Maailman rauha uhkaa jälleen järkkyä, kun USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut vetävänsä tukensa demokraattisilta kurdijoukoilta. Samaan hengenvetoon on Turkin presidentti Erdogan ilmoittanut aloittavansa hyökkäyksen Pohjois-Syyrian demokraattiselle kurdialueelle.
Suomen hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että se ei käy asekauppaa sotaa käyviin maihin tai maihin jotka rikkovat ihmisoikeuksia. Tätä sitoumusta on rikottu hallituksen myönnettyä taannoin vientilupa Turkkiin. 
Ennen kaikkea vientiluvan myöntämisessä ihmetyttää Suomen ulkoministeriön arvio, jossa se ei nähnyt ongelmaa viedä sotateknologiaa Erdoganin Turkkiin. Turkki on luisunut kymmenen vuoden aikana syvälle totalitarismiin. Se on vainonnut kurdiväestöään ja vanginnut oppositiota. Se käytännössä on myös muodostanut yhteisen rintaman islamistiterroristijärjestö ISIS:n kanssa kurdijoukkoja vastaan.
Vasemmistoliitto on unelmahallituksessaan ja saanut hyvin paljon sille tärkeitä asioita läpi. Hallitus perustuu keskinäiseen luottamukseen, jonka tärkein asiakirja on hallitusohjelma. Jos hallitus rikkoo kirjaustaan, mikä muu on kaupan? Suomen hallituksen kirjaukselle viitataan kintaalla totaalisesti siinä vaiheessa, kun Turkki käynnistää täysimittaisen sodan kurdialuetta vastaan.
On myös huomioitava, että Vasemmistoliitto on määritellyt yhdeksi kynnyskysymyksekseen osallistumisen hallitukseen, joka tekee ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Nyt keikutaan tämän kynnyksen reunalla vaarallisesti. Nenä kurkkii jo reunan yläpuolella.
Suomen vasemmistolaisin hallitus vuosikymmeniin ei voi ottaa osavastuuta Turkin Erdoganin ihmisoikeusrikkomuksista ja osallistua kauppaamalla sotakalustoa tähän kärsimysnäytelmään. Vasemmistoliitto ei voi olla toimimatta aktiivisesti ja näkyvästi varsinkin ulkoministeriön kummallista linjattomuutta vastaan.
Sen sijaan hallituksen on peruttava taannoin antamansa vientilupa, lopetettava kaikki asekauppa Turkin kanssa ja tuomittava julkisesti sen aikomus hyökätä kurdialueelle. Hallituksen on myös käytettävä kaikki diplomaattinen vaikutusvaltansa EU:n puheenjohtajamaana estääkseen hyökkäys.


Kymenlaakson kunnat ovat painineet tämän vuosikymmenen aikana pahoissa talousvaikeuksissa. Kotka on tullut kuuluisaksi kymmenien miljoonien kertyneiden alijäämien takia, jotka lopulta katettiin lypsylehmän lihoilla. Edelleen nollatuloksen tekeminen tuottaa vaikeuksia. Kouvolan talouden alijäämä on sukeltamassa tänä vuonna jopa 36 miljoonaan euroon. 


Kunnille on tarjolla hyvin vähän omia lääkkeitä taloushuoliin. Kriisikuntakriteereillä ja valtioneuvoston
salkkumiehillä pelottelu johtaa lähinnä olemattomien ei-lakisääteisten palveluiden karsimisiin tai
elinvoiman kannalta oleellisten koulujen lakkautuksiin tai palvelun tason laskemiseen minimiin.
Poliittinen valinta keikkuu kunnilla lähinnä näiden ja loputtomien veronkorotusten välillä. Syöksykierre
on valmis alkamaan. Järeimpiä rakenteellisia keinoja on esitetty kuntaliitoksista tai vapaaehtoisien
sotekuntayhtymien luomisista.


Kymenlaaksossa on tehty kaikki. Kouvola on surullinen malliesimerkki siitä, kuinka talous edellä on
sukellettu syvään päätyyn. Se on tehnyt kaikki talouden oikaisemiseksi kuntaliitoksista lähtien.
Lomautuksiakin on kokeiltu - talous ei tasapainotu. Samanaikaisesti kurjuutta jakaessa yritetään
epätoivoisesti luoda positiivista pössistä kaikenmaailman sloganeilla ja vau-faktoreilla - kyllä se
kasvu vielä tulee. Onhan meillä Kotkassakin omalaatuinen ja reilu meininki. 


