sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kaunopuheita, rikottuja lakipykäliä ja päätöksiä

Kotkan istuva valtuusto teki viime vuonna merkittäviä periaatepäätöksiä hyväksyessään uuden kaupunkistrategian. Minulle rakkaat avoimuuden, vuorovaikutuksen ja demokratian asiat saivat uudessa strategiassa tuuppausta eteenpäin valtuuston päätöksellä. On valtuutettujen tehtävä valvoa, että nämä kaunopuheet myös lunastetaan teoiksi asti.

Nostan nyt esille kaksi Kotkan poliittiselle ja hallinnolliselle ilmapiirille luonteenomaista seikkaa, jotka ovat minulle lähiviikkoina selvinneet.

Kuntalaisilla on kuntalain mukaan oikeus tehdä aloitteita kuntien määräysvaltaan koskevissa asioissa. Laki myös velvoittaa kuntaa vastaamaan aloitteen tekijälle sekä saattamaan kaikki kuntalaisaloitteet kerran vuodessa valtuustolle tiedoksi. Tämä sääntö on luotu, jotta valtuutetut voivat valvoa kuntalaisten oikeuden toteutumista ja toisaalta voivat vaikuttaa aloitteissa esiintyvien asioiden edistymiseen.

Vuosi on kulunut, eikä valtuustolle ole vielä saatettu tiedoksi kuntalaisten aloitteita. Kyselin niiden perään, ja ymmärsin, että Kotkassa ei ole oikein ollut tapana niitä tiedoksi saattaakaan. Ei, vaikka kaupungin oma hallintosääntö (§35) on asiassa yksiselitteinen. Sen mukaan kaupungin on vuosittain maaliskuun loppuun mennessä saattaa kuntalaisten aloitteet listana valtuustolle.
Lisäksi hallintosäännössä määritellään, että valmistelua vaativan aloitteen tekijälle on ilmoitettava 3 kuukaudessa aloitteen arvioitu käsittelyaika ja keneltä saa sen tiimoilta lisätietoja. Kumpaakaan näistä kaupungin omassa hallintosäännössä määriteltyä, kuntalaisen oikeuden valvomisen ja demokratian kannalta olennaista kohtaa ei Kotkassa ole noudatettu. Asia on unohtunut ja painettu villaisella, koska kukaan ei ole sen perään huudellut. Inhimillinen mutta demokratian kannalta kriittinen virhe. Onneksi valtuuston puheenjohtaja Brask (sd.) otti asiasta kopin, ja aloitteet tullaan saamaan huhtikuun valtuuston kokoukseen.

Toinen seikka nousi esille, kun Kotkan kaupunginvaltuustolle pidettiin kuntarakenneselvitykseen liittyvä seminaari. Konsulttien ja eri alojen työryhmien esittämien väliraporttien jälkeen pyysivät valtuutetut seminaarin materiaalia sähköpostitse. Seminaarista puuttui valtuutettuja, joille tieto myös kuuluisi.

Valtuutettujen pyyntö lähettää seminaarin materiaali kaikille kuitenkin kiellettiin, vedoten ohjausryhmän yksimieliseen päätökseen olla levittämättä keskeneräistä työtä. Kuulun itse kyseiseen ohjausryhmään, enkä muistanut tälläistä päätöstä, joka vaikuttaisi seminaarimateriaalin lähettämiseen. Pyysin kuitenkin salissa, että voisimme slaidit lähettää valtuutetuille, koska mistään salaisesta tiedosta ei ollut kysymys. Valtuutetuilla on myös hyvin laajat tiedonsaantioikeudet, ja rakenneselvityksen kannalta on kriittisen olennaista, että vähintään asioista päättävät ovat kartalla missä mennään. Paikan päällä kuka tahansa olisi myös voinut ottaa valokuvia valkokankaalla vilisseistä slaideista.

Tarkistin nyt myöhemmin, mitä olimme oikein päättäneet. Selvisi, että asia oli itseasiassa päin vastoin kuin seminaarissa väitettiin. Ohjausryhmä hyväksyi 2.12 pitämässään kokouksessa kuntarakennselvityksen viestintäsuunnitelman, jossa sanotaan yksiselitteisesti:  

"Jotta tiedon jakaminen kuntarakenneselvityksestä on mahdollisimman avointa, tulee ohjausryhmän pöytäkirjojen olla julkisesti luettavissa Cursorin verkkosivuilta.. Sama koskee työryhmien väli- ja loppuraportteja sekä yhteisten seminaarien aineistoja ja niissä pidettyjä puheenvuoroja.Kaikki em. materiaali viedään verkkosivulle vähintään viikon kuluessa ko. ryhmän kokouksesta." 

