Eija Anttila arvosteli kolumnissaan (Kysa 20.6) vasemmistoliiton ajamaa työllisyystoimikuntaa sekä puoluetta yleensä. 

Olen samaa mieltä Anttilan kanssa että toimikunnan perustaminen ei ole ollut mikään nappisuoritus. Valtuusto päätti lähes yksimielisesti sen perustamisesta. Siis moniammatillisen toimikunnan perustamisesta, joka olisi pitänyt olla toiminnassa jo maaliskuussa. Kun kaupunginhallitus sen viimein perusti, se jätti ammattilaiset ryhmästä sivuun eikä määritellyt sille mitään tehtävää. Kuuden poliitikon muodostama ryhmä ilman määriteltyä tavoitetta onkin keskustelukerho. Jos asenne on lähtökohtaisesti se, että toimikunnalla ei ”ole kuitenkaan rahaa eikä valtaa”, on lopputulos selvä. Teimme valtuustossa vielä toivomuksen, että toimikunta laatisi vuoden loppuun mennessä konkreettisia esityksiä työpaikkojen lisäämiseksi alueella
Sekä Anttila että Jorma Haapanen ovat jättäneet huomioimatta, että toimikunta aloitteen pääasiallinen tarkoitus oli kehittää toimenpiteitä työpaikkojen luomiseksi alueelle sekä saada poliittinen valvonta pitkäaikaistyöttömyyden hoidolle. 

Mainitsin valtuustopuheessani, että ajatus toimikunnasta on lähtöisin vuodelta 2010, jolloin silloiset virkamiehet jo heräsivät huoleen pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta. Kaupunki saikin pitkäaikaistyöttömien määrän laskuun. Uuden palvelujohtajan tekemät mullistukset, mm. kaupungin oman työpaja Apajan lakkauttaminen, kuitenkin mullistivat suoraan myös pitkäaikaistyöttömyyden luvut.
Heikko työllisyystilanne kaipaa konkreettisia toimenpiteitä, mutta kaupungissa tuntuu olevan vallalla käsitys, että olemme pikkuinen pursi maailmantalouden myrskyssä ja jos luoja suo, se vie meidät kotisatamaan. Vasemmistoliitto kaipaa demokraattista yhteistyötä ja johtajuutta tähän paattiimme.
Anttila kritisoi Vasemmistoliittoa näennäisellä puuhakkuudella, jolla yrittäisimme ”näyttää” kansan silmissä joltain. Yritämme tehdä kaikkemme meille tärkeiden asioiden puolesta. Muut arvioivat sitten miltä se heistä näyttää. Paljon on jäänyt saavuttamatta. Lähikouluja on lakkautettu, eikä muut puolueet tykänneet ehdotuksestamme poistaa valtuuston ylityöstä maksettavia tuplapalkkioita. Mutta on tullut myös onnistumisia: Karhuvuoren parakkikoulu ehkä lähiaikojen suurimpana saavutuksena. Otimme vanhempien vaateen tosissaan ja ryhmänjohtaja Tiusanen ajoi asian läpi muille puolueille.


Anttila tietää itse, että puuhakkuutemme ei ole vain näennäistä. Tilapalveluiden asiakirjajupakka ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun ryhmämme esiin nostama epäkohta on päätynyt Anttilankin uutiseksi. Meitä se ei haittaa, kunhan epäkohdat nousevat esille ja ne saadaan korjattua.  

Oikeuskansleri antoi päätöksen kanteluun, joka tehtiin poliisin vaatimuksista Etelä-Kymen vasemmistonuorten Äärioikeisto Suomessa – kirjan esittelytilaisuuden järjestelyitä kohtaan.
Koska ratkaisussa on siteerattu monta kertaa minun tekemisiäni ja sanomisiani järjestäjätahona, ilman että kukaan on varsinaisesti minulta kysynyt tapahtumien kulusta, koen tarpeelliseksi kommentoida ratkaisua. Olen kertonut tapahtumien kulusta kantelun tehneelle Kalevi Höltälle, mutta koen että asiallisen ratkaisun tekemiseksi olisi myös minua pitänyt kuulla suoraan asiassa. Ihmettelen, että ratkaisu on yleensä voitu tehdä ilman minun suoraa vastinetta. 

Olimme suunnitelleet jo ennen Jyväskylän kirjastopuukotusta järjestää Äärioikeisto Suomessa – kirjan ympärille tapahtumaa. Kun järkyttävä isku tapahtui, päätimme joka tapauksessa pysyä suunnitelmissa. Olisi pelolle antautumista, rajoittaa itse omaa toimintaa sen perusteella, että jotkut tahot uhkaavat väkivalloin toimintaamme. 

Jyväskylän tapahtumien jälkipyykissä kritiikkiä annettiin mm. tapahtuman turvallisuuteen liittyviin asioihin. Halusin hoitaa järjestelyt mahdollisimman tyylipuhtaasti, viranomaisten kanssa yhteistyössä. Ei olisi kannattanut. Silloin en tiennyt omista oikeuksistani tai liioin velvollisuuksistani. Ajattelin, että ilmoittaa pitää. Oletin, että poliisin kanssa yhteistyössä myös oikeuteni tapahtuman järjestäjänä otetaan varmasti huomioon. 

Tein virheen, kun oletin tapahtumamme olevan yleisötilaisuus. Täyttelin lappusen puoliksi, ennen keskustelua apulaispoliisipäällikkö Sutelan kanssa. Sutela ei maininnut mahdollisuutta, että tilaisuus voisi olla myös yleinen kokous, vaan lähdimme siitä että yleisötilaisuudesta on kysymys.

Kantelun ratkaisussa kuitenkin mainitaan tapahtumastamme: ”Kyseisenlainen avoin tilaisuus voi sinänsä olla niin kokoontumislaissa tarkoitettu yleinen kokous kuin yleisötilaisuus.” 

Itse tapahtuma olisi voinut olla siis yleinen kokous. Lain mukaan ilmoitusvelvollisuus yleisiä kokouksia kohtaan koskee vain ulkona järjestettäviin kokouksiin.

Ratkaisussa mainitaan: ”Ilmoitusta ei sen sijaan ole tehtävä sisätiloissa järjestettävistä yleisistä kokouksista, vaan ainoastaan ulkona yleisellä paikalla järjestettävistä yleisistä kokouksista (ks. kokoontumislain 7 §).” 

Jyväskylän puukotuksen ja myös Kotkan tapahtuman peruuntumisen jälkeen on vastaavanlaisia kirjaesittelyitä järjestetty ympäri Suomen useita kymmeniä. Ainoastaan Kotkan tilaisuus on määritelty yleisötilaisuudeksi. Ainoastaan Kotkan yleisötilaisuuteen on vaadittu neljää kokenutta järjestyksenvalvojaa. Ratkaisussa ei puututa siihen, että lakia tulkitaan näin eri tavalla ympäri Suomea. Poliisihallitus totesi jo hyvin varhain viime vuonna, että poliisin linja on yhtenäinen. Jos yhtenäinen tarkoittaa täysin vastakohtaisia käytäntöjä – niin kyllä – yhtenäinen on!

Ratkaisussa muistutetaan, ettei turvallisuusmääräysten tulisi olla liiallisia, niin että ne tosiasiassa rajoittaisivat kokoontumisvapautta. 

Kotkan tapahtuman todellinen peruuntuminen johtui nimenomaan siitä, että pienellä järjestöllämme ei ollut varaa maksaa useaa sataa euroa kokeneista järjestyksenvalvojista. Kantelun ratkaisu hyväksyy siis sen, että Suomessa järjestöjen ja yksityishenkilöiden varallisuudesta riippuu, kykenevätkö ne järjestämään jostain tietystä aiheesta ja ilmeisesti jossain tietyssä kaupungissa tilaisuutta. Tämä sotii käsitystäni oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta vastaan.