Ongelma ei ole Kouvolan, Kotkan tai vain Kymenlaakson. Sen kanssa painii lähestulkoon kaikki
suomalaiset kunnat yliopistokaupunkeja lukuunottamatta. Yhä kiihtyvä kaupungistuminen ja väestön
vanheneminen ovat polttoainetta ongelmien syvenemiselle.


Tilannetta ei ainakaan ole helpottanut, että kuntien valtionosuusjärjestelmä ei ole huomioinut
riittävästi jyrkkenevää ikärakennetta. Kunnilta on sitä vastoin leikattu. Kuntien ongelmia ei ratkaista
ilman valtionosuusjärjestelmän uudelleensorvaamista rakennemuutoskuntia hyödyttävämmäksi ja
aktiivisempaa aluepolitiikkaa. Aluepolitiikkaa parhaimmillaan voi olla esimerkiksi kattavan julkisesti
tuetun joukkoliikennejärjestelmän luominen ja sitä tukevat investoinnit tai vaikka yliopistojen toiminnan
hajauttaminen etäopiskelua mahdollisuuksia lisäämällä. 

Suomen hallituksella ja sen seuraajilla on valinnan paikka - haluaako se, että elämä
yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuu tulevaisuudessa? Ilman vahvaa valtion tukea talousongelmien
kanssa painivat kunnat eivät pitkään selviä.

Kotkassa on keskimääräiseen suomalaiseen kaupunkiin verrattuna hyvin paljon säilynyt kulttuurihistoriaa. Kotkan omaleimaisuus ja ilmeikkyys syntyy nimenomaan eri vuosikymmenien jättämästä jäljestä kaupunkikuvassa. Jälkiä löytyy venäläisestä varuskuntakaupungista, Kotkan syntyhetkistä aina 50-luvun kulta-aikaan. 

Uskon, että rakennussuojelu on jokaisen kotkalaisen mielestä tärkeä. Kauppahallin purkamisesta syntynyt katkeruus vanhojen rakennuksien purkamista kohtaan elää ja voi hyvin. Kaupunki onkin onneksi mm. keskustan osayleiskaavassa ja kansallisen kaupunkipuiston myötä kohentanut suojelutoimiaan - tai ainakin tavoitetta suojella. 

Kaupungin suojelutoimiin saatiin kertarysäyksellä vipinää kun yllättäen ja takavasemmalta tuotiin esitys osan omien hyväkuntoisten ja käytössä olevien kiinteistöjen suojelusta kaavalla. Lieneekö vaikutusta ollut, että entisen työväentalon eli konserttitalon katolle suunnitellaan laitettavan talon elinvoimaa lisäävä ja ei-peruuttamattomasti suojeluarvoja tuhoavia aurinkopaneeleita. 

Kaupunkisuunnittelu ja rakennusvalvonta on ilmaissut kantansa aurinkopaneeleita vastaan, mikä mitä ilmeisimmin sai aikaan kiireen suojella kaavassa vanhan työväentalon. Hyvä juttu, ellei tarkoitus ole vain löytää keinoa estää paneeleiden sijoittaminen katolle. 

On vain ihmeteltävä, missä yhtä kiireellinen suojeluhalu Stevecon omistaman Ankkuritalon, Dupontin omistaman 1910-luvulla rakennettujen Herraintalojen tai vaikka yhteisesti omistamamme kaupunginsairaalan osalta, jotka rapistuvat silmiinnähtävästi. Niiden osalta suojelulla on tulipalokiire, sillä rapistuminen uhkaa talojen tulevaisuutta. 

Muistutan, että maa -ja rakennuslaki velvoittaa rakennuksen omistajan pitämään “sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.”

Onko rakennusvalvonta aurinkopaneeleiden kieltämisen lisäksi tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen, että arvorakennukset pidetään hyvässä kunnossa? Laki antaa rakennusvalvonnalle oikeuden määrätä rakennukset kunnostettavaksi. Mielestäni se on myös sen velvollisuus. Em. kiinteistöjen osalta tulisi rakennusvalvonnan ryhtyä toimiin välittömästi. 

Aurinkopaneelit eivät uhkaa suojeluarvoja ja poliittisesti tulisikin huolehtia, että suojelumerkintä ei ole automaatio paneeleita vastaan. Sen sijaan talojen tyhjänä pitäminen ja niiden heikko ylläpito uhkaa eniten kaupunkimme kulttuurihistoriaa. Kunnan viranomaisten on tehtävä enemmän peruuttamattomien suojeluarvojen tuhoutumista vastaan.

