Jyväskylässä vuonna 2013 hyökättiin äärioikeistoaiheiseen keskustelutilaisuuteen. Tapaus saatiin vietyä eteenpäin, kun poliisi sai vahingossa kiinni epäillyn, tämän piileskeltyään poliisia lähes kahden vuoden ajan. Syyttäjä vaati iskusta kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta mm. törkeästä pahoinpitelystä sekä poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta. Tekijä tuomittiin myös vasemmistopoliitikko Dan Koivulaaksoa vastaan tehdystä kaasuiskusta. 

Oikeus antoi päätöksen: 1,5 vuotta ehdollista vankeutta ja muutama tonni sakkoa. Tuomio on naurettava, ja antaa väärän viestin ääriliikkeille.  Sananvapautta ja demokratiaa vastaan tehdyt iskut tulisi ottaa vakavissaan.

Tuomittu kuuluu järjestöön, jonka julkinen tavoite on väkivaltaisin keinoin saavuttaa Pohjoismaissa ja Baltiassa yksi kansallissosialistinen valtio. Järjestöä masinoidaan ulkomailta käsin ja sen toimijoiden voidaan katsoa uhkaavan Suomen itsemääräämisoikeutta sekä kansalaisten turvallisuutta. Väkivaltaisia iskuja se on Suomessa tehnyt kymmenkunta. Kaikissa teoissa motiivi on ollut poliittinen.

Valitettavaa on, että Jyväskylän iskijät ovat jo onnistuneet tarkoituksessaan estää keskustelu heidän toiminnasta. Kotkassa vastaavan tilaisuuden järjestäminen kaatui poliisin yltiövarovaisiin vaatimuksiin kuudesta ammattimaisesta järjestysmiehestä. Se teki tilaisuudesta niin kalliin järjestää, että tapahtuma jouduttiin perumaan. 

Juho Eerola (ps.) kirjoitti otsikolla ”Eri terroristit, eri suhtautuminen” (Kysa 16.1). Otsikko pätee hyvin kirjoittajan omaankin suhtautumiseen.
Eerolan vähättelevät kommentit nousivat heti kirjastopuukotuksen jälkeen julkisuuteen. Hän kutsui iskijöitä ”kiljuskineiksi” ja väitti jopa teon olleen kirjantekijöiden itsensä masinoima. Selvää on, että Eerola kevyt suhtautuminen em. järjestön tekemiin kokoontumis –ja sananvapauteen kohdistettuihin iskuihin, liittyy hänen itsensä ja järjestön yhteiseen linjaan, maahanmuuttovastaisuuteen. Ehkä myös siihen, että Eerolan eduskunta-avustaja oli jo paljastunut hakeneensa kyseisen järjestön jäseneksi. 

Ääri-islamismin ja oikeistoradikalismin nousu ovat osa samaa ilmiötä, jotka ruokkivat toinen toistaan. Tämä meidän on todettava nyt yhteen ääneen. Suomalainen äärioikeiston väkivallan laatu on toistaiseksi kaukana ääri-islamismin väkivallasta, mutta ne ovat ideologisesti ja toimintatavoiltaan hyvin samankaltaisia. 

Nyt on aika puuttua ilmiön syihin; syrjäytymiseen, johon köyhyys ja suorien vaikuttamismahdollisuuksien puute ajaa. Vihoviimeinen temppu on ryhtyä kaventamaan kansalaisten perusoikeuksia epähumaanien iskujen synnyttämän pelon varjolla.


Viime vuosi oli kotkalaisen päätöksenteon kannalta todella sekava vuosi. Kaupungin päätöksenteon toimivuus on kaiken toiminnan lähtökohta, johon tulee kiinnittää huomiota.

Pahoittelen, jos olen omalta osaltani ollut luomassa vastakkainasettelua virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä. En ole tehnyt sitä tarkoituksella, vaan olen vilpittömästi koettanut puuttua ja löytää ratkaisuja niihin epäkohtiin, joita hallinnossa olen nähnyt.
Asiat eivät muutu puhumalla, vaan toimimalla. Esitykseni sisäisestä tarkastuksesta ei ole tarkoitettu ajojahdiksi ketään tai mitään kohtaan. Se on oikea ja luonnollinen väline kehittää hallintoa. 

Mietin pitkään, miten voisimme valtuutettuina parantaa omaa toimintaamme? Valtuusto kun päättää niin kuin sen enemmistö parhaakseen katsoo. Toiminnan parantamisessa kyse ei voi olla siitä mitä päätämme, vaan siitä miten päätämme.

Asioiden käsittely etenee meille jaetun esityslistan mukaisesti. Kokoonnumme yhteen tiedonantokokouksessa, jossa meillä on mahdollisuus esittää muutamia kysymyksiä virkamiehille. Sen jälkeen muodostamme asioihin kantamme ryhmissä. Ryhmien johtajat neuvottelevat keskenään, jonka jälkeen lopulliset kannat lyödään lukkoon.
Viime vuoden kokouksissa syntyi tilanteita, joissa vielä valtuustossa tuli sellaista uutta tietoa ilmi, että ryhmät joutuivat tekemään muille yllättäviä esityksiä. Päätökset tehdään olemassa olevaan tietoon perustuen, jonka pohjalta kannat muodostetaan. Jos tieto muuttuu, saattaa muuttua kannatkin. 

Olen ymmärtänyt, että suurelta osalta tämä valtuustoryhmien ja toisaalta virkamiehien välinen konfliktiherkkyys johtuu siitä, että meidän keskinäinen vuorovaikutus ei toimi. Se ei toimi valtuutettujen välillä, eikä se toimi luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä. 
Saamme asiat kohtuullisen suppeasti esitettyinä listoilla, eikä varsinaista yleistä ja vapaata ajatuksenvaihtoa valtuutettujen ja virkamiesten kesken tapahdu. Asioita pallotellaan omissa poteroissa, joista tieto vaihtuu ryhmyreiden välillä. Rikkinäisen puhelimen efektiä ei voi välttää. 

Pikainen helpotus tähän ongelmaan tulisi tiedonantokokouksien pidentämisellä. Kokouksissa aika on loppunut lähestulkoon aina kesken. Tunti ei riitä yhden tärkeän aiheen esittelyyn, siitä keskustelemiseen sekä kyselytuntiin. Tiedonantokokouksien pidentäminen esim. yhdellä tunnilla lisäisi asioiden perusteellisempaa käsittelyä, jonka pohjalta olisi valtuutetuilla paremmat eväät mielipiteensä muodostamiseen. 

Toivon vuodelle 2015 kaikkien osalta parempaa vuorovaikutusta. Omalta osaltani lupaan astua ulos poterostani ja lisätä henkilökohtaista kohtaamista niin virkamiesten kuin valtuutettujenkin kanssa.