksi asunnon saaminen on todella vaikeaa luottotiedot-
tomalle. Yksi yleisin konkreettinen syy asunnottomuuden taustalla on nimenomaan asunnot-
toman maksuhäiriömerkintä. Jos merkintä on tullut vuokrarästeistä, on uuden asunnon saa-
misen ehtona usein rästien maksaminen.

Pankkipalveluiden -tai vakuutuksien saaminen on merkinnän jälkeen vaikeaa. Luottotiedoton
ei voi osallistua yhteiskunnan toimintoihin, joissa tunnistautuminen vaatii pankkitietoja. Hänet
on suljettu monen demokraattisen vaikutuskanavan ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa huomat-
tavasti myös laskujen maksamista ja oman talouden hoitamista. Kaikki ymmärtävät näiden
rangaistuksien ristiriidan. Jokaisen henkilökohtaisen talouden kannalta merkittävin eli työn-
saanti on myös vaikeaa. Työnantajalla on oikeus tarkistaa hakijan luottotiedot, jos työssä
käsitellään rahaa.

Rangaistukset vaikeuttavat nimenomaan mahdollisuutta taloudelliseen omatoimisuuteen,
joita edellytetään jaloille pääsemiseksi. Tässä on ongelman olennaisin ristiriita.

Nouseminen takaisin jaloilleen on Suomessa tehty äärimmäisen vaikeaksi. Moniongelmaiselle
heidän tilanteensa itsessään pitäisi olla jo riittävä rangaistus. Näiden esteiden päälle kasatut
ansat eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan - niita pitäisi ennemmin purkaa.

Kyseessä ei ole vain moraalinen ongelma. Tämä tulee myös sille yksilön kyvyttömyyttä kauhis-
televalle hyvätuloiselle veronmaksajalle hyvin kalliiksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytynei-
syyden hinta on mittava, ja osasyynä on se, että yhteiskunta potkii maahan kaatunutta sen
sijaan että tarjoaisi auttavan kätensä. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.
Kymen Sanomat uutisoi (2.9) lehdessään toisen asteen koulutuksen opetusvälineiden päätähuimaavista maksuista. Uutinen keskittyi kertomaan lukiolaisten oppikirjojen hinnoista, joihin voi kulua opiskelijalta useita tuhansia euroja. Toisen asteen koulutus onkin hyvää bisnestä oppikirjoja tuottaville tahoille, mutta asettaa valitettavasti opiskelijat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden.

Kotka on ottanut uudessa kaupunkistrategiassaan tavoitteekseen, että jokaisella kotkalaisella on toisen asteen koulutus. Jotta jokaisella voisi edes teoriassa olla mahdollisuus koulutukseen, pitäisi taloudelliset esteet sen saavuttamiseksi murtaa. Lukion lisäksi ammattikoulujen oppivälinehankintoihin ei köyhällä opiskelijalla välttämättä ole varaa.

Esitimme startegiaan tavoitetta, jonka edistämistä emme ole vielä luovuttaneet. Haluamme Kotkasta ensimmäisen eteläsuomalaisen kunnan, joka ottaa tavoitteekseen siirtyä maksuttomaan toisen asteen opetukseen. Valitettavasti muista ryhmistä löytyi niukasti halukkuutta ottaa tätä askelta.

Maksuttomuuden tavoittelu nostaisi kertaheitolla Kotkan edistyksellisimpien koulukaupunkien joukkoon, sen lisäksi että se on ainoa keino päästä strategian tavoitteeseen.

Ensimmäiset askeleet kohti tavoitetta on helposti toteutettavissa. Se voisi tarkoittaa mm. kirjastojen hyödyntämistä oppikirjojen maksuttomuudessa ja sähköisten oppikirjojen saatavuuden helpottamisella. Miten peruskouluissa oppikirjojen kierrättämistä ei kukaan kyseenalaista, mutta lukioissa ja ammattikouluissa vastuu kirjojen hankinnasta jää opiskelijoille?


Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ja mikkeliläinen Veli Liikanen lobbasivat Länsi-Savossa julkaistussa uutisessa (LS 21.8) Kouvolan ja Porvoon kautta Helsinkiin kulkevan itäradan puolesta. Heidän perustelunsa ydin oli sen tuoma nopeampi yhteys itäsuomalaisille.

Jos vain nopeammat matkustusajat ovat tulevissa ratalinjauksissa ykkössijalla, on Luumäen kautta
Kotkaan ja sitä kautta etelärannikkoa viistova linjaus kuitenkin edelleen kilpailukykyisempi. Tämän
osoittaa Ratahallintokeskuksen vuonna 2008 julkaisema esiselvitys.

Luumäen ja Kotkan kautta kurvaava linjaus on sen mukaan muutaman minuutin nopeampi Joensuusta
Helsinkiin matkaavalle. Myös mikkeliläisten matka-aika tulee nykyisestään nopeutumaan jos Kotkasta
Helsinkiin suuntautuva rantarata saadaan. Lappeenrannan seudulle Kotkan kautta kulkeva linjaus olisi
myös nyt vihreiden esittämää nopeampi. Kouvolalaisen matka-aika Kotkan kautta Helsinkiin pysyisi
nykyisen Lahden kautta kulkevan veroisena, mutta Kotka-Kouvola ratayhteyden nopeuttamisella
rantaradasta saisi hyödyn irti myös Kouvola.

Itäradan lobbaus Kotkan sivuuttamisesta rantaradan suhteen on avannut keskustelun linjauksesta
aivan uusiin sfääreihin. Kymenlaakson maakuntaliitto kuitenkin päättänyt pitää edelleen
kaavoituksessaan ykkössijalla Kotkan kautta kulkevan radan. Ilman maakuntaliiton kaavaa,
ei vihreiden esittämä itärata tule edistymään Kotka-linjausta ennen.

Luumäki-Kotka linjausvaihtoehdon kansalliset hyödyt ovat suuremmat. Se luo huomattavasti enemmän
uusia yhteysvälejä ja silti nopeuttaa myös nykyisiä reittejä. Se palvelee samalla tavalla itäisen Suomen
asukkaita kuin Kouvola-Porvoo-linja, mutta myös Helsingin itäpuolen rannikkokuntia Kotkaan asti.
Kaiken tämän lisäksi se myös hyödyntää Suomen kokonaislogistiikkaa, kun se parantaa Kotkassa
sijaitsevan Suomen suurimman vientisataman saavutettavuutta.

