Kymsoten henkilöstön pahoinvointi on noussut uutisiin viimeisen vuoden aikana useaan kertaan. Viime vuonna mm. uutisoitiin Kymsoten kyselystä, joka paljasti henkilöstön olevan huolissaan niin työssäjaksamisesta kuin potilasturvallisuudesta. Henkilöstön huoliin on suhtauduttu ylimielisesti - varsinaiset toimenpiteet ovat jääneet ohuiksi. 


Kymsoten henkilöstöpolitiikka pitää tuoda tälle vuosikymmenelle. Resursseja ja henkilöstöä on lisättävä niin että sitä on riittävästi. Tämä on se tärkein työhyvinvointia lisäävä toimenpide. Sen lisäksi että työntekijöiden pahoinvointi lisää kustannuksia Kymsotessa, se aiheuttaa sille vakavan mainehaitan. Työntekijöitä irtisanoutuu kiihtyvällä tahdilla ja uusien rekrytointi on ollut jo pitkään vaikeaa. 
Kuluvalla viikolla uutisoitiin Islannin laajasta julkisen sektorin työajanlyhennyskokeilusta. Kokeilussa oli mukana jopa yksi prosentti Islannin työvoimasta - 2500 henkilöä. Kokeilun tulos on siis monellakin tapaa luotettava. 

Kokeilussa viikkotyöaika lyhennettiin 35:een tai 36:een tuntiin niin että työntekijöiden palkka pysyi kuitenkin samana. Lopputulema oli sitä mitä on jo aiemmin monessa kokeilussa opittu - tuottavuus kasvoi tai pysyi samana. Tärkeintä kuitenkin on, että kokeilussa raportoitiin stressin vähentyneen ja terveyden sekä työhyvinvoinnin kohentuneen. Kokeilun jälkeen 86 prosenttia Islannin työvoimasta on siirtynyt lyhyempään viikkoon. 

Suomessa tarvitaan vastaavaa rohkeutta täysin selvien tulosten edessä. Kaikille aloille tätä ei tietenkään voi suoraan kopioida, mutta varsinkin julkisella sektorilla työviikon lyhentäminen on järkevä ratkaisu. 
Kymsoten tulee käynnistää laaja työajan lyhennyskokeilu. Sillä olisi mahdollisuus olla ensimmäinen Suomessa, joka tarttuu härkää sarvista työajan lyhentämisen edistämiseksi. Sitä myötä se voisi osoittaa olevansa moderni työnantaja, joka on kiinnostunut henkilöstönsä hyvinvoinnista ja haluaa olla mukana kehittämässä uusia tapoja toimia. Tulokset osoittavat, että kokeilu tulee lisäämään hyvinvointia ja sitä myötä tulee syntymään myös rakenteellisia säästöjä.


Kotkassa on painittu jo pitkään koulupsykologien puutteesta. Kotka ei paini yksin ongelman kanssa. Monessa kunnassa ongelma on vakanssien määrä, joita kunnat eivät ole halunneet perustaa tiukan talouskurin takia. Se ratkeaa määrittämällä sitova mitoitus koulupsykologien määrän osalta. Psykologiliiton mukaan sopiva määrä on yksi psykologia 500 oppilasta kohden. 


Kotka sen sijaan on ymmärtänyt oppilashuollon tärkeyden ja perustanut riittävän määrän vakansseja. Ongelma meillä on, että emme houkuta riittävästi hakijoita. Seitsemästä vakanssista täytetty on vain kaksi. Paljon on tehty ongelman ratkaisemiseksi mm. palkkausta on nostettu. Pientä valonpilkahdusta on opetustoimen mukaan myös nähtävissä. 


Lasten yhdenvertaisen kohtelun ja tuen kannalta tilanne on kestämätön. Esimerkiksi koulun kautta lukihäiriötestauksen saaminen, jonka myötä lapsi saisi apua ja helpotusta opiskeluun, kestää yli vuoden päivät. Jonotus on pitkä aika lapselle, joka elää murrosikää ja kriittisiä hetkiä opiskelumotivaationsa kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että Kotka ostaa palvelun yksityiseltä sektorilta. 


Kuitenkin omatoimisesti - rahalla - yksityiseltä sektorilta on saatavilla nopeasti testaukseen aikoja. Tämä yllätti itseni, sillä oletukseni oli että kaupunki pyrkii hyödyntämään yksityisen kapasiteetin täysin. Saimme ajan kahden viikon päähän lukihäiriötestauksen osalta. 


Kotkan tilanne on ongelmallinen kahdella tapaa. 


Suurin ongelma on, että oppilaita ei saada koulupsykologin palveluiden piiriin riittävän nopeasti. Tällä on suora vaikutus syrjäytymisen kasvuun. Esimerkiksi lukihäiriön aiheuttama opiskelumotivaation romahdus voi olla osasyy siihen, että elämä lähtee väärälle polulle. Puutteellisen erityistuen määrä näkyy suoraan myös nuoren kyvyssä työllistyä vaikka haluja olisi. 


Toinen ongelma jonka näen on luokkaerojen kasvaminen. Koulun tulisi toimia niin, että tulotasosta riippumatta kaikki lapset saavat yhdenvertaisesti palveluita. Nyt lapset, joiden vanhemmat eivät ymmärrä hakea tai ole varallisuutta hakea apua yksityiseltä sektorilta ovat heikommassa asemassa. Yksityissektorilta ostamamme palvelun hinta nousi lähes 800 euroon! Tuen saaminen ei saa olla varallisuudesta kiinni.