Kotka on päättämässä tulevasta koulu -ja päiväkotiverkostaan maanantaina valtuustossa juuri kun koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Eri suista on arvosteltu asian vatvomista edestakaisin - fakta on, että asia tulee käsittelyyn nyt valtuustolle ensimmäisen kerran. Valtuustolla on ylimpänä päättävänä elimenä kaikki valta muuttaa, palauttaa valmisteluun, pyytää lisäselvityksiä yms. jos se katsoo ne tarpeellisiksi.

Alakouluverkosta käytävässä keskustelussa huolestuttavin piirre on ollut vastakkainasettelu, jossa yhden koulun pelastamiseksi ollaan valmiita laittamaan pölkylle toinen. Suurimmat ryhmät ja monet omaa lähikouluaan puolustavat ottavat annettuna, että alakouluja pitää Kotkassa lakkauttaa. Olen vahvasti erimieltä.

Kotka kaipaa kipeästi uutta väkeä – lapsia ja heidän veroja maksavia vanhempiaan. Jos perustamme päätöksemme tutkittuun tietoon ymmärrämme pienten alakoulujen merkityksen. Selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden muuttopäätöksessä pieni ja turvallinen alakoulu painaa selvästi enemmän kuin esim. kunnan veroprosentti.

Kotkan vetovoiman kannalta on täysin olennaista, että esim. laajalla Karhulanniemellä on kaksi alakoulua. Vetovoimaisen asuinalueena sillä on potentiaalia, joka pitää ymmärtää käyttää. Sunila ja arkkitehtuuri, Perävarpin ja Metsäkulman uudet tontit ja Tiutinen ovat osa potentiaalista, joka täyttyy vain jos eteläisessä Karhulassa on oma alakoulunsa.

Koko prosessissa on ollut nähtävillä se, että päätös tuloksesta on tehty taas kerran ennen selvitystä. Vanhemmille tehdyissä kyselyissä kukaan vastaaja ei voinut valita vaihtoehtoa, jossa kaikki alakoulut säilytetään. Siihen kiinnitti huomiota myös Hakalan vanhempainyhdistys lausunnossaan. Tällaiset kyselyt eivät paranna demokratiaa vaan halventaa sitä.

Prosessin nurinkurisuudesta kertoo eniten se, että tarkkaa lukua yhdistämisen säästöstä ei ole ollut päättäjillä käytettävissä. Sain vihdoin kyselytunnilla vastauksen, jonka mukaan käyttötaloussäästö olisi vain 130 000 euroa vuodessa. Ja jos Kotka haluaa panostaa strategiansa mukaisesti laatuun ja pedagogisesti kestävän kokoisiin ryhmiin, ei säästöä saada juurikaan perinteisellä tavalla eli opetushenkilökuntaa vähentämällä.

Tämän tiedon valossa päättäjät ovat selvän arvovalinnan edessä. Onko 0,13 miljoonan vuosittainen säästö, joka samalla näivettää vetovoimaamme oikea keino oikaista yli 300 miljoonan euron vuosittaisia menoja 2 miljoonan edestä?

Kotkassa mikään ei ole muuttunut. Karhulasta lopetetaan jälleen palveluita ja kouluja lakkautetaan demareiden ja kokoomuksen yhteistyöllä. 


Ensinnäkin lehden lukijoille ja Hirvoselle taustatiedoksi, että vaikka toimittaja Lehtorannan jutusta näin saattoi ymmärtää, en ole ehdottanut veron korotusta Arto Tolsa-areenan lämmityskulujen kattamiseksi. Kotkan talouden epätasapaino yli 300 miljoonan euron taloudesta on 6,3 miljoonaa euroa. Tätä ei muutamia tonneja tärkeistä palveluista, kiireellä höyläämällä oikaista. Eikä varsinkaan palveluista, jotka synnyttävät hyvinvointia, vetovoimaa ja sitä kautta säästöjä. Vaikuttavat ratkaisut tehdään huolella valmistellen, vaikutusarviointien ja asiallisten kuulemisten jälkeen.


Toisin kuin jutun muilta haastatelluilta, minulta tivattiin lähinnä kaupungin talouden kuntoon
laittamisesta.En tiedä urheilutoimittajan motiiveja lätkäistä samaan juttuun kokoomuksen
valkopesemistä irti Arto Tolsan lämmitysjupakasta ja minun kantaani talouden tasapainottamiseksi
samaan juttuun. Kerron kyllä mielelläni näkemyksistäni tarkemmin.


Pitkän valtuustouran tehneellä Hirvosella on lyhyt lähimuisti mitä tulee kaupungin talouspoliittiseen
linjaan. Nimenomaan kokoomuksen johdolla viime valtuustokaudella kaupungin talouden
epätasapaino syveni, palveluista leikkaamalla syvennettiin pahaaoloa ja sen kustannuksia, mistä
syystä alijäämät kasvoivat. Jouduttiinpa myymään lypsylehmäkin eli omistus KSOY:stä.


Viime valtuustokauden ainoa oikeasti ylijäämäinen tilinpäätös tehtiin punavihreän enemmistön
päättämillä satsauksilla palveluihin veroa korottamalla. Se oli osoitus, että palveluihin satsaamalla
voidaan saada tulosta aikaiseksi.


Kokoomuksen ko. kokouksen verolinjalla olisi alijäämää kertynyt miljoona enemmän. Vuonna 2017
kokoomuksen tekemä populistinen esitys veron alentamisesta olisi syventänyt Kotkan alijäämää
useita miljoonia. Onko tämä sitoutumista talouden tasapainoon? Kokoomuksen veronalennuksen
rahoittaminen olisi vaatinut 15 uimahallin lakkautuksen.


Siinä Hirvonen on oikeassa, että tasapainotuksen tarve on seurannut jatkuvasti Kotkaa. Kannatan
myös oman toiminnan keskittämistä omiin tiloihin - jos terveitä tiloja siihen löytyy. Mutta kerran viime
valtuustokauden aikana tehtyä veronkorotusta ei siitä voi syyttää.


Paine kaikkien kuntien veronkorotukseen tulee kokoomuksen vuosikausia johtamilta hallituksilta, jotka
ovat tasapainottaneet omaa valtiontalouttaan kuntien kustannuksella. Ilman nykyhallituksen
leikkauksia mm. valtionosuuksiin olisi Kotkankin talous paremmilla kantimilla. Jäämmekin odottamaan
huomattavasti kuntamyönteisempää ja kokoomusvapaampaa hallitusta. Kun valtionosuudet saataisiin
huomioimaan paremmin kuntien väestörakennetta ja sairastavuutta, voisimme vihdoin Kotkassakin
laskea veroa.

Yksityinen sektori on vallannut alaa suomalaisessa hoivatyössä viimeisen 10 vuoden ajan. Kuten markkinataloudessa on luonnollista, lähes kokonaan osuuksia ovat kasvattaneet monikansallisten sijoittajien omistamat hoivajätit. Esperin esille tulleet ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisen hoivabisneksen ongelmat ovat rakenteellisia ja täysin yleistettävissä.
Miten hoivapalvelu, joka on kunnille kuluerä, voi toisessa tapauksessa ollakin bisnes, jolla saadaan kansainväliset sijoittajaomistajat voitoilla pidettyä tyytyväisinä?
Yksityisen voittomarginaalit revitään työntekijöiden selkänahasta: pienempinä palkkoina ja henkilöstön määrinä. Lopulta tästä kärsii loppuunpalaneen henkilökunnan lisäksi sinun mummosi tai pappasi siellä hoivakodissa.
Vanhusten hoiva ei ole mitään hyödyketeollisuutta, jossa tuottavuutta voidaan parantaa. Hoivan tarkoitus on antaa vanhuksillemme arvokkaat ja mielekkäät viimeiset vuodet, kun kotona yksin asuminen ei enää ole mahdollista.
Ensi askel on käynnistää koko maassa selvitys hoivabisneksen laadusta, henkilökunnan hyvinvoinnista sekä säätää riittävän korkeat henkilömitoitukset ja muut kriteerit hoivapalveluihin. Voitoille on laitettava katto ja veron kiertäjät saatava ulos kilpailutusvaiheessa. Päämääräksi on otettava yksityisen hoivapalvelun palauttaminen julkiselle sektorille. Vanhuksemme ja heitä hoivaavat työntekijät ovat sen ansainneet.


Kymenlaaksossa starttaa vuoden alusta uusi sote-kuntayhtymä, joka jatkossa tulee hallinnoimaan sosiaali ja terveyspalveluitamme. Sen lisäksi, että muutos mullistaa palvelumme, se myös muuttaa radikaalisti yksittäisen kymenlaaksolaisen vaikuttamismahdollisuuksia - enää ei päätöksiä sotesta tee suoraan vaaleilla valitut edustajat. Vielä on myös auki kaventuuko demokratia myös kuntalaisten ja valtuutettujen aloiteoikeuden osalta. Mielestäni Kymsotessa tulee kuntalaisten ja työntekijöidensä ääntä kuulla herkeämättä ja vaikuttamismahdollisuudet pitää vähintään nykyisellään.

