tiistai 15. syyskuuta 2015

Sipilän hallituksen lamaloikka



Hallitus on pitämässä lupauksensa ja on päättänyt kurittaa köyhien jälkeen seuraavaksi keskiluokan palkansaajia. Lupauksensa pitääksensä joutuu se rikkomaan ILO:n kansainvälistä sopimusta sitoutuessaan leikkaamaan työntekijöiden palkkoja väkipakolla. 

Hallituksen kiiman leikata voisi ymmärtää, jos se olisi millään tavalla perusteltavissa. Tuntuu siltä, että osa kansastakin on saatu uskomaan, että ruoskalla maa saataisiin nousuun. Sipilän tavoite ns. kilpailukykyloikalle on kummallinen monella tapaa. 

Kaikesta puheesta huolimatta Suomi on Maailman talousfoorumin mukaan EU:n kilpailukykyisin valtio. Kenen kanssa olemme kilpasilla, Intian vai Kiinanko kanssa?  Kummalliselta tuntuu myös ajatus, kuinka esim. poliisin ja sairaanhoitajan palkkoja leikkaamalla saamme vientimme kukoistamaan?
Kilpailukykyloikasta tulee varmuudella vain loikka yhä syvempään lamaan. 

Hallituksen 5 miljardin leikkaukset kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta, kuten eläkeläisiltä ja opiskelijoilta, tulevat leikkaamaan suoraan ostovoimaamme. Köyhä käyttää kaikki tulonsa kulutukseen, varsinkin kotimaiseen elintarviketeollisuuteen. Heiltä leikkaaminen on leikkaus suoraan kotimaisesta työllisyydestä.

Hallituksen palkanalennusvimma ihmetyttää minua eniten. Millä logiikalla valtio luulee saavansa kurottua tällä budjettivajettaan, kun se samalla leikkaa keskiluokkansa palkkojen lisäksi näin myös omia verotulojaan? 
Palkanalennukset leikkaavat valtion kassasta siivun, mutta myös suoraan pienyrittäjiltä. Keskituloinen harkitsee yhä tarkemmin sen rahan käyttöä, joka jää käteen välttämättömien ostosten jälkeen. Varsinkin palveluyritykset ottavat osumaa tästä toimesta, kun keskiluokan ostovoima heikkenee. 

Hallituksen talouspolitiikka lähtee väärästä olettamuksesta, että työkustannuksien alentaminen voittojen lisäämiseksi lisäisi automaattisesti investointeja Suomeen. Kokemus todistaa ettei näin ole.

Tätä samaa ajatusta perusteli edellinen hallitus antaessaan lähes miljardin euron veroalennuksen yrityksille. Ei ole sattumaa, että vuonna 2014 Helsingin pörssissä maksettiin omistajille osinkoja edellisvuotta enemmän lähes täsmälleen saman verran kuin yrityksille annettiin yhteisöverossa alennusta. Näistä osingoista arviolta kolmannes valui Suomen ulkopuolelle veroparatiiseihin.

On vihdoin nähtävä, että hallituksen toimet talouden ja kasvun eteen ovat puhtaasti tulonsiirtoja työntekijöiltä ja kaikkein heikoimmilta kansainvälisille pääomasijoittajille ja työnantajille. Suomella ei ole varaa jatkaa kokonaiskysyntää romuttavaa ja veropakolaisia ylläpitävää linjaansa.