Saatan yllättää monet seuraavalla, mutta lyhyellä jänteellä koulupsykologien puutteen voi ratkaista vain tukeutumalla yksityisen sektorin kapasiteettiin. Koska ensisijainen ratkaisu eli koulupsykologien palkkaaminen ei toimi tällä hetkellä, tulee yksityisen sektorin kapasiteettiä kyetä hyödyntämään paremmin, sillä selkeästi aikoja on saatavilla. Kaiken toiminnan keskiössä pitää olla lasten yhdenvertainen kohtelu. 


Kaupungin koulupsykologin tutkimusten tarve on niin kova, että yhden palvelutarjoajan valitseminen tukemaan puutetta ei näemmä riitä. Siksi tässä kohtaa oikea väline voisi olla palveluseteli. 


Kotkan tulee selvittää palvelusetelin väliaikainen käyttöönotto, kunnes saamme palkattua riittävän määrän omia koulupsykologeja. Järjestelmän ei tule olla pysyvä vaan sen tulee toimia paikkaavana toimenpiteenä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. 


Kotkan kaupunginvaltuusto on ensi maanantaina tiukan paikan edessä. Piruja seinille maalailleidenkin arvailut ylityksestä ollaan ylittämässä. Hinta on noussut jopa 35 miljoonaan.

Olen itse suhtautunut kriittisesti hankkeeseen halki sen matkan. Tapahtumakeskus oli edellisen kaupunginjohtajan lempilapsi, joka tuotiin pöytään sähkörahojen käyttökohteena ilman sen kummempia selvityksiä - ainoana vastauksena kysymykseen jota ei vielä ollut esitetty.  

 

Kritiikistäni huolimatta olen tyytynyt valtuuston monta kertaa tekemään päätökseen tapahtumakeskuksen rakentamisesta ja sen myötä toivonut sille pelkästään hyvää. Kaupunginhallituksen jäsenenä velvollisuuteni on seurata, että sitä myös noudatetaan.

 

Valtuusto on tapahtumakeskukseen sitoutunut - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Juuri siksi, en kannattanut hallituksessa esitettyä 10 miljoonan ylitystä.

 

Asia on ollut päättäjillä tiedossa noin viikon ajan, mutta nyt on valjennut, että ylitys juontaa juurensa vuonna 2019 päivittyneeseen arkkitehtuuriin. 

 

Näyttää siltä, että valmistelijoilla on ollut oletus, että valtuusto hyväksyy lisärahoituksen minkä tahansa summan se vaatii. Siitä kertoo se, että suunnitelmissa on pidetty kiinni pohjoismaiden suurimmasta riippuvasta puukattorakenteesta, mutta budjetista ei. Budjetista valtuusto on tehnyt päätöksen – kattorakenteesta ei. Kunnianhimoinen katto on myös karkottanut rakentajat – tämä on itsessään jo nostanut urakan hintaa kun kilpailua ei ole ollut.

 

Valmistelussa olisi pitänyt palata valtuuston eteen pitkin matkaa ennemmin muuttuneiden muiden tekijöiden kuin budjetin kanssa. Tästä olen huoleni esittänyt: Poliittisen ohjauksen puute uhkaa nyt viivyttää koko hanketta.  

 

Suurin huoleni maanantain päätöksessä on sen vaikutuksessa Kotkan talouteen – tai itseasiassa ylityksen kannattajien keinoihin ”maksaa” ylitys.

 

Ryhmien on sitouduttava siihen, että ylityksen vaikutuksia ei maksateta kuntalaisten palveluiden kustannuksella. Ylitys ei saa johtaa leikkauksiin palveluista tai veronkorotukseen, ei päätökseen lakkauttaa toista uimahallia, olla remontoimatta Arto Tolsa-areenaa tai Otsolan koulun uudisrakennuksen lykkäämiseen.

 

Demokratian kannalta rehellisintä olisi jättää asia uuden valtuuston päätettäväksi, joka negatiivisten lieveilmiöiden kanssa tulee painimaan. Tällöin myös kuntalaisilla on mahdollisuus asiaan vaikuttaa vaaliuurnilla.

 

Kaikesta huolimatta valtuuston on maanantaina kyettävä tekemään päätös omista lähtökohdistaan - ei uhkakuvien määräämänä. Maanantaina äänestetään myös siitä, mikä arvo valtuustolla ylimpänä päätöksentekijänä on.


Kymsoten hallitus on viime aikoina ulkoistanut toimintojaan isolla kädellä. Lähes jokaisessa tapauksessa ulkoistusta on perusteltu patenttiratkaisuna ongelmaan. Oli se sitten ratkaisu ongelmiin rekrytoinnin, ajanvarauspalveluiden, kotihoidon henkilöstön tai psykiatrien saatavuuden osalta. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että ongelmat ovat sitä vastoin lisääntyneet. 


Kymsoten hallitus päätti loppuvuodesta 2019 puolen vuoden yrittämisen jälkeen ulkoistaa Kotkan ja Haminan alueen psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti Solutos Oy, jonka myötä piti syntyä auvo ja onni lääkäreiden saatavuuden osalta. 