Vaikuttamismahdollisuudet ovat tärkeässä asemassa varsinkin nyt, kun uusi kuntayhtymä on aloittamassa toimintansa palveluita leikkaamalla. Säästöjä on päätetty löytää 4,6 miljoonan edestä ja palvelujen hintoja korottaa 1,5%.

Yksi huolta herättänyt muutos on sosiaalipäivystykseen kohdistettu leikkaus. Kouvolalaiset sosiaalipäi-
vystyksen työntekijät ilmaisivat kirjoituksessaan ( Kysa/Kosa 19.11 ) huolensa kuntayhtymän aikeesta
vähentää työntekijämäärää ja poistaa kokonaan varaollojärjestelmä. Kouvolan käytännöstä on saatu
positiivista kokemusta, jossa päivystys on paljon laajempaa ja liikkuvampaa kuin Kotkassa.

Kaikkien päättäjien pitäisi jo ymmärtää että hyvistä palvelukäytännöistä leikkaaminen ei ole säästämistä
- päinvastoin. Varsinkin sosiaalipäivystyksen kyvyttömyydestä hoitaa asiakkaitaan voi syntyä monia
lisäkustannuksia ihmisten kriisien syventyessä. Tämänkin leikkauspäätöksen hintalappu voi olla monin-
kertainen. Leikkauksien sijaan Kymsoten pitäisi laajentaa olemassa olevat hyvät käytänteet koko Ky-
menlaaksoon.


Sosiaalipuolen organisoitumisen yhteydessä tulisi myös laittaa kymenlaaksolaisten asunnottomien
tilanne perustuslain vaatimaan kuntoon. Oikeuskansleri on viime vuonna tekemässään päätöksessä
linjannut, että kuntien ja tässä tapauksessa kuntayhtymän perustuslaillinen velvollisuus on huolehtia
matalan kynnyksen hätämajoitustiloista asunnottomille. Kymenlaaksossa tilanne on perustuslain vas-
tainen.


Kotkassa käynnistetty nuorten asunnottomien hätämajoitustila on loistava juttu. Kymen Sanomien tekemässä haastattelussa paljastui, että pelkästään nuoria asunnottomia on Kotkassa lähestulkoon sata. Näin YK:n köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yön lähestyessä, on hyvä kääntää katseet tähän häpeälliseen ongelmaan.


Kaksi vuotta sitten tekemäni aloite asunnottomien hätämajoitustilasta sai vuosi sitten
penseän vastauksen. Tilastoinnin vaikeutta valitettiin ja asunnottomuuden suuruudeksi
arvioitiin Kotkassa 34. Kritisoin silloin jyrkästi muistiossa ollutta lukemaa, koska
käytännön työtä tekevien kanssa toimiessani olen ymmärtänyt luvun olevan paljon
suurempi. Valtuusto ei tähän aloitteeseen yhtynyt - osin varmasti vähäteltyjen lukujen
takia.


Kotkan silloinen päätös olla toimimatta hätämajoitustilan suhteen on eduskunnan apu-
laisoikeusasiamiehen viime vuonna tekemän päätöksen perusteella perustuslain ja ih-
misoikeusopimusten vastaista.


Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämän johdosta päätöksessä todettiin, että kunnilla on velvollisuus huolehtia kansalaistensa tilapäisluontoisesta hätämajoituksesta. Perustuslain ohella velvoite perustuu sosiaalihuoltolakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Kotkassa käynnistetyn pilotin myötä on olemassa valmis malli, jonka laajentaminen on
käynnistettävä välittömästi. Kymenlaakson päättäjien on huolehdittava siitä, että sote-
palveluiden siirtyessä vuoden vaihteessa maakunnalliseen kuntayhtymään, ryhdytään
perustuslain velvoittamiin toimiin hätämajoitustilojen saamiseksi ympäri Kymenlaaksoa.


Hyvinvointiyhteiskunnan yksi olennaisin vahvuus on, että sen rakenteet ja tukiverkot antavat mahdollisuuden jokaiselle nousta jaloilleen syvenneiden ongelmien keskellä. Tai näin sen ainakin pitäisi olla.