Itäistä rantarataa ei siis tule sivuuttaa, sillä se saavuttaa lähes samat matkustusaikasäästöt, mutta
avaa moninkertaisesti enemmän uusia mahdollisuuksia kansallisella tasolla.
Kotka on tehnyt ensimmäisen tilinpäätöksen vuosiin, johon pitää olla tyytyväinen. Syytä hyvään tulokseen ei tarvitse ihmetellä - viime vuodelle tehty budjetti olikin ensimmäinen realismiin pohjautuva talousarvio tämän vuosikymmenen aikana.
Vuoden 2017 talousarvio ei perustunut aikaisempaan tapaan toiveille ylimääräisistä satunnaisista tuloista tai toiveille verotulojen kasvusta. Vasemmistoliitto on jo vuosia toivonut raameissa realismia ja alibudjetoinnin lopettamista. Tämä on yksi pääsyy siihen, että alijäämien kertyminen on jatkunut.
Talouden tasapainoon saattamiseksi valtuuston enemmistö päätyi melko kovaan veron korotukseen. Veron korotus on ilmeisin syy siihen, että tulos oli ilman KSOY:n sähköosakkeiden myyntiäkin miljoonan ylijäämäinen. Silloin lyötiin myös stoppi kaupunkia näivettäneelle leikkauksilla säästöä-politiikalle. 
Muistutukseksi kuntalaisille, että joulukuussa 2016 kokoomuksen ehdottamalla korotuksella alijäämää olisi kertynyt edelleen miljoona lisää - keskustan härskillä veron korotuksen tyrmäyksellä olisi tulos johtanut jopa n. 7 miljoonan alijäämän kertymiseen.
Tilinpäätös on syönyt positiivisesta kokonaisuudesta huolimatta myös vähemmän tervettä talouden hoitoa. Talousjohtaja Mänttäri piti Kymen Sanomien uutisen mukaan positiivisena asiana, että kaupunki ei investoinut velaksi. Hänestä tämä käyrä viestii vakautta. Minusta jostain täysin muusta.
Onko tosiaan kerskailun aihe, että kaupunki ei investoinut velaksi kun katsoo mm. koulukiinteistöjen jäätävää sisäilmafiaskoa? Sen sijaan kaupunki jätti viimekin vuonna n. 15 miljoonan edestä perusparannuskorjauksia tekemättä kasvattaen näin korjausvelkaansa. Kotka ei siis investoinnut velaksi, vaikka sillä oli täysin perusteltuja ja ihmisten terveyden kannalta välttämättömiä tarpeita se tehdä. 
Kotkan vasemmistoliitto jäi yksin esittäessään vuoden 2017 talousarvioon erityisesti sisäilmakorjauksiin ja perusparannuksiin 5 miljoonan euron lisäystä, mikä sekään ei kokonaan riitä saattamaan ylläpitoa kestävälle pohjalle.
Korjausvelasta johtuvat sisäilmaongelmat ovat jo tulleet moninkertaisesti kalliimmiksi taloudellisesti kuin mitä siihen paljon pelotellun oikean velan korkomenoihin kaupungilla olisi mennyt. Talouden hoitoa kuvaavaa on, että viime valtuuston velkaantumisen taittamisen laittaminen välttämättömien kouluinvestointien tielle tulee loppuviimein lisäämään velkaantumistamme. 

Kotkan tulee jo ensi vuoden raameja laatiessa sitoutua nostamaan perusparannusmäärärahat kestävälle pohjalle niin kuin valtuustolle on jo viisi vuotta asiantuntijoiden taholta esitetty. 

Sisäilmaongelmat riepottelevat Kotkaa, mutta positiivista kehitystä on ollut ilmoilla suhtautumisessa ongelmiin. Tulipaloja sammutetaan nyt järein asein, ja poliittinen johto on sitoutunut ongelman hoitamiseen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Brask on osoittanut johtamiskykyään asiassa – hallitus saa sisäilmainfon nyt kuukausittain. Niillä, jotka resursseja jakavat pitää olla tarkka kuva missä mennään. Sama oikeus kuuluu kaikille kuntalaisille.

Vasemmistoliitto sai yksimielisesti läpi esityksen perustaa sisäilmaongelmiin keskittyvä nettisivusto, jonka kautta myös kuntoraportit jatkossa julkaistaan. Vuosi sitten vaatimamme säännöllinen tiedoksianto ongelmakohteista on myös toteutettu toistaiseksi. Täysi avoimuus luo edellytykset asioiden hyvään hoitamiseen.

Perisyitä ongelmille ei kuitenkaan ole missään nimessä ratkaistu. Vaikka kaikki koulumme ja rakennuksemme uusittaisiin, olisi helpotus vain väliaikainen. Kaupungissa ei ole vielä reagoitu pitkäntähtäimen rakenteellisiin ongelmiin, jotka päättäjille on tuotu julki jo vuosia sitten.
Nyt käsiin räjähtänyt tilanne ennustettiin sanatarkasti 4 vuotta sitten talousarviobumaskassa: ”liian alhainen investointitaso saattaa aiheuttaa peruskorjausten siirtyessä riskin henkilöstölle ja johtaa hallitsemattomaan väistötilojen käyttöön. Investointien määrän pieneneminen v. 2013 (9,47 M€) ja v.2014 (n. 7,8 M€) johtaa korjausvelan kasvuun ja vaara rakennusten sulkemiseen sisäilmaongelmien takia kasvaa.

