Kymsoten hallitus on viime aikoina ulkoistanut toimintojaan isolla kädellä. Lähes jokaisessa tapauksessa ulkoistusta on perusteltu patenttiratkaisuna ongelmaan. Oli se sitten ratkaisu ongelmiin rekrytoinnin, ajanvarauspalveluiden, kotihoidon henkilöstön tai psykiatrien saatavuuden osalta. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että ongelmat ovat sitä vastoin lisääntyneet. 


Kymsoten hallitus päätti loppuvuodesta 2019 puolen vuoden yrittämisen jälkeen ulkoistaa Kotkan ja Haminan alueen psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti Solutos Oy, jonka myötä piti syntyä auvo ja onni lääkäreiden saatavuuden osalta. 



Kymsote maksaa kuukausittain kiinteän 128 000 euron könttäsumman, jolla Kotkan ja Haminan seudun tulisi saada tarjouspyynnön mukaisesti 4-6 lääkärin työpanos. Tarjouspyynnön mukaisesti lääkärien määrän piti tarkentua sopimusneuvottelussa, mutta sopimuksessa itsessään viitataan vain tarjouspyyntöön ja palvelukuvaukseen. Melko suuri summa per oletettu lääkäri.



Olen saanut luotettavilta tahoilta tiedon, että lääkäreiden työmäärä ei ole ollut sitä mistä Kymsote kuukausittain maksaa. Lääkäreille laskettu työaika on jäänyt sovitusta. Ulkoistaminen on mitä ilmeisemmin johtanut siihen, että Kymsote maksaa lääkäreiden työpanoksesta joita ei ole ollut. Lääkäripula ei ole siis ratkennut psykiatrian osalta. Asiaa kysyessäni Kymsoten viranhaltijalta, sain vastauksen, että “heillä ei ole syytä kyseenalaistaa lääkäreiden määrää”. 



Kenties syynä ilmiselvään ristiriitaiseen tilannekuvaan on, että sopimuksen mukaan ”Palveluntuottaja vastaa tuottamansa palvelun laadusta, seuraa palvelun toteutumista sekä raportoi tilaajalle palvelun tuottamiseen liittyvistä seikoista…”. Kymsoten hallitus on hyväksynyt sopimuksen, jossa pukki on kaalimaan vartijana. 



On jo ajatuksena täysin järjetöntä, miksi ulkopuolisella yhtiöllä olisi paremmat mahdollisuudet vastata työntekijäpulaan kuin isolla julkisella sote-kuntayhtymällä. Toimintaympäristö kun on sama. 



Kun on kyse kotihoidon työntekijäpulasta asia ihmetyttää vielä enemmän. Kotihoidossa työvoiman tarjonta on pohjamudissa johtuen heikosta palkkatasosta. Niin kauan kuin korvaus ei vastaa työn kuormittavuutta, ei työvoimaa ole tai tule. 



Kymsoten johdon ratkaisu ei kuitenkaan ole palkkojen nostaminen kilpailukykyisemmäksi, vaan ulkoistaminen. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden palkat ovat julkista pienemmät - olisi merkillistä, jos työväkeä alkaisi valumaan ovista ja ikkunoista, kun rekryn toteuttaa pienemmillä palkoilla välikätenä toimiva yksityinen toimija.



Solutos Oy:n sopimus on katkolla vuoden lopulla. Sopimuksen jatkolle ei ole perusteita. Kymsoten tulisi sitä vastoin ryhtyä tarkastelemaan kriittisesti kaikkia muitakin sopimuksiaan. Jos Solutokseen liittyvät epäilykset pitävät paikkansa, on omaksi toiminnaksi palauttamalla löydettävissä isoja säästöjä.


Itäisen rantaradan etenemisen kannalta talouspoliittisen valiokunnan tekemä päätös edistää ns. Itäradan eli Kouvola-Porvoo oikoradan suunnittelua on takaisku - tosin täysin odotettu sellainen. 

 

Itäradan edistyminen rikkoo jonkinlaisia lobbausennätyksiä. Aiemmin selvityksissä järjettömäksi todettu hanke rakentaa uusi rata nopeuttamaan 13 minuutilla nykyisiä yhteyksiä on saatu vain kolmessa vuodessa nostettua kuolleeksi todetusta ideasta hankeyhtiön perustamiseen. 

 

Sen siivittämisessä on auttanut laajojen alueiden sitominen hankkeeseen. Siitä on saatu paketoitua suuria toiveita herättävä itäsuomalaisten poliitikkojen pyhä lehmä, jonka arvosteleminen tietäisi poliittista itsemurhaa. Sen myötä on teetetty selvityksiä joiden perusolettamukset on aseteltu halutun lopputuloksen pönkittämiseksi. Totuus ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään - 13 minuuttia lähemmäksi tuleva Helsinki ei pelasta tai tuo minkäänlaista vaikutusta itäsuomalaisten kuntien arkeen. 

 

Itäisen rantaradan osalta askelmerkit eivät ole olleet yhtä sukkelia, vaikka vielä 3 vuotta sitten rantarata oli itäyhteyksistä virallisesti koko valtakunnan edun näkökulmasta kannattavin. Syitä ei tarvitse kerrata. 