Kymsote maksaa kuukausittain kiinteän 128 000 euron könttäsumman, jolla Kotkan ja Haminan seudun tulisi saada tarjouspyynnön mukaisesti 4-6 lääkärin työpanos. Tarjouspyynnön mukaisesti lääkärien määrän piti tarkentua sopimusneuvottelussa, mutta sopimuksessa itsessään viitataan vain tarjouspyyntöön ja palvelukuvaukseen. Melko suuri summa per oletettu lääkäri.



Olen saanut luotettavilta tahoilta tiedon, että lääkäreiden työmäärä ei ole ollut sitä mistä Kymsote kuukausittain maksaa. Lääkäreille laskettu työaika on jäänyt sovitusta. Ulkoistaminen on mitä ilmeisemmin johtanut siihen, että Kymsote maksaa lääkäreiden työpanoksesta joita ei ole ollut. Lääkäripula ei ole siis ratkennut psykiatrian osalta. Asiaa kysyessäni Kymsoten viranhaltijalta, sain vastauksen, että “heillä ei ole syytä kyseenalaistaa lääkäreiden määrää”. 



Kenties syynä ilmiselvään ristiriitaiseen tilannekuvaan on, että sopimuksen mukaan ”Palveluntuottaja vastaa tuottamansa palvelun laadusta, seuraa palvelun toteutumista sekä raportoi tilaajalle palvelun tuottamiseen liittyvistä seikoista…”. Kymsoten hallitus on hyväksynyt sopimuksen, jossa pukki on kaalimaan vartijana. 



On jo ajatuksena täysin järjetöntä, miksi ulkopuolisella yhtiöllä olisi paremmat mahdollisuudet vastata työntekijäpulaan kuin isolla julkisella sote-kuntayhtymällä. Toimintaympäristö kun on sama. 



Kun on kyse kotihoidon työntekijäpulasta asia ihmetyttää vielä enemmän. Kotihoidossa työvoiman tarjonta on pohjamudissa johtuen heikosta palkkatasosta. Niin kauan kuin korvaus ei vastaa työn kuormittavuutta, ei työvoimaa ole tai tule. 



Kymsoten johdon ratkaisu ei kuitenkaan ole palkkojen nostaminen kilpailukykyisemmäksi, vaan ulkoistaminen. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden palkat ovat julkista pienemmät - olisi merkillistä, jos työväkeä alkaisi valumaan ovista ja ikkunoista, kun rekryn toteuttaa pienemmillä palkoilla välikätenä toimiva yksityinen toimija.



Solutos Oy:n sopimus on katkolla vuoden lopulla. Sopimuksen jatkolle ei ole perusteita. Kymsoten tulisi sitä vastoin ryhtyä tarkastelemaan kriittisesti kaikkia muitakin sopimuksiaan. Jos Solutokseen liittyvät epäilykset pitävät paikkansa, on omaksi toiminnaksi palauttamalla löydettävissä isoja säästöjä.


Itäisen rantaradan etenemisen kannalta talouspoliittisen valiokunnan tekemä päätös edistää ns. Itäradan eli Kouvola-Porvoo oikoradan suunnittelua on takaisku - tosin täysin odotettu sellainen. 

 

Itäradan edistyminen rikkoo jonkinlaisia lobbausennätyksiä. Aiemmin selvityksissä järjettömäksi todettu hanke rakentaa uusi rata nopeuttamaan 13 minuutilla nykyisiä yhteyksiä on saatu vain kolmessa vuodessa nostettua kuolleeksi todetusta ideasta hankeyhtiön perustamiseen. 

 

Sen siivittämisessä on auttanut laajojen alueiden sitominen hankkeeseen. Siitä on saatu paketoitua suuria toiveita herättävä itäsuomalaisten poliitikkojen pyhä lehmä, jonka arvosteleminen tietäisi poliittista itsemurhaa. Sen myötä on teetetty selvityksiä joiden perusolettamukset on aseteltu halutun lopputuloksen pönkittämiseksi. Totuus ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään - 13 minuuttia lähemmäksi tuleva Helsinki ei pelasta tai tuo minkäänlaista vaikutusta itäsuomalaisten kuntien arkeen. 

 

Itäisen rantaradan osalta askelmerkit eivät ole olleet yhtä sukkelia, vaikka vielä 3 vuotta sitten rantarata oli itäyhteyksistä virallisesti koko valtakunnan edun näkökulmasta kannattavin. Syitä ei tarvitse kerrata. 

 

Rantaradan osalta valtavan suuren työn teki edesmennyt vasemmistoliiton Pentti Tiusanen. Tiusanen piti ratahanketta esillä muiden pyöritellessä päätä. Ratahankkeen lobbaus oli lähes kolmekymmentä vuotta Tiusasen ja hänen luotsaaman rantaratatoimikunnan harteilla. Virallinen kuntajohtoinen lobbaus lähti liikkeelle harmillisen myöhään. Vasta kun huolestuttiin Itäradan taakseen keräämästä suuresta joukosta. 

 

Kuvaavaa on, että kun vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti noin puoli vuotta ennen Bernerin käynnistämää Itärata-selvitystä rantaradan ottamista vaikuttamistyön kärjeksi, kaatui ehdotus demareiden enemmistön ja kokoomuksen äänin. Vuonna 2018 alkuvuodesta päätetyssä strategiassa rantarata on mainittu lähinnä liikennehankkeena muiden joukossa. On turha jossitella ja spekuloida, olisiko Kotkan kärkihankkeena lopputulema rantaradan osalta tällä hetkellä toinen. 