Tämän ennusteen jälkeen on peruskorjausrahaa leikattu entisestään. Vuosittainen määrä on tippunut ja vakiintunut 5 miljoonaan vuodessa. Vuosittainen tarve olisi jopa 20 miljoonaa euroa.

Vasemmistoliitto on tähän asti jäänyt yksin vaatimuksissaan nostaa perusparannusrahoja. Kyseessä on ongelmien rakenteellinen perisyy, johon on tartuttava. Uusia tulipaloja tulee putkahtelemaan jatkossakin, ellei tähän kyetä puuttumaan. Voi kysyä niiltä, jotka korottamisen vastustamista perustelivat ”talouden realiteeteillä”, että onko tämä kintaalla viittaaminen tosiaan ollut minkään realiteetin mukaan järkevää?


Ensi vuoden talousarviossa perusparannusmäärärahat on vihdoin saatava oikeille urille. Se on otettava lähtökohdaksi.
Kaupunginhallitukselle tuotiin maanantaina pöytäjakeluna päätettäväksi Kymijoen Työterveys Oy:n myyminen kokonaisuudessaan pörssiyhtiö Pihlajalinnalle. Tieto yhtiön myymisen tuomisesta käsittelyyn saavutti meidän ryhmän vasta edellisenä iltana. Esitimme kokouksessa esityksen hylkäämistä laihoin tuloksin. Päätös myymisestä tehdään kahden viikon päästä valtuustossa.  

Poliittisista päättäjistä tietoisia asiasta olivat ennen kokousta vain osa demareiden, kokoomuksen ja vihreiden johtoa. Heitä oli kielletty kertomasta asiasta eteenpäin ryhmilleen. Tätäkö on se paljon puhuttu avoimuus ja yhteistyön henki? Päätös neuvotteluiden aloittamiseksi myydä kunnan omaisuutta yksityissektorille, ei ole jotain mikä on julkisuuslain mukaan salassa pidettävää.

Kymijoen työterveys osakeyhtiöitettiin vuosi sitten. Aikaisemmin yhtiö on ollut liikelaitos, jossa yhteistyösopimuksen perusteella on ollut päättäjiä mukana myös Kouvolasta ja Haminasta. Osakeyhtiöittäminen on johtanut myös siihen, että muiden kuin omistajakunta Kotkan on mahdotonta hankkia työterveyspalveluita ilman kilpailuttamista. Tästä syystä valtuusto päätti viime syyskuussa tarjota muille Kymenlaakson kunnille yhtiöstä yhtä osaketta kuntaa kohden. Tämä on ollut valtuuston linjaus.

Kuitenkin vs. kaupunginjohtaja Haapanen on päätöksestä huolimatta vienyt eteenpäin ajatusta myydä koko osakekanta pörssiyhtiölle. Se käytännössä tarkoittaisi sitä, että jatkossa myös Kotka joutuisi epäedulliseen tapaan kilpailuttamaan työterveytensä.

Koko vyyhtin ongelmallisin osuus on tapa, jolla Kotkassa asioita jälleen on valmisteltu epädemokraattisessa hengessä. Varsinkin kun on kyse kotkalaisten yhteisestä omaisuudesta, tulisi valmistelun noudattaa tiukasti valtuuston määrittelemiä linjauksia. Hallintosääntö myös määrittelee, että omistajaohjauksen valmistelu kuuluisi kaupunginhallitukselle. Nyt myös kaupunginhallitus ohitettiin sekä päätöksessä valmistella yhtiön myynti pörssiyhtiölle että valita tarjouksista juuri Pihlajalinna. Muiden tarjouksia ei ole annettu nähtäväksi.