 

Rantaradan osalta valtavan suuren työn teki edesmennyt vasemmistoliiton Pentti Tiusanen. Tiusanen piti ratahanketta esillä muiden pyöritellessä päätä. Ratahankkeen lobbaus oli lähes kolmekymmentä vuotta Tiusasen ja hänen luotsaaman rantaratatoimikunnan harteilla. Virallinen kuntajohtoinen lobbaus lähti liikkeelle harmillisen myöhään. Vasta kun huolestuttiin Itäradan taakseen keräämästä suuresta joukosta. 

 

Kuvaavaa on, että kun vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti noin puoli vuotta ennen Bernerin käynnistämää Itärata-selvitystä rantaradan ottamista vaikuttamistyön kärjeksi, kaatui ehdotus demareiden enemmistön ja kokoomuksen äänin. Vuonna 2018 alkuvuodesta päätetyssä strategiassa rantarata on mainittu lähinnä liikennehankkeena muiden joukossa. On turha jossitella ja spekuloida, olisiko Kotkan kärkihankkeena lopputulema rantaradan osalta tällä hetkellä toinen. 

 

Positiivista on kuitenkin huomioida, että nyt vastaavan äänestyksen tullessa asiasta vallitsisi liikuttava yksimielisyys. Kun katsoo asiaa 100 vuoden perspektiivistä, jonka ajan rantarataa on jossain määrin pyritty edistämään, tuottaa saavutettu kotkalaisten tarmo ja yksimielisyys asiassa enemmän toivoa kuin hallituksen lyhytnäköinen päätös oikoradan osalta sitä syö.

 

Talouspoliittisen valiokunnan päätös ei tarkoita Kouvolan oikoradan etenemistä toteutukseen. Itäisen rantaradan edistämistä on jatkettava samalla tarmolla kuin viimeisten muutaman vuoden aikana ja myös uuden valtuuston on jatkettava Pentti Tiusasen viitoittamalla tiellä.

A-klinikka löi lapun luukulle Turvalassa, ja jatkossa lyhytaikaista katkaisua ja selviämisasemaa kaipaavat kyyditään taksilla Kouvolaan – jos kyytiin pääsevät. Kynnys palveluun hakeutumiseen tulee nousemaan merkittävästi ja sen aiheuttamia epäsuoria vaikutuksia odotetaan nyt pelonsekaisin tunnelmin. 

Koska paikallismedia ei ole asian etenemisestä juurikaan uutisoinut, on paikallaan kerrata miten kamppailu katkon puolesta eteni.

Kun tieto lakkauttamisesta saatiin tein aloitteen katkon ja selviämisaseman turvaamiseksi, jonka taakse asettui Kotkan valtuuston selkeä enemmistö. Asia etenee normaalin valmistelun mukaisesti vaikka tilanne on ollut akuutti ja valtuuston enemmistön tuki takana. Kun vastaus tähän joskus saadaan, se on jo myöhässä.


Kaupunginhallitus on se taho, joka solmii Kotkan osalta Kymsoten kanssa tehtävän palvelusopimuksen. Palvelusopimuksessa määritellään mm. millä laajuudella ja mitä palveluita kunnat rahoitusosuudellaan saavat. Tämä on vuoden ainoa kohta, jossa kotkalainen päättäjä sotepalveluistamme päättää. 


Esitimme hallituksessa asian palauttamista valmisteluun niin, että katkaisu ja selviämisasematoiminta säilyisi Kotkassa. Tämä olisi johtanut tavalla tai toisella palvelun säilymiseen. Valitettavasti esitys ei edennyt, vaikka hallituksessakin kaikki jakoivat huolen. Hallitus kuitenkin päätti pyytää hyvinvointilautakuntaa seuraamaan ensi vuonna miepä-palveluiden tilaa. Hallitus tyytyi siis pyytämään tilanteen seuraamista päätöksien sijaan. Tämä toki oli tyhjää parempi tulos. 


Moni palauttamista vastustanut perusteli kantaansa sillä, että asia kuuluu Kymsoten yhtymävaltuustolle. Kun yhtymävaltuuston kokouksessakin lopulta todettiin, että budjettitason muutoksia ei voi tehdä jäi Kymsotenkin ylimmälle päätöselimelle vain toivojan rooli. 


Vasemmistoliiton yhtymävaltuutettu Hyyryläinen sai sentään pontensa läpi jonka myötä yhtymävaltuusto yksimielisesti toivoo, että Kymsote selvittäisi katkaisuhoidon säilymisen mahdollisuuden. Toivossa on hyvä elää.


Tilanne on demokratian kannalta kestämätön. Katkon tueksi asettui kotkalaisten valtuutettujen enemmistö, mutta tämäkään ei lopulta riittänyt turvaamaan sen tulevaisuutta. 


Kymsoten taakse piiloutumisen on loputtava ja kuntapoliitikkojen alettava kantamaan vastuuta sote-palveluista. Vastuun kannamme me vaaleissa valitut päättäjät. 


A-klinikan yksikkö lakkautettiin, mutta lähitulevaisuus tulee osoittamaan että palveluntarve Kotkassa on todellinen ja palvelut täytyy palauttaa muodossa tai toisessa. 