Surullisinta on, että tapahtuma ei anna järjestäjille rohkaisua olla yhteydessä virkavaltaan. 


Tähän loppuun oikeustieteen tohtori Kalevi Höltän päätöksen johdosta esittämät ohjeet tilaisuuksien järjestäjille:

- jos tilaisuus on sisätiloissa, älkää puhuko poliisille
- järjestäkää vain "yleisiä kokouksia", ei "yleisötilaisuuksia"
- hankkikaa omasta väestä auktorisoituja järhestyksenvalvojia.
- vaatikaa aina valituskelpoinen hallintopäätös poliisilta
Kotkalainen rakennusalan lehtori Anu Kuusela on osoittanut arvokasta kansalaisrohkeutta nostaessaan vasemmistoliiton valtuustoryhmän välityksellä tilapalvelun toiminnan yleiseen keskusteluun. Kuusela on yrittänyt saada käsiinsä Keskuskoulun urakan mm. korjaussuunnitelmia tuloksetta. 

Tilapalvelut perustelee toimintaansa sillä, että konsulttifirma Vahanen Oy:n kanssa tehdyssä sopimuksessa lukee, että asiakirjoja ei saisi luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Ymmärrän, että tilapalvelut haluaa noudattaa tekemäänsä sopimusta, mutta sen tulkinnassa on unohdettu julkisuuslaki. 

Tilapalvelut perustelevat kieltäytymistään julkisuuslain kohdalla, jossa liikesalaisuudet antaisivat oikeuden salailuun. Kuntaliiton minulle antaman vastauksen mukaan tulisi tilapalvelun siinä tapauksessa yliviivata asiakirjoista liikesalaisuuteen viittaavat kohdat – mutta joka tapauksessa luovuttaa asiakirjat Kuuselalle. Konsulttifirman kunnalle myymät selvitykset ovat yksiselitteisesti kunnan asiakirjoja, joihin sovelletaan julkisuuslakia. Tilapalvelut tulkitsevat jo sinällään julkisuuslain kanssa ristiriidassa olevaa sopimusta mielestäni väärin. Kaikki viranomaisen toiminta ja asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa toisin määritellä. 

Tapaus on nostanut esiin julkisyhteisön ja yksityissektorin välisen periaatteellisen eron. Siinä missä julkisyhteisö lähtee asioiden lähestulkoon täydellisestä avoimuudesta, jossa vapaa tiedonsaanti mahdollistaa kehittymisen, lähtee yritysmaailma siitä, että tieto on myytävää omaisuutta, jota on syytä varjella. Kun on kyse yhteisistä verovaroista maksetuista peruspalveluista, kouluistamme ja sosiaalipalveluistamme ei yritysmaailmasta tutulle salailukulttuurille voi antaa jalansijaa. On kaikkien etu, että esim. Keskuskoulun sisäilmaremontin tulokset ja toimenpiteet voidaan kyseenalaistaa ja asiasta käydä keskustelua, jos tähän on aihetta.

Samaan aikaan tämän jupakan aikana on tilapalvelujohtaja Pehkonen ainakin perussuomalaisten kannattamana ajamassa Kotkaan kokonaan yhtiöitettyä tilapalvelua, jonka haltuun annettaisiin kaikki kaupungin kiinteistöt kouluista konserttitaloon. Kuntalaisten oikeusturvaa varjeleva julkisuuslaki ei kuitenkaan koske kuntien omistamia yhtiöitä, ja mm. luottamushenkilöillä on rajallinen tiedonsaantioikeus yhtiöiden asioihin. Jatkossa kaupunki voisi siis täysin laillisesti pitää julkisiin kiinteistöihinsä liittyviä asioita piilossa sekä kuntalaisten että luottamushenkilöiden ulottumattomilla. Eräät kenties kehuvat mallia dynaamiseksi, mutta tämä synnytetään poistamalla kuntalaisten lailliset mahdollisuudet valvoa ja vaikuttaa yhteisiin asioihimme.