Asia on yksiselitteinen. Mitään tulkintoja näistä lauseista ei voi tehdä. Seminaarin materiaali kuuluu ohjausryhmän yksimielisellä päätöksellä kaikille - valtuutetuille sekä myös jokaisen viiden kunnan asukkaille. Olen vaatinut jo materiaalia jakoon - odotan, että päätöksistä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, menettää asioista päättävät tahot ainakin minun luottamukseni.

En usko, että kummassakaan tapauksessa mikään taho olisi tahallaan toiminut näin. Mielestäni tämä kertoo enemmän vallalla olevasta toimintakulttuurista. Sen on muututtava nyt. Jos strategian kaunopuheet halutaan toteuttaa, on oikeasti muutettava toimintatapoja ja suhtautumista kuntademokratiaan. 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Seutukuntamalli mahdollistettava ympäri Suomea

Vannoutuneena kotkalaisena olen pitänyt kuntaliitoksia lähtökohtaisesti pahana asiana. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että suomalaisia keskuskuntia vaivaa samankaltainen todellinen ongelma: verorahat valuvat ympäryskuntiin. Kotka häviää pendelöinnissä joidenkin arvioiden mukaan yhteensä 57 miljoonaa euroa verotuloja. Tämä siis johtuu siitä, että valtaosa alueen työpaikoista sijaitsee Kotkassa, mutta suuresta osasta näistä työpaikoista maksetaan verot Kotkan ulkopuolelle. Etelä-Kymen muut kunnat sen sijaan ovat nykyisen tilanteen hyötyjiä. Kuntarakenneuudistuksen taustalla on siis todellinen ongelma.
Nurkkapatrioottina ja demokratiakiihkoilijana en siltikään pidä yksinkertaista kuntaliitosta järkevänä. Jos Kotkan seudulla nykymuotoiselle organisaatiolle vain tehdään enemmän lääniä hallittavaksi, syntyy luonnollisesti ongelmia taas kansanvallan toimivuuden näkökulmasta. Miehikkäläläisen ongelmat eivät kotkalaisenemmistöä varmasti hirveästi hetkauta. On selvää, että palveluiden keskittyminen kiihtyy. Lähidemokratian hupenemisesta syntyy vielä seuraavia lieveilmiöitä: katkeruutta, kyynisyyttä ja vihaa. Kotkassa muistutellaan vieläkin vähän väliä Karhulan kauppalan kokemasta väärydestä 40 vuotta sitten tehdyssä pakkoliitoksessa. Ympäryskuntien vastustus liitoksia kohtaan on siis ymmärrettävää. Yksinkertainen kuntaliitos on ympäryskuntien demokratialle ja identiteetille selvä uhka. Etelä-Kymessä kuntaliitokseen tuskin siis päädytään, sillä vain Kotka on ilmaissut halunsa liitokseen.
On olemassa kuitenkin malli, joka ratkaisee varsinaisen ongelman ja voi olla samalla kansanvaltaa lisäävä ratkaisu.Tampereen seudulla kuntarakenneselvitystä valmistellut Rauno Saari esittää Tampereelle seutukuntamallia. Rakasta lasta on kutsuttu milloin Kainuun malliksi, milloin Ruotsin malliksi.
Seutukunnassa alueen kunnissa pysyy nykymuotoinen päätösvalta. Sitä voisi olla mahdollista jopa lisätä ja hajauttaa entisestään. Tampereen mallissa seutukunta jakautuisi useampaan lähikuntaan. Kunnat muodostaisivat kuitenkin yhdessä seutukunnan, jonka päätösvaltaan voisi kuulua alueellisesti olennaisia tehtäviä, kuten joukkoliikenne, erikoissairaanhoito, kaavoitus tai elinkeinopolitiikka. Seutukunta keräisi verot yhteiseen pottiin, josta lähikuntien rahoitus hoidettaisiin. Lähikuntiin jäisi valtaosa nykyisestä päätösvallasta. Malli ratkaisisi olemassa olevan ongelman, ja voisi samalla jopa lisätä demokratiaa: Tampereen mallissa, jopa nykyinen Tampere jaettaisiin pienempiin lähikuntiin. Tämä malli olisi myös ympäryskuntien helpompi hyväksyä.
Seutukunta ei kuitenkaan ole vielä lain mukaan mahdollinen. Tämänkaltaista hallintomallia on tarjottu ainoastaan Helsingin seudulle. On outoa, että itsehallinnollisten kuntien vaihtoehtotarjottimella on annettu toisille alueille paremmat eväät kuin toisille.
Jos hallitus haluaa päästä kuntarakennemuutoksen taustalla olevista ongelmista, sen tulee antaa kunnille enemmän vapauksia pakon sijaan. Hallituksen tulisi mahdollistaa seutukuntamalli ympäri Suomea. Ei tule kuitenkaan luulla, että millään hallinnollisella mallilla saataisiin ratkaistua kaikkia kuntien ongelmia. Tasaisempi verotulojen jakautuminen on pieni hyöty alati katoavien työpaikkojen ja ikääntyvän väestön rinnalla.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Valtuusto tekee päätökset - ei ohjausryhmä


Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Elomaa käytti kolumnipaikkansa (Ankkuri 1.2) värikkäästi kumotakseen kiinteistöyhtiö-hankkeen valmistelutyöhön kohdistetun kritiikin. Kritiikki kohdistui tekstissä minuun ja ”nuoruuden intooni". Maalitauluksi oli ilman perusteita löydetty myös valtuustoryhmämme puheenjohtaja Pentti Tiusanen. Elomaan kirjoitus oli malliesimerkki siitä, mikä nykypolitiikassa on pielessä: kun argumentit loppuvat, mennään henkilökohtaisuuksiin. On syytä oikaista kirjoituksen virheellisiä väitteitä.

Huomioitavaa on, että valtuustosalissa esittämääni kritiikkiin ei Elomaalla ollut kokouksessa paikan päällä mitään sanottavaa. Suuri osa puheenvuoroista myös salissa liittyi valmistelun kritisointiin – satuin vain olemaan ainut joka palauttamista lopulta esitti. Ryhmäkuri hiljensi muiden puolueiden kriitikot. Kannatusta kritiikilleni tuli heti kokouksen jälkeen henkilökohtaisesti lähes jokaisen puolueen valtuutetulta, myös Elomaan omilta puoluetovereilta. Elomaan sanoin: onko syy kiireisessä yrittäjässä vai ryhmän hajanaisuudessa?

Elomaalle on kerrottava, että vasemmistoliiton valtuustoryhmää ei sido minkäänlainen ryhmäkuri – mikä voi ryhmäkuria kannattavista leniniläisistä tuntua toki hajanaisuudelta. Meillä ryhmänjohtaja ei anna varoituksia tai uhkaa erottamisella, jos haluamme äänestää oman mielipiteemme mukaisesti tai tehdä erilaisen ryhmän linjasta eroavan esityksen. Kiinteistöyhtiötä olemme käsitelleet monta kertaa, tietoa olemme saaneet ohjausryhmästä ryhmänjohtajamme kautta hyvin. 

Varsinainen ajatus palauttamisesta lähti, kun KPMG:n selvitystyö vihdoin välitettiin meille valtuutetuille - erillisestä pyynnöstä tosin. Yllätyksekseni KPMG:n selvitys ei ollut ratkaisuyritys kaupungin korjausvelan hoitamiseen vaan kosketti pelkästään kiinteistöyhtiötä. Minkäänlaista faktoihin pohjautuvaa vertailua omataserahoituksen ja kiinteistöyhtiömallin välillä ei ole tehty. 

Elomaa kuitenkin itse tekstissään osoittaa, mikä valmistelutyössä on perustavanlaatuisesti mennyt pieleen. Hän kuvaa tapahtumat kolumnin kolmannessa kappaleessa: päätös oman taseen ulkopuolisesta rahoituksesta on tehty pienissä piireissä - muualla kuin valtuustossa. Näihin ”keskusteluihin” ei valtuusto ole omaa sanaansa sanonut. Talousarviokokouksessa valtuusto päätti jo siirtää hankkeita kiinteistöyhtiöön ilman, että sitä oli edes perustettu. Todellisuudessa ensimmäinen kerta kun valtuusto asiaan otti kantaa, oli viime maanantaina. Näin merkittäviä linjauksia ei voi päättää ohjausryhmässä, hallituksessa tai Elomaan henkilökohtaisesti virkamiesten kanssa käydyissä keskusteluissa vaan ylimmässä päättävässä elimessä – kaupunginvaltuustossa. Päätöksentekoprosessissa olisi kirveelle töitä. 
Lisäksi on sanottava, että kiinteistöyhtiön kuukauden hengähdys ei olisi vaikuttanut Karhuvuoren urakan etenemiseen. Se etenee, ja purkutyötkin ollaan tekemässä vielä omasta taseesta. Suunnittelua esitin rahoitettavaksi omasta taseesta, koska se ilmeisesti oli suunniteltu tehtävän yhtiön kautta. Toivoin myös ”valmistelijoilta eriteltyä listaa kiinteistöyhtiön aiheuttamista kuluista ja vertailua kustannuksista siihen, että korjaushankkeet toteutettaisiin omasta taseesta.”