Kun me kuntapäättäjät kaikessa viisaudessa päätimme perustaa Kymenlaaksoon sote-kuntayhtymän olivat perustelut vahvasti tämän takana. Sosiaali -ja terveyspalveluiden integraatio on ollut pitkään tunnustettu tavoitetila, ja sitä se on edelleen. Yhtenä syynä on ollut myös ratkaista seutua vaivannut lääkäripula - isompi työnantaja olisi houkuttelevampi lääkärin silmissä. Väitettiin. 


Sain pari kuukautta sitten huolestuneen yhteydenoton Kymsoten mielenterveys -ja päihdepalveluiden työntekijöiltä. He ottivat yhteyttä minuun valtuutettuna, koska eivät olleet saaneet huolilleen vastakaikua talon sisällä. Jo tämä viestii siitä, että kaikki ei ole organisaatiossa kunnossa. 


Työntekijöiden kirjeen huoli liittyi muutokseen, joka miepä-palveluiden siirtymisessä kuntayhtymälle on tehnyt palvelun laadulle. Vuosien aikana rakennetut hyvä käytänteet on pistetty uusiksi. Lähetteetöntä pääsyä hoitoon ei varsinaisesti enää ole. Akuuttityöryhmään pääsyä on vaikeutettu ja ympäri vuorokauden päivystävä Miekukaan ei ole entisensä. Moni potilas on jäänyt tyhjän päälle. Korona siirsi tärkeän henkilökohtaisen kohtaamisen puhelinsoittojen varaan - monen hoitosuhde on näin katkennut. Mielenterveyspuolella koronasulun todelliset vaikutukset tulemme havaitsemaan lähitulevaisuudessa ja sen tulema on synkkä. 


Mielenterveyspalveluissa palveluiden saatavuuden parantaminen ja matalampi kynnys ovat suoraa säästöä raskaista laitospalveluista. On hyvin huolestuttavaa, että käytäntöjen yhtenäistäminen Kymenlaaksossa on johtanut nimenomaan kynnystä korottaviin toimiin. 


Työntekijöiden isoin huoli liittyi kuitenkin siihen miten organisaatio yleensä toimii. Muutos on toki Kymsotessa vielä käynnissä, mutta sen ongelmat voi helposti johtaa sen hallituksen päätökseen ulkoistaa kolmen vuoden sopimuksella psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti neljällä miljoonalla eurolla Solutos Oy.


Päätöstä esiteltiin hallitukselle vetoamalla lääkäripulaan “vuosien yrittämisenkin” jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, että Kymsote oli sillä hetkellä toiminut vasta alle vuoden. Mihin katosi isomman työnantajan houkuttelevuus? Suuruden ekonomiakaan ei toimi jos ei laiteta paukkuja rekrytoimiseen.


Tilaajan näkökulmasta ulkoistus on helppo ratkaisu. Mutta käytännössä päätös on aiheuttanut vain ongelmia. Lääkäreiden vaihtuvuus ja organisaation sisällä olevat epäselvyydet jonka työyhteisön sisään tuotu yrityksen oma byroo aiheuttaa ovat todellisia ongelmia, joista työntekijät ovat huoliaan ilmaisseet. 


Palveluiden käyttäjänä ja päättäjänä haluaisin uskoa, että nyt vielä rakennusvaiheessa oleva kuntayhtymä olisi työntekijöitään kuunteleva työnantaja. Tämä usko on toistaiseksi mennyt. 


Sosiaali -ja terveyspalveluissa työtä ei voi johtaa toimistosta käsin vaan niiden ääntä kuullen, jotka sitä arvokasta työtä kentällä tekevät. Työntekijöitä tulisi vaientamisen sijaan rohkaista tuomaan ajatuksensa julki. Ylhäältä alaspäin kulkeva käskyttävä johtaminen ei toimi minkään tyyppisessä 2000-luvun organisaatiossa. 


Kymsoten on ryhdyttävä pian osoittamaan, että sitä kiinnostaa työntekijöiden, jäsenkuntien päättäjien, asukkaiden ja palvelunkäyttäjien näkökulmat.



Karhulan kehittäminen on käynnistynyt osayleiskaavan myötä. Osayleiskaavassa ratkaistaan Karhulan keskustan liikenteeseen ja rakentamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla tehdään Karhulan alueesta houkuttelevampi palveluiden ja asumisen keskittymä. Alueen kehittämisen kannalta merkityksellistä on myös se kuinka ihmisvirrat saadaa ohjattua Karhulaan entistä paremmin. 


Kotkassa hallinnollinen keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Sinne on vuosien saatossa tehtyjen päätöksien myötävaikutuksella siirtynyt yhä enemmän ihmisille elintärkeitä palveluita, kun muualta palvelupisteitä on lakkautettu. 


Karhulassa ja sen eteläisissä kaupunginosissa asuu yhteensä 8007 (2019) kuntalaista, jotka muodostavat n. 15% Kotkan väestöstä. Varsinkin Suulisniemi-Sunila asuinalueen kehityskulku on ollut alavireinen. Yksi osasyy on alati heikentyneet julkisen liikenteen vuorot. Valtuuston palveluiden keskittämispäätökset mm. koulujen osalta on osittain ruokkinut kierrettä. 