Tilanteessa, jossa ihmiseltä on syystä tai toisesta lähtenyt alta asunto ja mennyt elämän
myllerryksessä myös luottotiedot, on nouseminen takaisin yhteiskunnan rattaisiin tehty
äärimmäisen vaikeaksi. Hyvin toimeentulevan on helppo kauhistella sitä, miksi ihminen ei vain
ota itseään niskasta kiinni, jos ei ymmärrä minkälaiset muurit luottotiedottomalle on rakennettu
ympärilleen.

Elämän alkuun pääsemiseksi esimerkiksi asunnon saaminen on todella vaikeaa luottotiedot-
tomalle. Yksi yleisin konkreettinen syy asunnottomuuden taustalla on nimenomaan asunnot-
toman maksuhäiriömerkintä. Jos merkintä on tullut vuokrarästeistä, on uuden asunnon saa-
misen ehtona usein rästien maksaminen.

Pankkipalveluiden -tai vakuutuksien saaminen on merkinnän jälkeen vaikeaa. Luottotiedoton
ei voi osallistua yhteiskunnan toimintoihin, joissa tunnistautuminen vaatii pankkitietoja. Hänet
on suljettu monen demokraattisen vaikutuskanavan ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa huomat-
tavasti myös laskujen maksamista ja oman talouden hoitamista. Kaikki ymmärtävät näiden
rangaistuksien ristiriidan. Jokaisen henkilökohtaisen talouden kannalta merkittävin eli työn-
saanti on myös vaikeaa. Työnantajalla on oikeus tarkistaa hakijan luottotiedot, jos työssä
käsitellään rahaa.

Rangaistukset vaikeuttavat nimenomaan mahdollisuutta taloudelliseen omatoimisuuteen,
joita edellytetään jaloille pääsemiseksi. Tässä on ongelman olennaisin ristiriita.

Nouseminen takaisin jaloilleen on Suomessa tehty äärimmäisen vaikeaksi. Moniongelmaiselle
heidän tilanteensa itsessään pitäisi olla jo riittävä rangaistus. Näiden esteiden päälle kasatut
ansat eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan - niita pitäisi ennemmin purkaa.

Kyseessä ei ole vain moraalinen ongelma. Tämä tulee myös sille yksilön kyvyttömyyttä kauhis-
televalle hyvätuloiselle veronmaksajalle hyvin kalliiksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytynei-
syyden hinta on mittava, ja osasyynä on se, että yhteiskunta potkii maahan kaatunutta sen
sijaan että tarjoaisi auttavan kätensä. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.
Kymen Sanomat uutisoi (2.9) lehdessään toisen asteen koulutuksen opetusvälineiden päätähuimaavista maksuista. Uutinen keskittyi kertomaan lukiolaisten oppikirjojen hinnoista, joihin voi kulua opiskelijalta useita tuhansia euroja. Toisen asteen koulutus onkin hyvää bisnestä oppikirjoja tuottaville tahoille, mutta asettaa valitettavasti opiskelijat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden.

Kotka on ottanut uudessa kaupunkistrategiassaan tavoitteekseen, että jokaisella kotkalaisella on toisen asteen koulutus. Jotta jokaisella voisi edes teoriassa olla mahdollisuus koulutukseen, pitäisi taloudelliset esteet sen saavuttamiseksi murtaa. Lukion lisäksi ammattikoulujen oppivälinehankintoihin ei köyhällä opiskelijalla välttämättä ole varaa.

Esitimme startegiaan tavoitetta, jonka edistämistä emme ole vielä luovuttaneet. Haluamme Kotkasta ensimmäisen eteläsuomalaisen kunnan, joka ottaa tavoitteekseen siirtyä maksuttomaan toisen asteen opetukseen. Valitettavasti muista ryhmistä löytyi niukasti halukkuutta ottaa tätä askelta.

Maksuttomuuden tavoittelu nostaisi kertaheitolla Kotkan edistyksellisimpien koulukaupunkien joukkoon, sen lisäksi että se on ainoa keino päästä strategian tavoitteeseen.

Ensimmäiset askeleet kohti tavoitetta on helposti toteutettavissa. Se voisi tarkoittaa mm. kirjastojen hyödyntämistä oppikirjojen maksuttomuudessa ja sähköisten oppikirjojen saatavuuden helpottamisella. Miten peruskouluissa oppikirjojen kierrättämistä ei kukaan kyseenalaista, mutta lukioissa ja ammattikouluissa vastuu kirjojen hankinnasta jää opiskelijoille?


Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen ja mikkeliläinen Veli Liikanen lobbasivat Länsi-Savossa julkaistussa uutisessa (LS 21.8) Kouvolan ja Porvoon kautta Helsinkiin kulkevan itäradan puolesta. Heidän perustelunsa ydin oli sen tuoma nopeampi yhteys itäsuomalaisille.

Jos vain nopeammat matkustusajat ovat tulevissa ratalinjauksissa ykkössijalla, on Luumäen kautta
Kotkaan ja sitä kautta etelärannikkoa viistova linjaus kuitenkin edelleen kilpailukykyisempi. Tämän
osoittaa Ratahallintokeskuksen vuonna 2008 julkaisema esiselvitys.

Luumäen ja Kotkan kautta kurvaava linjaus on sen mukaan muutaman minuutin nopeampi Joensuusta
Helsinkiin matkaavalle. Myös mikkeliläisten matka-aika tulee nykyisestään nopeutumaan jos Kotkasta
Helsinkiin suuntautuva rantarata saadaan. Lappeenrannan seudulle Kotkan kautta kulkeva linjaus olisi
myös nyt vihreiden esittämää nopeampi. Kouvolalaisen matka-aika Kotkan kautta Helsinkiin pysyisi
nykyisen Lahden kautta kulkevan veroisena, mutta Kotka-Kouvola ratayhteyden nopeuttamisella
rantaradasta saisi hyödyn irti myös Kouvola.

Itäradan lobbaus Kotkan sivuuttamisesta rantaradan suhteen on avannut keskustelun linjauksesta
aivan uusiin sfääreihin. Kymenlaakson maakuntaliitto kuitenkin päättänyt pitää edelleen
kaavoituksessaan ykkössijalla Kotkan kautta kulkevan radan. Ilman maakuntaliiton kaavaa,
ei vihreiden esittämä itärata tule edistymään Kotka-linjausta ennen.

Luumäki-Kotka linjausvaihtoehdon kansalliset hyödyt ovat suuremmat. Se luo huomattavasti enemmän
uusia yhteysvälejä ja silti nopeuttaa myös nykyisiä reittejä. Se palvelee samalla tavalla itäisen Suomen
asukkaita kuin Kouvola-Porvoo-linja, mutta myös Helsingin itäpuolen rannikkokuntia Kotkaan asti.
Kaiken tämän lisäksi se myös hyödyntää Suomen kokonaislogistiikkaa, kun se parantaa Kotkassa
sijaitsevan Suomen suurimman vientisataman saavutettavuutta.

Itäistä rantarataa ei siis tule sivuuttaa, sillä se saavuttaa lähes samat matkustusaikasäästöt, mutta
avaa moninkertaisesti enemmän uusia mahdollisuuksia kansallisella tasolla.
Kotka on tehnyt ensimmäisen tilinpäätöksen vuosiin, johon pitää olla tyytyväinen. Syytä hyvään tulokseen ei tarvitse ihmetellä - viime vuodelle tehty budjetti olikin ensimmäinen realismiin pohjautuva talousarvio tämän vuosikymmenen aikana.
Vuoden 2017 talousarvio ei perustunut aikaisempaan tapaan toiveille ylimääräisistä satunnaisista tuloista tai toiveille verotulojen kasvusta. Vasemmistoliitto on jo vuosia toivonut raameissa realismia ja alibudjetoinnin lopettamista. Tämä on yksi pääsyy siihen, että alijäämien kertyminen on jatkunut.
Talouden tasapainoon saattamiseksi valtuuston enemmistö päätyi melko kovaan veron korotukseen. Veron korotus on ilmeisin syy siihen, että tulos oli ilman KSOY:n sähköosakkeiden myyntiäkin miljoonan ylijäämäinen. Silloin lyötiin myös stoppi kaupunkia näivettäneelle leikkauksilla säästöä-politiikalle. 
Muistutukseksi kuntalaisille, että joulukuussa 2016 kokoomuksen ehdottamalla korotuksella alijäämää olisi kertynyt edelleen miljoona lisää - keskustan härskillä veron korotuksen tyrmäyksellä olisi tulos johtanut jopa n. 7 miljoonan alijäämän kertymiseen.
Tilinpäätös on syönyt positiivisesta kokonaisuudesta huolimatta myös vähemmän tervettä talouden hoitoa. Talousjohtaja Mänttäri piti Kymen Sanomien uutisen mukaan positiivisena asiana, että kaupunki ei investoinut velaksi. Hänestä tämä käyrä viestii vakautta. Minusta jostain täysin muusta.
Onko tosiaan kerskailun aihe, että kaupunki ei investoinut velaksi kun katsoo mm. koulukiinteistöjen jäätävää sisäilmafiaskoa? Sen sijaan kaupunki jätti viimekin vuonna n. 15 miljoonan edestä perusparannuskorjauksia tekemättä kasvattaen näin korjausvelkaansa. Kotka ei siis investoinnut velaksi, vaikka sillä oli täysin perusteltuja ja ihmisten terveyden kannalta välttämättömiä tarpeita se tehdä. 
Kotkan vasemmistoliitto jäi yksin esittäessään vuoden 2017 talousarvioon erityisesti sisäilmakorjauksiin ja perusparannuksiin 5 miljoonan euron lisäystä, mikä sekään ei kokonaan riitä saattamaan ylläpitoa kestävälle pohjalle.
Korjausvelasta johtuvat sisäilmaongelmat ovat jo tulleet moninkertaisesti kalliimmiksi taloudellisesti kuin mitä siihen paljon pelotellun oikean velan korkomenoihin kaupungilla olisi mennyt. Talouden hoitoa kuvaavaa on, että viime valtuuston velkaantumisen taittamisen laittaminen välttämättömien kouluinvestointien tielle tulee loppuviimein lisäämään velkaantumistamme. 