Kotkassa on vallalla vanhakantainen kabinettipolitiikka, joka pitäisi jo vihdoin murskata. Asioista päätetään pienissä piireissä ja toimivaltuuksia ylitetään. Kun muissa kunnissa luottamushenkilöt otetaan aktiivisesti mukaan valmisteluprosessiin, täällä heille tarjoillaan vain kumileimasimen roolia. Päätöksiä voi lopulta vain joko kannattaa tai vastustaa. Valitettavasti suuri osa siihen myös tyytyy. Ummehtunut toimintakulttuurimme jos mikä jumiuttaa Kotkaa ja estää meidän kehittymisen.
Hallituksen tuorein kuritus on saanut kansan aktivoitumaan. Aktiivimalliksi kutsuttu vastahyväksytty työttömien työllistymishalujen parantamiseen tähtäävä malli on astunut voimaan nyt vuoden alussa. Kansalaiset ovat keränneet lain kumoamiseksi ennätyksellisen nopeasti jopa 100 000 allekirjoitusta. Vastarinta lieneekin ainoa asia, jossa malli saavuttaa nimensä tavoitteen.

Mallissa työnhakijaa mm. rangaistaan leikkaamalla 5 prosenttia etuuksista siitä, että aktiivisesta hakemisesta huolimatta työnantajan valinta ei ole työttömään osunut. Uusia jopa hallituspuolueiden edustajille yllätyksenä tulevia yksityiskohtia järjettömyyksistä paljastuu päivittäin, vaikka lakia on jo alettu noudattamaan. Voi kysyä myös – onko normipurkutalkoot jo unohdettu, kun hallituksella on varaa lisätä täysin turhanpäiväistä byrokratiaa. Parkkikiekkojen värien vapauttaminen taitaakin jäädä hallituksen kärkihankkeeksi normien purussa.

Nyt kun kansa on nostamassa päätään työttömien kepillä kannustamista vastaan, on syytä nostaa esille jo vuosia voimassa toinen mittava epäkohta työllistämislainsäädännössämme.  Kyse on kuntouttavan työtoiminnan kieltäytymisen sanktioista.

Kuntouttava työtoiminta on pitkäaikaistyöttömille tarkoitettu toimenpide, jonka tarkoitus on hyvä - kehittää pitkään työttömänä olleen elämän hallintaa ja parantaa työkykyä. Työtoiminnassa oleva tekee kevyttä työtä ohjauksessa saaden muiden etuuksien lisäksi 9 euroa päivältä.   

Kuntouttavan työtoiminnan ongelma on, että sitä käytetään herkeämättä vastoin lain henkeä. Sitä on käytetty mm. korvaamaan pysyvää henkilökuntaa. Eräässä tapauksessa tiedän, että kuntouttavassa työtoiminnassa oleva on päivystänyt ilman mitään koulutusta sosiaalitoimistossa yksin.

Kuntouttava täyttää kansainvälisten yhteisöjen määritelmät pakkotyöstä, sillä se on työtä johon henkilö ei voi vaikuttaa ja jota tehdään rangaistuksen uhalla. Kieltäytyminen tai keskeyttäminen ilman pätevää syytä johtaa ensin työmarkkinatuen menetykseen kahdeksi kuukaudeksi. Jatkuva kieltäytyminen antaa mahdollisuuden leikata jopa viimesijaisen toimeentulotuen perusosaa 40 prosenttia. Perusosa on 485,5 euroa.

Voi kyseenalaistaa, mikä on teho työkyvyn parantamisessa pakottaa ihminen tekemään työtä johon hänellä ei ole mitään motivaatiota? Kun on kysymys kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pitkäaikaistyöttömistä, jotka usein ovat moniongelmaisia, syventää tällainen leikkaus tai pakotus heidän ongelmiaan entisestään.