Jos kulku näihin kaupunginosiin helpottuisi, voisi alueesta tulla merkittävä nouseva asuinpaikka. Sunilan, Popinniemen, Suulisniemen ja Tiutisen alueella on kaikki puitteet toimia houkuttelevana asuinalueena nuorille uudisasukkaille ja varsinkin lapsiperheille. 


Kun tarkastelee Kotkan aikaisempia päätöksiä edistää kulkemista keskustaan, on nostettava esille päätös rakentaa Norssalmen silta. SIllan valmistuminen vuonna 1985 teki Mussalosta ja Hirssaaresta nykyisen kaltaiset muuttovoittoiset asuinalueet. Aikajänteellä 1990-2019 Kotkansaaren lisäksi vain Mussalon alueella on väestömäärä kasvanut. Mussalossa muutos on ollut kaikkein kiivainta, ja siellä on myös Kotkan nuorin väestö. 


On kiistatonta, että kun kulku näille seuduille ei enää tapahtunut Langinkosken sillan kautta, on seuduille muodostunut elinvoimaiset asuinalueet. Norssalmen sillalla on myös merkitystä koko läntisen Kotkan joukkoliikenteen toimivuuden kannalta, sillä se muodostaa keskustojen ja asuinalueiden välille toimivan ja nopean lenkin.


Tämän perusteella voi olettaa, että sillalla Kotkansaarelta itään voi olla samat vaikutukset Karhulan alueelle, kuin Norssalmen sillalla oli läntiselle Kotkalle. Hietasen sataman ja toisaalta Sunilan tehtaan sijainti aiheuttaa haasteita toteuttamiselle. Selvitystyön tulos - oli sen lopputulema sillan kannalla tai ei - on arvokasta tietoa Kotkan tulevaisuuden kehittämisen osalta. 


Tämän johdosta Kotkan tulee käynnistää selvitystyö Kotkansaarelta itään suuntautuvien eri siltavaihtoehtojen kustannusten ja toteuttamisen osalta. Selvityksessä on arvioitava siltavaihtoehtojen hinnan tai toteuttamiskelpoisuuden lisäksi sen merkitystä Kotkan elinvoimaisuudelle. 


Selvitystyössä on otettava huomioon mm. seuraavat asiat: 

-eri vaihtoehtojen vaikutukset Hietasen satamalle ja laivaliikenteelle 

-julkisen liikenteen kehitys sillan myötä asukkaiden näkökulmasta

-vaikutukset matkustusaikoihin eri kulkuvälineillä

-vaikutusarviot elinkeinoelämän toimintaan

-onko kaavassa oleva varaus tunnelista Kantasatamasta Hallaan tarkoituksenmukaisin ja kustannnustehokkain keino yhteydelle Kotkansaarelta itään. 


Esitän, että Kotkasta itään suuntautuvan sillan linjausvaihtoehdot, kustannukset ja laajat hyödyt selvitetään. 


Kotkassa 17.8.2020



Joona Mielonen (vas.) 

kaupunginvaltuutettu



Ammattilaiskoripalloilija Linda Lehtoranta kirjoitti Kymen Sanomien mielipidepalstalle kohtelustaan, kun hän yritti päästä harjoittelemaan ammattiaan tyhjään koripallosaliin. Lehtorannalta evättiin salissa harjoittelu koronarajoituksiin vedoten. Hän ihmetteli tekstissään miksi viereinen kuntosali on kuitenkin vapaassa käytössä, mutta tyhjässä koripallosalissa ei saa yksittäinen henkilö harjoitella. Asia synnytti oikeutetusti Kotkalle valtakunnan tasolla negatiivista julkisuutta.

Liikuntatilojen koronalinjauksien toimeenpano on aiheuttanut muiltakin osin ihmetystä.
Edustusurheilulle salit aukesivat, mutta toisten osalta niitä on noudatettu tarkemmin kuin toisten.
Olen saanut yhteydenottoja useammalta taholta, että yhdenvertaisuus on ollut hukassa. 

Liikuntatoimenjohtaja Mattila vastasi ihmetykseeni linjauksesta, jonka myötä paljastuikin,
että kyse on yleisestä kaupungin linjauksesta ennemmin kuin koronan aiheuttamasta rajoituksesta.
Kotkassa liikuntapaikkoja saa käyttää vain salivuoroja hakemalla ja paikalliseen seuraan kuulumalla.
Tämä siinäkin tapauksessa, jossa liikuntapaikka huutaa tyhjyyttään. 

Ongelma on siis Kotkan kaupungin suhtautuminen liikuntaan yleensä. Liikuntapalveluihin suhtaudutaan
kuin tilapalveluyritykseen, jossa kuntalainen on kuin tilaa vuokraava yritys. Näin ei tulisi olla.
Kuntalainen maksaa jo jokaisesta liikuntatilasta joka vuosi veroina. 

Mielestäni kuntalaisten rahoilla ylläpidetyt liikuntasalit tulee olla vapaassa käytössä silloin, kun niitä ei
ole erikseen varattu jollekin toiselle. Ei ole kenenkään etu pitää tiloja tyhjillään. Toisaalta on koko
Kotkan etu, että kuntalaisten omaehtoista liikkumista tuetaan ja se mahdollistetaan olit sitten
ammattikoripalloilija tai tavallinen arkiliikkuja. 