Kotkan tulee jo ensi vuoden raameja laatiessa sitoutua nostamaan perusparannusmäärärahat kestävälle pohjalle niin kuin valtuustolle on jo viisi vuotta asiantuntijoiden taholta esitetty. 

Sisäilmaongelmat riepottelevat Kotkaa, mutta positiivista kehitystä on ollut ilmoilla suhtautumisessa ongelmiin. Tulipaloja sammutetaan nyt järein asein, ja poliittinen johto on sitoutunut ongelman hoitamiseen. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Brask on osoittanut johtamiskykyään asiassa – hallitus saa sisäilmainfon nyt kuukausittain. Niillä, jotka resursseja jakavat pitää olla tarkka kuva missä mennään. Sama oikeus kuuluu kaikille kuntalaisille.

Vasemmistoliitto sai yksimielisesti läpi esityksen perustaa sisäilmaongelmiin keskittyvä nettisivusto, jonka kautta myös kuntoraportit jatkossa julkaistaan. Vuosi sitten vaatimamme säännöllinen tiedoksianto ongelmakohteista on myös toteutettu toistaiseksi. Täysi avoimuus luo edellytykset asioiden hyvään hoitamiseen.

Perisyitä ongelmille ei kuitenkaan ole missään nimessä ratkaistu. Vaikka kaikki koulumme ja rakennuksemme uusittaisiin, olisi helpotus vain väliaikainen. Kaupungissa ei ole vielä reagoitu pitkäntähtäimen rakenteellisiin ongelmiin, jotka päättäjille on tuotu julki jo vuosia sitten.
Nyt käsiin räjähtänyt tilanne ennustettiin sanatarkasti 4 vuotta sitten talousarviobumaskassa: ”liian alhainen investointitaso saattaa aiheuttaa peruskorjausten siirtyessä riskin henkilöstölle ja johtaa hallitsemattomaan väistötilojen käyttöön. Investointien määrän pieneneminen v. 2013 (9,47 M€) ja v.2014 (n. 7,8 M€) johtaa korjausvelan kasvuun ja vaara rakennusten sulkemiseen sisäilmaongelmien takia kasvaa.

Tämän ennusteen jälkeen on peruskorjausrahaa leikattu entisestään. Vuosittainen määrä on tippunut ja vakiintunut 5 miljoonaan vuodessa. Vuosittainen tarve olisi jopa 20 miljoonaa euroa.

Vasemmistoliitto on tähän asti jäänyt yksin vaatimuksissaan nostaa perusparannusrahoja. Kyseessä on ongelmien rakenteellinen perisyy, johon on tartuttava. Uusia tulipaloja tulee putkahtelemaan jatkossakin, ellei tähän kyetä puuttumaan. Voi kysyä niiltä, jotka korottamisen vastustamista perustelivat ”talouden realiteeteillä”, että onko tämä kintaalla viittaaminen tosiaan ollut minkään realiteetin mukaan järkevää?


Ensi vuoden talousarviossa perusparannusmäärärahat on vihdoin saatava oikeille urille. Se on otettava lähtökohdaksi.