Aktiivimallin aktivoimina tulisi meidän keppimotivaation levittämiseen pettyneiden nousta barrikadeille kuntouttavan työtoiminnan orjuuttavien sanktioiden poistamiseksi. 
Karhulan koulujen sisäilmakatastrofi on ymmärrettävästi aiheuttanut vihaa ja epäluottamusta kotkalaisten vanhempien keskuudessa. Kotkassa on harpattu useita askelia eteenpäin suhtautumisessa ongelmiin edellisen valtuustokauden alusta, mutta päättäjänä en voi olla tyytyväinen tilanteeseen.

Meidän päättäjien on luotettava siihen, että viranhaltijoilla on riittävä tietous itse ongelman hoitamiseen. Tärkein tehtävämme on valvoa, että tarvittava tehdään ja taata riittävät resurssit.

Viranhaltijat ovat vuosia tuoneet esille perusparannusmäärärahojen pienuuden yhdeksi syyksi ongelmaan. Vuosittain tarvittaisiin lähes 20 miljoonaa euroa kiinteistöjen erilaisiin ylläpitokustannuksiin. Kotkassa määräraha on ollut laskussa ja on ensi vuodelle vain 5,2 miljoonaa. Kun tämän korottamista olemme ainoana ryhmänä esittäneet, on sitä vastustettu. Ei ole rahaa investoida, ei voida velkaantua enempää.

Viime aikoina moneen vähemmän akuuttiin ja olennaiseen on sen sijaan löytynyt helposti kymmeniä miljoonia ja velkarahat päälle. Voisiko vielä olla mahdollista laittaa ne lain määräämät tehtävät etusijalle?

Perusparannukseen ja ylläpitoon liittyvä kehittäminen näkyy kuitenkin vasta pitkällä tähtäimellä. Mutta kuinka voisimme valvoa paremmin kuntalaisten etua, kun tällä hetkellä joudumme sammuttamaan tulipaloja. Valvominen vaatii avoimuutta ja sen että päättäjät tietävät missä ongelmia on.

Tähän ongelmaan saimme parannuksen viime keväänä. Vasemmistoliiton vaatimus säännöllisesti tuotavasta listasta sisäilmakiinteistöistä johti siihen, että valtuustolle esiteltiin silloinen tilanne – listalla 27 kohdetta ml. Karhulan alueen koulut. Säännölliseen raportointiin suhtauduttiin jostain syystä nuivasti.

Kuntaliiton lehdessä rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesi, että valtuuston ja varsinkin kunnanhallituksen rikosoikeudellinen vastuu tulee kysymykseen, jos näille on tuotu tietoon vaarantavat epäkohdat, mutta ongelmien korjaamisen velvollisuutta on laiminlyöty. Tolvanen toteaa vielä jutussaan, että heikko taloustilanne ei ole mikään peruste laiminlyönneille. Tämä herätti minut.

Huhtikuussa 2017 meille on tuotu 27 kiinteistön lista, jotka meidän velvollisuus on saattaa kelvolliseen kuntoon tai hankkia henkilöstölle tarvittavat väistöt. Onko päättäjät ongelmakohteista tietoisina täyttäneet velvollisuutensa korjata ongelma? Onko vuosia jatkunut tietoinen perusparannusrahojen puute ja toisaalta perusteellisten remonttien vitkuttelu ollut tarkoituksenmukaista ongelmien ratkaisemiseksi vai onko päätökset tehty lyhyen tähtäimen talouden ehdoilla? Olemmeko syyllistyneet laiminlyöntiin ja siis rikokseen?

Tuskin. Mutta tämän asian selvittämiseksi olemme vaatineet kaupunginhallituksessa uutta väliraportointia tilanteesta, jotta voimme todeta, onko todellakin olemassa olevaan tietoon perustuen riittävä tehty. 

Tilanne on vihdoin poliittisten toimijoiden osalta otettava pihtiotteeseen, selvitettävä mahdolliset ongelmat ja korjattava ne budjettivaikutuksista huolimatta. Se on kaupunginhallituksen välittömästi tehtävä, sillä laillisuuden valvonta ja operatiivinen johtaminen on sen vastuulla.