90-luvulla lapsuudessani käveltiin liikuntapaikalle, lainattiin sieltä jalkapallo, keihäs, kiekko tai
pituushyppyyn mitta ja urheiltiin. Nyt vuonna 2020 mahdollisuus kokeilla ja liikkua vapaasti vaatii
urheiluseuraan liittymistä sekä kalliita kausi -ja vakuutusmaksuja. 

Liikuntaharrastamisen kokeileminen ei ole käytännössä mahdollista. Siksi tarvitaan ajattelutavan
muutos: liikuntapaikat on lähtökohtaisesti vapautettava kuntalaisten käyttöön ja urheilupaikkojen
palvelua tulee laajentaa perustamalla niiden yhteyteen urheiluvälinelainaamoja. Sähköiset
järjestelmät mahdollistaisivat valvotun välinevuokraamisen helposti, ilman henkilökuntaa. Vapaa
käyttö ja vuokraus voi tarkoittaa myös pienen käyttömaksun perimistä. 

Kotkan strategian palvelulupauksen mukaan Kotka kehittää kaikenikäisten kotkalaisten
liikuntamahdollisuuksia. Olisi täysin strategian mukaista luoda oma vapaan liikkumisen-konsepti,
jossa kuntalaisten käytössä on täyden palvelun liikuntapaikkoja vapaasti heidän käytössään. 


Kun Itäisen Suomenlahden kansallispuisto perustettiin vuonna 1982, se oli ensimmäisiä
saaristojen luonnonsuojelualueita. Itäinen Suomenlahti ja sen saaristo on palvellut
luonnonrauhaa kaipaavia kansalaisia ja siellä kävi vuonna 2019 yli 17 000 kävijää.

Jos otetaan huomioon, kuinka riskialttiilla alueella kansallispuisto sijaitsee Suomenlahden
pussinperällä miljoonakaupunki Pietarin sekä suurten öljykuljetuksia vetävien satamien
solmukohdassa, on merkillistä että merellisistä kansallispuistoista vain itäisen Suomenlahden
kansallispuiston vesialueet on vielä suojelematta. Ongelma nostettiin toimittaja Ville Vanhalan
(Kysa 5.10.2019) toimesta esille viime syksynä, eikä se herättänyt liiemmin keskustelua.

Suojelemista kohtaan on turha kokea epäilyä - käytännössä se tarkoittaa jo inventoitujen
monimuotoisuuden kannalta herkkien vesialueiden suunnitelmallista hoitoa. Tämä
suojelupäätöksessä olisikin se tärkein näkökulma. Suomen viidestä merellisestä
kansallispuistosta vain neljällä on hoidon ja käytön suunnitelma. 

Itäisen Suomenlahden vesialueiden suojeleminen on kiinni ainoastaan poliittisesta tahdosta.
Nyt jos koskaan sitä luulisi löytyvän. Suomen hallitus on jo päättänyt lisätä määrärahoja
5,5 miljoonalla kansallispuistoille. Hallitusohjelmassa myös luvataan laajentaa
kansallispuistoverkostoa ja jatkaa Itämeren tehostettua vesiensuojelutyötä. 

Nyt on nostettava keskustelu ja poliittista painetta, että tämä selkeä ajansaatossa jäänyt
epäkohta saadaan pian korjattua. Itäisen Suomenlahden vesialueiden suojelemisella on kiire,
ja tämän tulee olla listassa ensimmäisenä kun kansallispuistoverkoston laajenemista
käsitellään.
Maailman rauha uhkaa jälleen järkkyä, kun USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut vetävänsä tukensa demokraattisilta kurdijoukoilta. Samaan hengenvetoon on Turkin presidentti Erdogan ilmoittanut aloittavansa hyökkäyksen Pohjois-Syyrian demokraattiselle kurdialueelle.
Suomen hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että se ei käy asekauppaa sotaa käyviin maihin tai maihin jotka rikkovat ihmisoikeuksia. Tätä sitoumusta on rikottu hallituksen myönnettyä taannoin vientilupa Turkkiin. 
Ennen kaikkea vientiluvan myöntämisessä ihmetyttää Suomen ulkoministeriön arvio, jossa se ei nähnyt ongelmaa viedä sotateknologiaa Erdoganin Turkkiin. Turkki on luisunut kymmenen vuoden aikana syvälle totalitarismiin. Se on vainonnut kurdiväestöään ja vanginnut oppositiota. Se käytännössä on myös muodostanut yhteisen rintaman islamistiterroristijärjestö ISIS:n kanssa kurdijoukkoja vastaan.
Vasemmistoliitto on unelmahallituksessaan ja saanut hyvin paljon sille tärkeitä asioita läpi. Hallitus perustuu keskinäiseen luottamukseen, jonka tärkein asiakirja on hallitusohjelma. Jos hallitus rikkoo kirjaustaan, mikä muu on kaupan? Suomen hallituksen kirjaukselle viitataan kintaalla totaalisesti siinä vaiheessa, kun Turkki käynnistää täysimittaisen sodan kurdialuetta vastaan.
On myös huomioitava, että Vasemmistoliitto on määritellyt yhdeksi kynnyskysymyksekseen osallistumisen hallitukseen, joka tekee ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Nyt keikutaan tämän kynnyksen reunalla vaarallisesti. Nenä kurkkii jo reunan yläpuolella.
Suomen vasemmistolaisin hallitus vuosikymmeniin ei voi ottaa osavastuuta Turkin Erdoganin ihmisoikeusrikkomuksista ja osallistua kauppaamalla sotakalustoa tähän kärsimysnäytelmään. Vasemmistoliitto ei voi olla toimimatta aktiivisesti ja näkyvästi varsinkin ulkoministeriön kummallista linjattomuutta vastaan.
Sen sijaan hallituksen on peruttava taannoin antamansa vientilupa, lopetettava kaikki asekauppa Turkin kanssa ja tuomittava julkisesti sen aikomus hyökätä kurdialueelle. Hallituksen on myös käytettävä kaikki diplomaattinen vaikutusvaltansa EU:n puheenjohtajamaana estääkseen hyökkäys.


Kymenlaakson kunnat ovat painineet tämän vuosikymmenen aikana pahoissa talousvaikeuksissa. Kotka on tullut kuuluisaksi kymmenien miljoonien kertyneiden alijäämien takia, jotka lopulta katettiin lypsylehmän lihoilla. Edelleen nollatuloksen tekeminen tuottaa vaikeuksia. Kouvolan talouden alijäämä on sukeltamassa tänä vuonna jopa 36 miljoonaan euroon. 


Kunnille on tarjolla hyvin vähän omia lääkkeitä taloushuoliin. Kriisikuntakriteereillä ja valtioneuvoston
salkkumiehillä pelottelu johtaa lähinnä olemattomien ei-lakisääteisten palveluiden karsimisiin tai
elinvoiman kannalta oleellisten koulujen lakkautuksiin tai palvelun tason laskemiseen minimiin.
Poliittinen valinta keikkuu kunnilla lähinnä näiden ja loputtomien veronkorotusten välillä. Syöksykierre
on valmis alkamaan. Järeimpiä rakenteellisia keinoja on esitetty kuntaliitoksista tai vapaaehtoisien
sotekuntayhtymien luomisista.


Kymenlaaksossa on tehty kaikki. Kouvola on surullinen malliesimerkki siitä, kuinka talous edellä on
sukellettu syvään päätyyn. Se on tehnyt kaikki talouden oikaisemiseksi kuntaliitoksista lähtien.
Lomautuksiakin on kokeiltu - talous ei tasapainotu. Samanaikaisesti kurjuutta jakaessa yritetään
epätoivoisesti luoda positiivista pössistä kaikenmaailman sloganeilla ja vau-faktoreilla - kyllä se
kasvu vielä tulee. Onhan meillä Kotkassakin omalaatuinen ja reilu meininki. 


Ongelma ei ole Kouvolan, Kotkan tai vain Kymenlaakson. Sen kanssa painii lähestulkoon kaikki
suomalaiset kunnat yliopistokaupunkeja lukuunottamatta. Yhä kiihtyvä kaupungistuminen ja väestön
vanheneminen ovat polttoainetta ongelmien syvenemiselle.


Tilannetta ei ainakaan ole helpottanut, että kuntien valtionosuusjärjestelmä ei ole huomioinut
riittävästi jyrkkenevää ikärakennetta. Kunnilta on sitä vastoin leikattu. Kuntien ongelmia ei ratkaista
ilman valtionosuusjärjestelmän uudelleensorvaamista rakennemuutoskuntia hyödyttävämmäksi ja
aktiivisempaa aluepolitiikkaa. Aluepolitiikkaa parhaimmillaan voi olla esimerkiksi kattavan julkisesti
tuetun joukkoliikennejärjestelmän luominen ja sitä tukevat investoinnit tai vaikka yliopistojen toiminnan
hajauttaminen etäopiskelua mahdollisuuksia lisäämällä. 

Suomen hallituksella ja sen seuraajilla on valinnan paikka - haluaako se, että elämä
yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuu tulevaisuudessa? Ilman vahvaa valtion tukea talousongelmien
kanssa painivat kunnat eivät pitkään selviä.

Kotkassa on keskimääräiseen suomalaiseen kaupunkiin verrattuna hyvin paljon säilynyt kulttuurihistoriaa. Kotkan omaleimaisuus ja ilmeikkyys syntyy nimenomaan eri vuosikymmenien jättämästä jäljestä kaupunkikuvassa. Jälkiä löytyy venäläisestä varuskuntakaupungista, Kotkan syntyhetkistä aina 50-luvun kulta-aikaan. 

Uskon, että rakennussuojelu on jokaisen kotkalaisen mielestä tärkeä. Kauppahallin purkamisesta syntynyt katkeruus vanhojen rakennuksien purkamista kohtaan elää ja voi hyvin. Kaupunki onkin onneksi mm. keskustan osayleiskaavassa ja kansallisen kaupunkipuiston myötä kohentanut suojelutoimiaan - tai ainakin tavoitetta suojella. 

Kaupungin suojelutoimiin saatiin kertarysäyksellä vipinää kun yllättäen ja takavasemmalta tuotiin esitys osan omien hyväkuntoisten ja käytössä olevien kiinteistöjen suojelusta kaavalla. Lieneekö vaikutusta ollut, että entisen työväentalon eli konserttitalon katolle suunnitellaan laitettavan talon elinvoimaa lisäävä ja ei-peruuttamattomasti suojeluarvoja tuhoavia aurinkopaneeleita. 

