tiistai 28. marraskuuta 2017

Olemmeko syyllistyneet rikokseen laiminlyömällä Kotkassa sisäilmaongelmia?

Karhulan koulujen sisäilmakatastrofi on ymmärrettävästi aiheuttanut vihaa ja epäluottamusta kotkalaisten vanhempien keskuudessa. Kotkassa on harpattu useita askelia eteenpäin suhtautumisessa ongelmiin edellisen valtuustokauden alusta, mutta päättäjänä en voi olla tyytyväinen tilanteeseen.

Meidän päättäjien on luotettava siihen, että viranhaltijoilla on riittävä tietous itse ongelman hoitamiseen. Tärkein tehtävämme on valvoa, että tarvittava tehdään ja taata riittävät resurssit.

Viranhaltijat ovat vuosia tuoneet esille perusparannusmäärärahojen pienuuden yhdeksi syyksi ongelmaan. Vuosittain tarvittaisiin lähes 20 miljoonaa euroa kiinteistöjen erilaisiin ylläpitokustannuksiin. Kotkassa määräraha on ollut laskussa ja on ensi vuodelle vain 5,2 miljoonaa. Kun tämän korottamista olemme ainoana ryhmänä esittäneet, on sitä vastustettu. Ei ole rahaa investoida, ei voida velkaantua enempää.

Viime aikoina moneen vähemmän akuuttiin ja olennaiseen on sen sijaan löytynyt helposti kymmeniä miljoonia ja velkarahat päälle. Voisiko vielä olla mahdollista laittaa ne lain määräämät tehtävät etusijalle?

Perusparannukseen ja ylläpitoon liittyvä kehittäminen näkyy kuitenkin vasta pitkällä tähtäimellä. Mutta kuinka voisimme valvoa paremmin kuntalaisten etua, kun tällä hetkellä joudumme sammuttamaan tulipaloja. Valvominen vaatii avoimuutta ja sen että päättäjät tietävät missä ongelmia on.

Tähän ongelmaan saimme parannuksen viime keväänä. Vasemmistoliiton vaatimus säännöllisesti tuotavasta listasta sisäilmakiinteistöistä johti siihen, että valtuustolle esiteltiin silloinen tilanne – listalla 27 kohdetta ml. Karhulan alueen koulut. Säännölliseen raportointiin suhtauduttiin jostain syystä nuivasti.

Kuntaliiton lehdessä rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesi, että valtuuston ja varsinkin kunnanhallituksen rikosoikeudellinen vastuu tulee kysymykseen, jos näille on tuotu tietoon vaarantavat epäkohdat, mutta ongelmien korjaamisen velvollisuutta on laiminlyöty. Tolvanen toteaa vielä jutussaan, että heikko taloustilanne ei ole mikään peruste laiminlyönneille. Tämä herätti minut.

Huhtikuussa 2017 meille on tuotu 27 kiinteistön lista, jotka meidän velvollisuus on saattaa kelvolliseen kuntoon tai hankkia henkilöstölle tarvittavat väistöt. Onko päättäjät ongelmakohteista tietoisina täyttäneet velvollisuutensa korjata ongelma? Onko vuosia jatkunut tietoinen perusparannusrahojen puute ja toisaalta perusteellisten remonttien vitkuttelu ollut tarkoituksenmukaista ongelmien ratkaisemiseksi vai onko päätökset tehty lyhyen tähtäimen talouden ehdoilla? Olemmeko syyllistyneet laiminlyöntiin ja siis rikokseen?

Tuskin. Mutta tämän asian selvittämiseksi olemme vaatineet kaupunginhallituksessa uutta väliraportointia tilanteesta, jotta voimme todeta, onko todellakin olemassa olevaan tietoon perustuen riittävä tehty. 

Tilanne on vihdoin poliittisten toimijoiden osalta otettava pihtiotteeseen, selvitettävä mahdolliset ongelmat ja korjattava ne budjettivaikutuksista huolimatta. Se on kaupunginhallituksen välittömästi tehtävä, sillä laillisuuden valvonta ja operatiivinen johtaminen on sen vastuulla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti