Kotkalaisen kuntapolitiikan seuraaminen on varmasti tuonut lisää harmaita hiuksia itse kullekin. Epäreilut palkankorotukset ovat olleet kohuista härskeimpiä, jotka ovat rikkoneet jopa valtakunnallisen uutiskynnyksen. Keväällä hyväksytty kouluverkkoselvityskin ennätti jo todistaa itsensä totaaliseksi epäonnistumiseksi. Kouluja puolustavan kansanliikkeen osoittamat epäkohdat selvityksessä tuotiin päätöksentekijöille monta kertaa ilmi, mutta liian harva heistä lotkautti korvaansa. Mikä ihme täällä oikein mättää?

On selvää, että ongelmat liittyvät demokratiaan. Päätöksentekijät käyttävät selkänojanaan konsultteja ja virkamiehiä, joiden puolueettomuudesta ei ole taetta. Kotkassakin tehdyt kalliit selvitykset ovat pelkkää politiikkaa. Valtuutettujen on tietenkin luotettava heille virallisesti osoitettuja faktoja, mutta kuka enää kuuntelee valtuutuksen antajia – eli kuntalaisia? Homma on vinksallaan, jos valtuutetun tehtävä on uskotella kuntalaisia konsulttien mielipiteiden taakse, eikä toisinpäin.

Mikä sitten avuksi? Ensinnäkin on selvitettävä kuinka virkamiesten ja kaupunginjohtajan toimintaa voisi valvoa tarkemmin. Ainakin kaupunginjohtajan tulisi nauttia kuntalaisten luottamusta. Luottamus tulisi mitata vähintään vaalien alla. Se onko kyseessä pormestarimalli tai kyläpäällikkömalli, on aivan sama. Tärkeintä on, että demokratia ulottuisi Kotkassa myös ylimpään johtoon.

Ruohonjuuritasolla kuntalaisten kuulemista on lisättävä reilusti. Kuntalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa kuntansa asioihin myös vaalien välissä. Kouluverkkoselvityksen tiimoilta järjestettiin kyllä keskustelutilaisuus kirjastolla. Harmillista, että tilaisuus pidettiin vasta kun kaupunginhallitus oli jo päätöksensä tehnyt. Kuntalaisia ja asioihin vihkiytyneitä tahoja on kuultava aina asioiden valmisteluvaiheessa. Pahitteeksi ei olisi, jos vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestettäisiin jo ennen lautakuntakäsittelyä, jolloin todellinen vuorovaikutus olisi mahdollista.

Lisäksi nykypäivänä ei olisi vaikeaa hoitaa kuulemisia myös verkossa. Kuntalaisten vaikuttamista tukemaan voisi perustaa vuorovaikutusportaalin verkkoon, jossa kaupungin päätökset ja esitykset olisi helposti saatavilla. Tätä kautta voisi seurata mm. valtuustonkokouksia suorana nettilähetyksenä. Investointina tällainen ei maksaisi varmasti vuosittain Pehkosen palkankorotusta enempää.

Demokratia perustuu kansalaisen luottamukseen päättäjiä kohtaan. Myös epämiellyttävät päätökset niellään helpommin, kun niillä on asukkaiden enemmistön tuki takana. Kotkan demokratia on kuin 70-luvulla rakennettu tasakattoinen homekoulu – remonttia vailla. Remontteja meillä piisaakin monella sektorilla. Jokaisen kuntavaaliehdokkaan tulisi mielestäni sitoutua kehittämään Kotkaa demokraattisempaan suuntaan!
Suurin osa kotkalaisen kunnallispolitiikan harha-askelista on tapahtunut, koska kuntalaisia ei ole kuultu tai kuunneltu riittävästi. Pienen ihmisen äänen puolesta taistelevat ovat virkamiesten ja valtaapitävien mielestä vain populisteja ja pisteiden keräilijöitä, jotka katsovat muka taaksepäin. Yhteisten asioiden hoitaminen ei ole kilpailua tai peliä, vaan kuntalaisten enemmistön tahdon toteuttamista. Mielestäni juuri nykyinen politiikka Kotkassa perustuu vanhanaikaiseen tapaan johtaa ja 'näin on ennenkin tehty'-asenteeseen. Taaksepäin kuikuilu ei ole kannattavaa - paitsi jos kuikuilee tarpeeksi kauas!
Kotka kokee ehkä suurinta mullistusta historiassaan sitten 1870-luvun, jolloin teollisuus alkoi rantautua Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille. Olemme tyytyväisinä voineet vain seurata sivusta, kun hyvinvointi ympärillämme on kasvanut. 2000-luvulle asti meidän ei tarvinnut juurikaan miettiä: mitä huomenna?
Hävetköön se taaksepäin kuikuilija, joka suuntaa katseensa aikaan, jolloin huomisen varalle ei pitänyt tehdä hätäsuunnitelmia. Mutta paljon huonommin menee sillä, joka on valmis luopumaan taistelematta saavutetusta ja kaivaa hautakuoppaa jo ennen lääkärin diagnoosia.
Siksi ehdotan, että katsotaankin oikein ronskisti sinne menneisyyteen! Haetaan uudelleen sitä rohkeaa asenneta, jota löytyi tämän kaupungin pioneereista. Eivät ajat silloinkaan olleet ruusuisia, mutta yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden aatteen hengessä, näille kallioille nousi elämää.
Kotkan tulee ottaa agendalleen uusien ideoiden tukemisen. Tämän ei tarkoita välttämättä rahallista tukemista, vaan esimerkiksi tyhjillään lojuvien kiinteistöjensä hyötykäyttäminen ja tarjoaminen idearikkaille yrittäjille. Tukeminen voi olla muutakin kuin taloudellista. Kotkasta löytyy monta esimerkkiä, kuinka kaupunki on nimenomaan nihkeän kiinteistöpolitiikkansa takia kuihduttanut toimintaa. On aika kääntää tämä kelkka!