Kaupunkisuunnittelu ja rakennusvalvonta on ilmaissut kantansa aurinkopaneeleita vastaan, mikä mitä ilmeisimmin sai aikaan kiireen suojella kaavassa vanhan työväentalon. Hyvä juttu, ellei tarkoitus ole vain löytää keinoa estää paneeleiden sijoittaminen katolle. 

On vain ihmeteltävä, missä yhtä kiireellinen suojeluhalu Stevecon omistaman Ankkuritalon, Dupontin omistaman 1910-luvulla rakennettujen Herraintalojen tai vaikka yhteisesti omistamamme kaupunginsairaalan osalta, jotka rapistuvat silmiinnähtävästi. Niiden osalta suojelulla on tulipalokiire, sillä rapistuminen uhkaa talojen tulevaisuutta. 

Muistutan, että maa -ja rakennuslaki velvoittaa rakennuksen omistajan pitämään “sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.”

Onko rakennusvalvonta aurinkopaneeleiden kieltämisen lisäksi tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen, että arvorakennukset pidetään hyvässä kunnossa? Laki antaa rakennusvalvonnalle oikeuden määrätä rakennukset kunnostettavaksi. Mielestäni se on myös sen velvollisuus. Em. kiinteistöjen osalta tulisi rakennusvalvonnan ryhtyä toimiin välittömästi. 

Aurinkopaneelit eivät uhkaa suojeluarvoja ja poliittisesti tulisikin huolehtia, että suojelumerkintä ei ole automaatio paneeleita vastaan. Sen sijaan talojen tyhjänä pitäminen ja niiden heikko ylläpito uhkaa eniten kaupunkimme kulttuurihistoriaa. Kunnan viranomaisten on tehtävä enemmän peruuttamattomien suojeluarvojen tuhoutumista vastaan.

Kotka on päättämässä tulevasta koulu -ja päiväkotiverkostaan maanantaina valtuustossa juuri kun koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Eri suista on arvosteltu asian vatvomista edestakaisin - fakta on, että asia tulee käsittelyyn nyt valtuustolle ensimmäisen kerran. Valtuustolla on ylimpänä päättävänä elimenä kaikki valta muuttaa, palauttaa valmisteluun, pyytää lisäselvityksiä yms. jos se katsoo ne tarpeellisiksi.

Alakouluverkosta käytävässä keskustelussa huolestuttavin piirre on ollut vastakkainasettelu, jossa yhden koulun pelastamiseksi ollaan valmiita laittamaan pölkylle toinen. Suurimmat ryhmät ja monet omaa lähikouluaan puolustavat ottavat annettuna, että alakouluja pitää Kotkassa lakkauttaa. Olen vahvasti erimieltä.

Kotka kaipaa kipeästi uutta väkeä – lapsia ja heidän veroja maksavia vanhempiaan. Jos perustamme päätöksemme tutkittuun tietoon ymmärrämme pienten alakoulujen merkityksen. Selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden muuttopäätöksessä pieni ja turvallinen alakoulu painaa selvästi enemmän kuin esim. kunnan veroprosentti.

Kotkan vetovoiman kannalta on täysin olennaista, että esim. laajalla Karhulanniemellä on kaksi alakoulua. Vetovoimaisen asuinalueena sillä on potentiaalia, joka pitää ymmärtää käyttää. Sunila ja arkkitehtuuri, Perävarpin ja Metsäkulman uudet tontit ja Tiutinen ovat osa potentiaalista, joka täyttyy vain jos eteläisessä Karhulassa on oma alakoulunsa.

Koko prosessissa on ollut nähtävillä se, että päätös tuloksesta on tehty taas kerran ennen selvitystä. Vanhemmille tehdyissä kyselyissä kukaan vastaaja ei voinut valita vaihtoehtoa, jossa kaikki alakoulut säilytetään. Siihen kiinnitti huomiota myös Hakalan vanhempainyhdistys lausunnossaan. Tällaiset kyselyt eivät paranna demokratiaa vaan halventaa sitä.

Prosessin nurinkurisuudesta kertoo eniten se, että tarkkaa lukua yhdistämisen säästöstä ei ole ollut päättäjillä käytettävissä. Sain vihdoin kyselytunnilla vastauksen, jonka mukaan käyttötaloussäästö olisi vain 130 000 euroa vuodessa. Ja jos Kotka haluaa panostaa strategiansa mukaisesti laatuun ja pedagogisesti kestävän kokoisiin ryhmiin, ei säästöä saada juurikaan perinteisellä tavalla eli opetushenkilökuntaa vähentämällä.

Tämän tiedon valossa päättäjät ovat selvän arvovalinnan edessä. Onko 0,13 miljoonan vuosittainen säästö, joka samalla näivettää vetovoimaamme oikea keino oikaista yli 300 miljoonan euron vuosittaisia menoja 2 miljoonan edestä?

Kotkassa mikään ei ole muuttunut. Karhulasta lopetetaan jälleen palveluita ja kouluja lakkautetaan demareiden ja kokoomuksen yhteistyöllä. 