 

Positiivista on kuitenkin huomioida, että nyt vastaavan äänestyksen tullessa asiasta vallitsisi liikuttava yksimielisyys. Kun katsoo asiaa 100 vuoden perspektiivistä, jonka ajan rantarataa on jossain määrin pyritty edistämään, tuottaa saavutettu kotkalaisten tarmo ja yksimielisyys asiassa enemmän toivoa kuin hallituksen lyhytnäköinen päätös oikoradan osalta sitä syö.

 

Talouspoliittisen valiokunnan päätös ei tarkoita Kouvolan oikoradan etenemistä toteutukseen. Itäisen rantaradan edistämistä on jatkettava samalla tarmolla kuin viimeisten muutaman vuoden aikana ja myös uuden valtuuston on jatkettava Pentti Tiusasen viitoittamalla tiellä.

A-klinikka löi lapun luukulle Turvalassa, ja jatkossa lyhytaikaista katkaisua ja selviämisasemaa kaipaavat kyyditään taksilla Kouvolaan – jos kyytiin pääsevät. Kynnys palveluun hakeutumiseen tulee nousemaan merkittävästi ja sen aiheuttamia epäsuoria vaikutuksia odotetaan nyt pelonsekaisin tunnelmin. 

Koska paikallismedia ei ole asian etenemisestä juurikaan uutisoinut, on paikallaan kerrata miten kamppailu katkon puolesta eteni.

Kun tieto lakkauttamisesta saatiin tein aloitteen katkon ja selviämisaseman turvaamiseksi, jonka taakse asettui Kotkan valtuuston selkeä enemmistö. Asia etenee normaalin valmistelun mukaisesti vaikka tilanne on ollut akuutti ja valtuuston enemmistön tuki takana. Kun vastaus tähän joskus saadaan, se on jo myöhässä.


Kaupunginhallitus on se taho, joka solmii Kotkan osalta Kymsoten kanssa tehtävän palvelusopimuksen. Palvelusopimuksessa määritellään mm. millä laajuudella ja mitä palveluita kunnat rahoitusosuudellaan saavat. Tämä on vuoden ainoa kohta, jossa kotkalainen päättäjä sotepalveluistamme päättää. 


Esitimme hallituksessa asian palauttamista valmisteluun niin, että katkaisu ja selviämisasematoiminta säilyisi Kotkassa. Tämä olisi johtanut tavalla tai toisella palvelun säilymiseen. Valitettavasti esitys ei edennyt, vaikka hallituksessakin kaikki jakoivat huolen. Hallitus kuitenkin päätti pyytää hyvinvointilautakuntaa seuraamaan ensi vuonna miepä-palveluiden tilaa. Hallitus tyytyi siis pyytämään tilanteen seuraamista päätöksien sijaan. Tämä toki oli tyhjää parempi tulos. 


Moni palauttamista vastustanut perusteli kantaansa sillä, että asia kuuluu Kymsoten yhtymävaltuustolle. Kun yhtymävaltuuston kokouksessakin lopulta todettiin, että budjettitason muutoksia ei voi tehdä jäi Kymsotenkin ylimmälle päätöselimelle vain toivojan rooli. 


Vasemmistoliiton yhtymävaltuutettu Hyyryläinen sai sentään pontensa läpi jonka myötä yhtymävaltuusto yksimielisesti toivoo, että Kymsote selvittäisi katkaisuhoidon säilymisen mahdollisuuden. Toivossa on hyvä elää.


Tilanne on demokratian kannalta kestämätön. Katkon tueksi asettui kotkalaisten valtuutettujen enemmistö, mutta tämäkään ei lopulta riittänyt turvaamaan sen tulevaisuutta. 


Kymsoten taakse piiloutumisen on loputtava ja kuntapoliitikkojen alettava kantamaan vastuuta sote-palveluista. Vastuun kannamme me vaaleissa valitut päättäjät. 


A-klinikan yksikkö lakkautettiin, mutta lähitulevaisuus tulee osoittamaan että palveluntarve Kotkassa on todellinen ja palvelut täytyy palauttaa muodossa tai toisessa. 


Kun me kuntapäättäjät kaikessa viisaudessa päätimme perustaa Kymenlaaksoon sote-kuntayhtymän olivat perustelut vahvasti tämän takana. Sosiaali -ja terveyspalveluiden integraatio on ollut pitkään tunnustettu tavoitetila, ja sitä se on edelleen. Yhtenä syynä on ollut myös ratkaista seutua vaivannut lääkäripula - isompi työnantaja olisi houkuttelevampi lääkärin silmissä. Väitettiin. 


Sain pari kuukautta sitten huolestuneen yhteydenoton Kymsoten mielenterveys -ja päihdepalveluiden työntekijöiltä. He ottivat yhteyttä minuun valtuutettuna, koska eivät olleet saaneet huolilleen vastakaikua talon sisällä. Jo tämä viestii siitä, että kaikki ei ole organisaatiossa kunnossa. 


Työntekijöiden kirjeen huoli liittyi muutokseen, joka miepä-palveluiden siirtymisessä kuntayhtymälle on tehnyt palvelun laadulle. Vuosien aikana rakennetut hyvä käytänteet on pistetty uusiksi. Lähetteetöntä pääsyä hoitoon ei varsinaisesti enää ole. Akuuttityöryhmään pääsyä on vaikeutettu ja ympäri vuorokauden päivystävä Miekukaan ei ole entisensä. Moni potilas on jäänyt tyhjän päälle. Korona siirsi tärkeän henkilökohtaisen kohtaamisen puhelinsoittojen varaan - monen hoitosuhde on näin katkennut. Mielenterveyspuolella koronasulun todelliset vaikutukset tulemme havaitsemaan lähitulevaisuudessa ja sen tulema on synkkä. 


Mielenterveyspalveluissa palveluiden saatavuuden parantaminen ja matalampi kynnys ovat suoraa säästöä raskaista laitospalveluista. On hyvin huolestuttavaa, että käytäntöjen yhtenäistäminen Kymenlaaksossa on johtanut nimenomaan kynnystä korottaviin toimiin. 


Työntekijöiden isoin huoli liittyi kuitenkin siihen miten organisaatio yleensä toimii. Muutos on toki Kymsotessa vielä käynnissä, mutta sen ongelmat voi helposti johtaa sen hallituksen päätökseen ulkoistaa kolmen vuoden sopimuksella psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti neljällä miljoonalla eurolla Solutos Oy.


Päätöstä esiteltiin hallitukselle vetoamalla lääkäripulaan “vuosien yrittämisenkin” jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, että Kymsote oli sillä hetkellä toiminut vasta alle vuoden. Mihin katosi isomman työnantajan houkuttelevuus? Suuruden ekonomiakaan ei toimi jos ei laiteta paukkuja rekrytoimiseen.


Tilaajan näkökulmasta ulkoistus on helppo ratkaisu. Mutta käytännössä päätös on aiheuttanut vain ongelmia. Lääkäreiden vaihtuvuus ja organisaation sisällä olevat epäselvyydet jonka työyhteisön sisään tuotu yrityksen oma byroo aiheuttaa ovat todellisia ongelmia, joista työntekijät ovat huoliaan ilmaisseet. 


Palveluiden käyttäjänä ja päättäjänä haluaisin uskoa, että nyt vielä rakennusvaiheessa oleva kuntayhtymä olisi työntekijöitään kuunteleva työnantaja. Tämä usko on toistaiseksi mennyt. 


Sosiaali -ja terveyspalveluissa työtä ei voi johtaa toimistosta käsin vaan niiden ääntä kuullen, jotka sitä arvokasta työtä kentällä tekevät. Työntekijöitä tulisi vaientamisen sijaan rohkaista tuomaan ajatuksensa julki. Ylhäältä alaspäin kulkeva käskyttävä johtaminen ei toimi minkään tyyppisessä 2000-luvun organisaatiossa. 


Kymsoten on ryhdyttävä pian osoittamaan, että sitä kiinnostaa työntekijöiden, jäsenkuntien päättäjien, asukkaiden ja palvelunkäyttäjien näkökulmat.



Karhulan kehittäminen on käynnistynyt osayleiskaavan myötä. Osayleiskaavassa ratkaistaan Karhulan keskustan liikenteeseen ja rakentamiseen liittyviä kysymyksiä, joilla tehdään Karhulan alueesta houkuttelevampi palveluiden ja asumisen keskittymä. Alueen kehittämisen kannalta merkityksellistä on myös se kuinka ihmisvirrat saadaa ohjattua Karhulaan entistä paremmin. 


Kotkassa hallinnollinen keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Sinne on vuosien saatossa tehtyjen päätöksien myötävaikutuksella siirtynyt yhä enemmän ihmisille elintärkeitä palveluita, kun muualta palvelupisteitä on lakkautettu. 


Karhulassa ja sen eteläisissä kaupunginosissa asuu yhteensä 8007 (2019) kuntalaista, jotka muodostavat n. 15% Kotkan väestöstä. Varsinkin Suulisniemi-Sunila asuinalueen kehityskulku on ollut alavireinen. Yksi osasyy on alati heikentyneet julkisen liikenteen vuorot. Valtuuston palveluiden keskittämispäätökset mm. koulujen osalta on osittain ruokkinut kierrettä. 


Jos kulku näihin kaupunginosiin helpottuisi, voisi alueesta tulla merkittävä nouseva asuinpaikka. Sunilan, Popinniemen, Suulisniemen ja Tiutisen alueella on kaikki puitteet toimia houkuttelevana asuinalueena nuorille uudisasukkaille ja varsinkin lapsiperheille. 


Kun tarkastelee Kotkan aikaisempia päätöksiä edistää kulkemista keskustaan, on nostettava esille päätös rakentaa Norssalmen silta. SIllan valmistuminen vuonna 1985 teki Mussalosta ja Hirssaaresta nykyisen kaltaiset muuttovoittoiset asuinalueet. Aikajänteellä 1990-2019 Kotkansaaren lisäksi vain Mussalon alueella on väestömäärä kasvanut. Mussalossa muutos on ollut kaikkein kiivainta, ja siellä on myös Kotkan nuorin väestö. 


On kiistatonta, että kun kulku näille seuduille ei enää tapahtunut Langinkosken sillan kautta, on seuduille muodostunut elinvoimaiset asuinalueet. Norssalmen sillalla on myös merkitystä koko läntisen Kotkan joukkoliikenteen toimivuuden kannalta, sillä se muodostaa keskustojen ja asuinalueiden välille toimivan ja nopean lenkin.


Tämän perusteella voi olettaa, että sillalla Kotkansaarelta itään voi olla samat vaikutukset Karhulan alueelle, kuin Norssalmen sillalla oli läntiselle Kotkalle. Hietasen sataman ja toisaalta Sunilan tehtaan sijainti aiheuttaa haasteita toteuttamiselle. Selvitystyön tulos - oli sen lopputulema sillan kannalla tai ei - on arvokasta tietoa Kotkan tulevaisuuden kehittämisen osalta. 


Tämän johdosta Kotkan tulee käynnistää selvitystyö Kotkansaarelta itään suuntautuvien eri siltavaihtoehtojen kustannusten ja toteuttamisen osalta. Selvityksessä on arvioitava siltavaihtoehtojen hinnan tai toteuttamiskelpoisuuden lisäksi sen merkitystä Kotkan elinvoimaisuudelle. 


Selvitystyössä on otettava huomioon mm. seuraavat asiat: 

-eri vaihtoehtojen vaikutukset Hietasen satamalle ja laivaliikenteelle 

-julkisen liikenteen kehitys sillan myötä asukkaiden näkökulmasta

-vaikutukset matkustusaikoihin eri kulkuvälineillä

-vaikutusarviot elinkeinoelämän toimintaan

-onko kaavassa oleva varaus tunnelista Kantasatamasta Hallaan tarkoituksenmukaisin ja kustannnustehokkain keino yhteydelle Kotkansaarelta itään. 


Esitän, että Kotkasta itään suuntautuvan sillan linjausvaihtoehdot, kustannukset ja laajat hyödyt selvitetään. 


Kotkassa 17.8.2020



Joona Mielonen (vas.) 

kaupunginvaltuutettu



Ammattilaiskoripalloilija Linda Lehtoranta kirjoitti Kymen Sanomien mielipidepalstalle kohtelustaan, kun hän yritti päästä harjoittelemaan ammattiaan tyhjään koripallosaliin. Lehtorannalta evättiin salissa harjoittelu koronarajoituksiin vedoten. Hän ihmetteli tekstissään miksi viereinen kuntosali on kuitenkin vapaassa käytössä, mutta tyhjässä koripallosalissa ei saa yksittäinen henkilö harjoitella. Asia synnytti oikeutetusti Kotkalle valtakunnan tasolla negatiivista julkisuutta.

Liikuntatilojen koronalinjauksien toimeenpano on aiheuttanut muiltakin osin ihmetystä.
Edustusurheilulle salit aukesivat, mutta toisten osalta niitä on noudatettu tarkemmin kuin toisten.
Olen saanut yhteydenottoja useammalta taholta, että yhdenvertaisuus on ollut hukassa. 

Liikuntatoimenjohtaja Mattila vastasi ihmetykseeni linjauksesta, jonka myötä paljastuikin,
että kyse on yleisestä kaupungin linjauksesta ennemmin kuin koronan aiheuttamasta rajoituksesta.
Kotkassa liikuntapaikkoja saa käyttää vain salivuoroja hakemalla ja paikalliseen seuraan kuulumalla.
Tämä siinäkin tapauksessa, jossa liikuntapaikka huutaa tyhjyyttään. 

Ongelma on siis Kotkan kaupungin suhtautuminen liikuntaan yleensä. Liikuntapalveluihin suhtaudutaan
kuin tilapalveluyritykseen, jossa kuntalainen on kuin tilaa vuokraava yritys. Näin ei tulisi olla.
Kuntalainen maksaa jo jokaisesta liikuntatilasta joka vuosi veroina. 

Mielestäni kuntalaisten rahoilla ylläpidetyt liikuntasalit tulee olla vapaassa käytössä silloin, kun niitä ei
ole erikseen varattu jollekin toiselle. Ei ole kenenkään etu pitää tiloja tyhjillään. Toisaalta on koko
Kotkan etu, että kuntalaisten omaehtoista liikkumista tuetaan ja se mahdollistetaan olit sitten
ammattikoripalloilija tai tavallinen arkiliikkuja. 

90-luvulla lapsuudessani käveltiin liikuntapaikalle, lainattiin sieltä jalkapallo, keihäs, kiekko tai
pituushyppyyn mitta ja urheiltiin. Nyt vuonna 2020 mahdollisuus kokeilla ja liikkua vapaasti vaatii
urheiluseuraan liittymistä sekä kalliita kausi -ja vakuutusmaksuja. 

Liikuntaharrastamisen kokeileminen ei ole käytännössä mahdollista. Siksi tarvitaan ajattelutavan
muutos: liikuntapaikat on lähtökohtaisesti vapautettava kuntalaisten käyttöön ja urheilupaikkojen
palvelua tulee laajentaa perustamalla niiden yhteyteen urheiluvälinelainaamoja. Sähköiset
järjestelmät mahdollistaisivat valvotun välinevuokraamisen helposti, ilman henkilökuntaa. Vapaa
käyttö ja vuokraus voi tarkoittaa myös pienen käyttömaksun perimistä. 

Kotkan strategian palvelulupauksen mukaan Kotka kehittää kaikenikäisten kotkalaisten
liikuntamahdollisuuksia. Olisi täysin strategian mukaista luoda oma vapaan liikkumisen-konsepti,
jossa kuntalaisten käytössä on täyden palvelun liikuntapaikkoja vapaasti heidän käytössään. 


Kun Itäisen Suomenlahden kansallispuisto perustettiin vuonna 1982, se oli ensimmäisiä
saaristojen luonnonsuojelualueita. Itäinen Suomenlahti ja sen saaristo on palvellut
luonnonrauhaa kaipaavia kansalaisia ja siellä kävi vuonna 2019 yli 17 000 kävijää.

Jos otetaan huomioon, kuinka riskialttiilla alueella kansallispuisto sijaitsee Suomenlahden
pussinperällä miljoonakaupunki Pietarin sekä suurten öljykuljetuksia vetävien satamien
solmukohdassa, on merkillistä että merellisistä kansallispuistoista vain itäisen Suomenlahden
kansallispuiston vesialueet on vielä suojelematta. Ongelma nostettiin toimittaja Ville Vanhalan
(Kysa 5.10.2019) toimesta esille viime syksynä, eikä se herättänyt liiemmin keskustelua.

Suojelemista kohtaan on turha kokea epäilyä - käytännössä se tarkoittaa jo inventoitujen
monimuotoisuuden kannalta herkkien vesialueiden suunnitelmallista hoitoa. Tämä
suojelupäätöksessä olisikin se tärkein näkökulma. Suomen viidestä merellisestä
kansallispuistosta vain neljällä on hoidon ja käytön suunnitelma. 

Itäisen Suomenlahden vesialueiden suojeleminen on kiinni ainoastaan poliittisesta tahdosta.
Nyt jos koskaan sitä luulisi löytyvän. Suomen hallitus on jo päättänyt lisätä määrärahoja
5,5 miljoonalla kansallispuistoille. Hallitusohjelmassa myös luvataan laajentaa
kansallispuistoverkostoa ja jatkaa Itämeren tehostettua vesiensuojelutyötä. 

Nyt on nostettava keskustelu ja poliittista painetta, että tämä selkeä ajansaatossa jäänyt
epäkohta saadaan pian korjattua. Itäisen Suomenlahden vesialueiden suojelemisella on kiire,
ja tämän tulee olla listassa ensimmäisenä kun kansallispuistoverkoston laajenemista
käsitellään.
Maailman rauha uhkaa jälleen järkkyä, kun USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut vetävänsä tukensa demokraattisilta kurdijoukoilta. Samaan hengenvetoon on Turkin presidentti Erdogan ilmoittanut aloittavansa hyökkäyksen Pohjois-Syyrian demokraattiselle kurdialueelle.
Suomen hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että se ei käy asekauppaa sotaa käyviin maihin tai maihin jotka rikkovat ihmisoikeuksia. Tätä sitoumusta on rikottu hallituksen myönnettyä taannoin vientilupa Turkkiin. 
Ennen kaikkea vientiluvan myöntämisessä ihmetyttää Suomen ulkoministeriön arvio, jossa se ei nähnyt ongelmaa viedä sotateknologiaa Erdoganin Turkkiin. Turkki on luisunut kymmenen vuoden aikana syvälle totalitarismiin. Se on vainonnut kurdiväestöään ja vanginnut oppositiota. Se käytännössä on myös muodostanut yhteisen rintaman islamistiterroristijärjestö ISIS:n kanssa kurdijoukkoja vastaan.
Vasemmistoliitto on unelmahallituksessaan ja saanut hyvin paljon sille tärkeitä asioita läpi. Hallitus perustuu keskinäiseen luottamukseen, jonka tärkein asiakirja on hallitusohjelma. Jos hallitus rikkoo kirjaustaan, mikä muu on kaupan? Suomen hallituksen kirjaukselle viitataan kintaalla totaalisesti siinä vaiheessa, kun Turkki käynnistää täysimittaisen sodan kurdialuetta vastaan.
On myös huomioitava, että Vasemmistoliitto on määritellyt yhdeksi kynnyskysymyksekseen osallistumisen hallitukseen, joka tekee ihmisoikeusperustaista politiikkaa. Nyt keikutaan tämän kynnyksen reunalla vaarallisesti. Nenä kurkkii jo reunan yläpuolella.
Suomen vasemmistolaisin hallitus vuosikymmeniin ei voi ottaa osavastuuta Turkin Erdoganin ihmisoikeusrikkomuksista ja osallistua kauppaamalla sotakalustoa tähän kärsimysnäytelmään. Vasemmistoliitto ei voi olla toimimatta aktiivisesti ja näkyvästi varsinkin ulkoministeriön kummallista linjattomuutta vastaan.
Sen sijaan hallituksen on peruttava taannoin antamansa vientilupa, lopetettava kaikki asekauppa Turkin kanssa ja tuomittava julkisesti sen aikomus hyökätä kurdialueelle. Hallituksen on myös käytettävä kaikki diplomaattinen vaikutusvaltansa EU:n puheenjohtajamaana estääkseen hyökkäys.


Kymenlaakson kunnat ovat painineet tämän vuosikymmenen aikana pahoissa talousvaikeuksissa. Kotka on tullut kuuluisaksi kymmenien miljoonien kertyneiden alijäämien takia, jotka lopulta katettiin lypsylehmän lihoilla. Edelleen nollatuloksen tekeminen tuottaa vaikeuksia. Kouvolan talouden alijäämä on sukeltamassa tänä vuonna jopa 36 miljoonaan euroon. 


Kunnille on tarjolla hyvin vähän omia lääkkeitä taloushuoliin. Kriisikuntakriteereillä ja valtioneuvoston
salkkumiehillä pelottelu johtaa lähinnä olemattomien ei-lakisääteisten palveluiden karsimisiin tai
elinvoiman kannalta oleellisten koulujen lakkautuksiin tai palvelun tason laskemiseen minimiin.
Poliittinen valinta keikkuu kunnilla lähinnä näiden ja loputtomien veronkorotusten välillä. Syöksykierre
on valmis alkamaan. Järeimpiä rakenteellisia keinoja on esitetty kuntaliitoksista tai vapaaehtoisien
sotekuntayhtymien luomisista.


Kymenlaaksossa on tehty kaikki. Kouvola on surullinen malliesimerkki siitä, kuinka talous edellä on
sukellettu syvään päätyyn. Se on tehnyt kaikki talouden oikaisemiseksi kuntaliitoksista lähtien.
Lomautuksiakin on kokeiltu - talous ei tasapainotu. Samanaikaisesti kurjuutta jakaessa yritetään
epätoivoisesti luoda positiivista pössistä kaikenmaailman sloganeilla ja vau-faktoreilla - kyllä se
kasvu vielä tulee. Onhan meillä Kotkassakin omalaatuinen ja reilu meininki. 


Ongelma ei ole Kouvolan, Kotkan tai vain Kymenlaakson. Sen kanssa painii lähestulkoon kaikki
suomalaiset kunnat yliopistokaupunkeja lukuunottamatta. Yhä kiihtyvä kaupungistuminen ja väestön
vanheneminen ovat polttoainetta ongelmien syvenemiselle.


Tilannetta ei ainakaan ole helpottanut, että kuntien valtionosuusjärjestelmä ei ole huomioinut
riittävästi jyrkkenevää ikärakennetta. Kunnilta on sitä vastoin leikattu. Kuntien ongelmia ei ratkaista
ilman valtionosuusjärjestelmän uudelleensorvaamista rakennemuutoskuntia hyödyttävämmäksi ja
aktiivisempaa aluepolitiikkaa. Aluepolitiikkaa parhaimmillaan voi olla esimerkiksi kattavan julkisesti
tuetun joukkoliikennejärjestelmän luominen ja sitä tukevat investoinnit tai vaikka yliopistojen toiminnan
hajauttaminen etäopiskelua mahdollisuuksia lisäämällä. 

Suomen hallituksella ja sen seuraajilla on valinnan paikka - haluaako se, että elämä
yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuu tulevaisuudessa? Ilman vahvaa valtion tukea talousongelmien
kanssa painivat kunnat eivät pitkään selviä.

Kotkassa on keskimääräiseen suomalaiseen kaupunkiin verrattuna hyvin paljon säilynyt kulttuurihistoriaa. Kotkan omaleimaisuus ja ilmeikkyys syntyy nimenomaan eri vuosikymmenien jättämästä jäljestä kaupunkikuvassa. Jälkiä löytyy venäläisestä varuskuntakaupungista, Kotkan syntyhetkistä aina 50-luvun kulta-aikaan. 

Uskon, että rakennussuojelu on jokaisen kotkalaisen mielestä tärkeä. Kauppahallin purkamisesta syntynyt katkeruus vanhojen rakennuksien purkamista kohtaan elää ja voi hyvin. Kaupunki onkin onneksi mm. keskustan osayleiskaavassa ja kansallisen kaupunkipuiston myötä kohentanut suojelutoimiaan - tai ainakin tavoitetta suojella. 

Kaupungin suojelutoimiin saatiin kertarysäyksellä vipinää kun yllättäen ja takavasemmalta tuotiin esitys osan omien hyväkuntoisten ja käytössä olevien kiinteistöjen suojelusta kaavalla. Lieneekö vaikutusta ollut, että entisen työväentalon eli konserttitalon katolle suunnitellaan laitettavan talon elinvoimaa lisäävä ja ei-peruuttamattomasti suojeluarvoja tuhoavia aurinkopaneeleita. 

Kaupunkisuunnittelu ja rakennusvalvonta on ilmaissut kantansa aurinkopaneeleita vastaan, mikä mitä ilmeisimmin sai aikaan kiireen suojella kaavassa vanhan työväentalon. Hyvä juttu, ellei tarkoitus ole vain löytää keinoa estää paneeleiden sijoittaminen katolle. 

On vain ihmeteltävä, missä yhtä kiireellinen suojeluhalu Stevecon omistaman Ankkuritalon, Dupontin omistaman 1910-luvulla rakennettujen Herraintalojen tai vaikka yhteisesti omistamamme kaupunginsairaalan osalta, jotka rapistuvat silmiinnähtävästi. Niiden osalta suojelulla on tulipalokiire, sillä rapistuminen uhkaa talojen tulevaisuutta. 

Muistutan, että maa -ja rakennuslaki velvoittaa rakennuksen omistajan pitämään “sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä.”

Onko rakennusvalvonta aurinkopaneeleiden kieltämisen lisäksi tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen, että arvorakennukset pidetään hyvässä kunnossa? Laki antaa rakennusvalvonnalle oikeuden määrätä rakennukset kunnostettavaksi. Mielestäni se on myös sen velvollisuus. Em. kiinteistöjen osalta tulisi rakennusvalvonnan ryhtyä toimiin välittömästi. 

Aurinkopaneelit eivät uhkaa suojeluarvoja ja poliittisesti tulisikin huolehtia, että suojelumerkintä ei ole automaatio paneeleita vastaan. Sen sijaan talojen tyhjänä pitäminen ja niiden heikko ylläpito uhkaa eniten kaupunkimme kulttuurihistoriaa. Kunnan viranomaisten on tehtävä enemmän peruuttamattomien suojeluarvojen tuhoutumista vastaan.