Ensinnäkin lehden lukijoille ja Hirvoselle taustatiedoksi, että vaikka toimittaja Lehtorannan jutusta näin saattoi ymmärtää, en ole ehdottanut veron korotusta Arto Tolsa-areenan lämmityskulujen kattamiseksi. Kotkan talouden epätasapaino yli 300 miljoonan euron taloudesta on 6,3 miljoonaa euroa. Tätä ei muutamia tonneja tärkeistä palveluista, kiireellä höyläämällä oikaista. Eikä varsinkaan palveluista, jotka synnyttävät hyvinvointia, vetovoimaa ja sitä kautta säästöjä. Vaikuttavat ratkaisut tehdään huolella valmistellen, vaikutusarviointien ja asiallisten kuulemisten jälkeen.


Toisin kuin jutun muilta haastatelluilta, minulta tivattiin lähinnä kaupungin talouden kuntoon
laittamisesta.En tiedä urheilutoimittajan motiiveja lätkäistä samaan juttuun kokoomuksen
valkopesemistä irti Arto Tolsan lämmitysjupakasta ja minun kantaani talouden tasapainottamiseksi
samaan juttuun. Kerron kyllä mielelläni näkemyksistäni tarkemmin.


Pitkän valtuustouran tehneellä Hirvosella on lyhyt lähimuisti mitä tulee kaupungin talouspoliittiseen
linjaan. Nimenomaan kokoomuksen johdolla viime valtuustokaudella kaupungin talouden
epätasapaino syveni, palveluista leikkaamalla syvennettiin pahaaoloa ja sen kustannuksia, mistä
syystä alijäämät kasvoivat. Jouduttiinpa myymään lypsylehmäkin eli omistus KSOY:stä.


Viime valtuustokauden ainoa oikeasti ylijäämäinen tilinpäätös tehtiin punavihreän enemmistön
päättämillä satsauksilla palveluihin veroa korottamalla. Se oli osoitus, että palveluihin satsaamalla
voidaan saada tulosta aikaiseksi.


Kokoomuksen ko. kokouksen verolinjalla olisi alijäämää kertynyt miljoona enemmän. Vuonna 2017
kokoomuksen tekemä populistinen esitys veron alentamisesta olisi syventänyt Kotkan alijäämää
useita miljoonia. Onko tämä sitoutumista talouden tasapainoon? Kokoomuksen veronalennuksen
rahoittaminen olisi vaatinut 15 uimahallin lakkautuksen.


Siinä Hirvonen on oikeassa, että tasapainotuksen tarve on seurannut jatkuvasti Kotkaa. Kannatan
myös oman toiminnan keskittämistä omiin tiloihin - jos terveitä tiloja siihen löytyy. Mutta kerran viime
valtuustokauden aikana tehtyä veronkorotusta ei siitä voi syyttää.


Paine kaikkien kuntien veronkorotukseen tulee kokoomuksen vuosikausia johtamilta hallituksilta, jotka
ovat tasapainottaneet omaa valtiontalouttaan kuntien kustannuksella. Ilman nykyhallituksen
leikkauksia mm. valtionosuuksiin olisi Kotkankin talous paremmilla kantimilla. Jäämmekin odottamaan
huomattavasti kuntamyönteisempää ja kokoomusvapaampaa hallitusta. Kun valtionosuudet saataisiin
huomioimaan paremmin kuntien väestörakennetta ja sairastavuutta, voisimme vihdoin Kotkassakin
laskea veroa.

Yksityinen sektori on vallannut alaa suomalaisessa hoivatyössä viimeisen 10 vuoden ajan. Kuten markkinataloudessa on luonnollista, lähes kokonaan osuuksia ovat kasvattaneet monikansallisten sijoittajien omistamat hoivajätit. Esperin esille tulleet ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisen hoivabisneksen ongelmat ovat rakenteellisia ja täysin yleistettävissä.
Miten hoivapalvelu, joka on kunnille kuluerä, voi toisessa tapauksessa ollakin bisnes, jolla saadaan kansainväliset sijoittajaomistajat voitoilla pidettyä tyytyväisinä?
Yksityisen voittomarginaalit revitään työntekijöiden selkänahasta: pienempinä palkkoina ja henkilöstön määrinä. Lopulta tästä kärsii loppuunpalaneen henkilökunnan lisäksi sinun mummosi tai pappasi siellä hoivakodissa.
Vanhusten hoiva ei ole mitään hyödyketeollisuutta, jossa tuottavuutta voidaan parantaa. Hoivan tarkoitus on antaa vanhuksillemme arvokkaat ja mielekkäät viimeiset vuodet, kun kotona yksin asuminen ei enää ole mahdollista.
Ensi askel on käynnistää koko maassa selvitys hoivabisneksen laadusta, henkilökunnan hyvinvoinnista sekä säätää riittävän korkeat henkilömitoitukset ja muut kriteerit hoivapalveluihin. Voitoille on laitettava katto ja veron kiertäjät saatava ulos kilpailutusvaiheessa. Päämääräksi on otettava yksityisen hoivapalvelun palauttaminen julkiselle sektorille. Vanhuksemme ja heitä hoivaavat työntekijät ovat sen ansainneet.