Valtuutettu Kim Soares (sd.) kirjoitti kaupungin järjestämästä Karhuvuori-tilaisuudesta (Kysa 18.12), jossa paheksui yleisesti ja nimeltä kanssavaltuutettujen toimintaa. Korjaan muutamia asiavirheitä kirjoituksesta.

"Kirjaston auditorion keskiviikkoinen tilaisuus oli kaupungin tiedotustilaisuus Karhuvuoren koululaisten vanhemmille, ei siis valtuutetuille. Kotkassa tietyillä valtuutetuilla on kuitenkin ollut tapana tehdä näistä omia vaalitilaisuuksiaan."

Kirjaston auditorion keskiviikkoiseen tilaisuuteen oli nimenomaan toivottu valtuutettujen osallistumista. Vanhemmilta saamassani kutsussa mainitaan: "Odotamme paikalle henkilöitä, jotka ovat vastuussa Karhuvuoren koulun tilasta. Odotamme paikalle päätöksiä tekeviä henkilöitä. Odotamme paikalle valtuuston jäseniä."

Nykyinen edustuksellinen demokratia vaatisi toimiakseen edustajilta aktiivista osallistumista ja toimintaa myös vaalien välillä. Soares tuntuu hyväksyvän vallalla olevan käsityksen, että politiikassa vain vaalien aikana ollaan aktiivisia ja lupaillaan toimia kuntalaisten murheiden eteen. Kun edustajat sitten valitaan valtuustoon, toimitaan yllättäen joidenkin toisten kriteereiden pohjalta. Ei kyseenalaisteta asioita, tai olla kiinnostuneita kuntalaisten murheista. Itse näin sinisilmäisenä naiiviina ja myös keltanokkavaltuutettuna toivoisin kaikilta kotkalaisilta valtuutetuilta lisää Soareksen halveksumaa "vaalityötä", jos se tarkoitaa sitä että konkreettisesti jalkaudutaan ihmisten pariin ja toimitaan vielä valtuustossa niin kuin saarnataan.

"Karhuvuoren koulun uudisrakennus etenee nyt niin nopeasti kuin mahdollista, kiitos päätöksen kiinteistöyhtiöstä."

Kotkan valtuusto ei ole tehnyt päätöstä kiinteistöyhtiöstä. Kaupunginhallitus 19.11 pitämässä kokouksessa päätti jatkaa kiinteistöyhtiön valmistelua niin, että valtuusto voi tammikuun kokouksessa tehdä asiasta päätöksen.
Ihmettelin ääneen talousarviokokouksessa järjestystä, jolla kiinteistöyhtiötä on ajettu. Talousarviokokouksessa päätettiin Karhuvuoren rakentamisen aloittamisesta ilman, että sille budjetoitiin rahaa. Periaatteessa tämä tarkoittaa, että Karhuvuorenkin koulun rahat hankitaan oman taseen ulkopuolelta ottamalla velkaa perustettavaan kiinteistöyhtiöön. Näin tehtiin ilman, että päätöstä kiinteistöyhtiön perustamisesta olisi olemassa tai että sitä oltaisiin tehty talousarviokokouksessa.

Lisäksi kiinteistöyhtiöpäätöksen nopeuttava vaikutus Karhuvuoren koulun uudisrakentamisen aloittamisen suhteen on virheellinen. Vasemmistoliitto sekä perussuomalaiset tekivät omat esityksensä koulun rahoittamisesta omasta taseesta. Kummallakin selkeät esitykset mistä rahat otetaan. Hankkeella olisi siis jo rahoitus ja ehkäpä purkutyöt olisi voitu jo aloittaa.Populismista on siis turha puhua, esitykset olisivat vaatineet vain riittävästi vihreää valoa valtuuston valkokankaalla.

Vanhempien ei tarvitse olla huolissaan koulun etenemisestä. Valtuusto päätti jo selkeän yksimielisesti, että Karhuvuoren koulun uudisrakentaminen käynnistetään vuoden alussa. Hanke etenee jo kovaa vauhtia.

Rahoituksesta päätetään siis käytännössä tammikuussa. Se ei saa, eikä tule hidastamaan purkutyön ja rakentamisen aloittamista. Rakentamisen ajaksi on huolehdittava, että oppilaiden terveydellä ei leikitä väistön aikana enempää. Toivotaan, että Vasemmistoliiton tekemä esitys parakkikoulusta Karhuvuoreen nytkähtää vauhdilla eteenpäin.
Heti alkuun totean, että Kiakkovieras-konsepti oli teemaltaan aiheellinen ja anonyymit järjestäjät saivat mielestäni salamyhkäisyydellään ennakkoon hyvää mediahuomiota. Teemat nousivat hyvin esille ja alkutietojen perusteella olisin hyvin voinut itsekin osallistua mielenilmaukseen. Pidin jääkiekkotermein ja murteella mellakointia kuvaavia kirjoituksia lähinnä ironisina.

Mellakan "syyllisiä" on spekuloitu tarkoitushakuisesti mm. perussuomalaisten suunnalta, mutta tapahtuman järjestelykutsussa nimenomaan vaadittiin, että ihmiset osallistuvat yksityisinä henkilöinä, eivätkä edusta mitään järjestöjä. Syyllisiä ovat etsineet suu vaahdossa nyt samat tahot, jotka vähättelivät vielä keväällä äärioikeistolaisen Kansallisen vastarinnan tekemää iskua kirjastoon. Kiakkovieras-tapahtuman järjestävien anarkistien joukosta johtajien etsiminen on lähtökohtaisesti skitsofreeninen ajatus.

Kuten monissa väkivaltaisiksi yltyneissä mielenilmaisuissa, tässäkin tapauksessa murto-osa riehujista onnistui leimaamaan kokonaisen joukon. On vastenmielistä, että myös rauhanomaisesti mieltään osoittaneet leimataan, ja leimaamiskiimassa on jo yritetty leimata kokonaista puoluetta. Siis anarkistien järjestämästä tapahtumista syytetään puoluetta. Termistö tuntuu olevan jengillä hukassa.

Koska keskustelu velloo vielä kuumana, haluan omalta osaltani perustella miksi pidän väkivallattomuutta ( tässä tapauksessa ilkivallattomuutta ) kaiken poliittisen toiminnan ehdottomana periaatteena.

Kiakkovieras-tapahtumaa pitää ehdottomasti tulkita poliittisena toimintana - ei humalaisen nuorison kekkulointina. Moni on perustellut väkivaltaa juuri niillä teemoilla, joita mielenosoittajat ovat yrittäneet nostaa esiin. Itse uskon myös siihen, että yhteiskunnassa levottomuus lisääntyy kun luokkaerot kasvavat. Sen osoittaa todeksi lukuisat historian tapahtumat. Kiakkovieras-juhlien levottomuuksien perusteleminen spontaanina vähäosaisten hätähuutona on naurettava. Jos tapahtuma olisikin ollut humalaisen nuorison hillumista, tämä perustelu olisi ollut ymmärrettävämpi. Mutta koska tapahtumassa mukana olleilla on ollut selkeä poliittinen agenda, ei tällainen perustelu mene läpi. 

Yhteiskunnan vaihtoehdottomuuden keskellä ihmiset tarvitsevat muutosvoimia. Nyt yritys leimata hulinointi vasemmistolaisten piikkiin on saattanut olla kolahdus sen pyrkimykselle olla muutoksen johtotähti. Syyllisiä leimaantumiseen sopii katsoa tarkoitushakuisten lisäksi myös peilistä, sillä moni toveri on yrittänyt teemoja uudelleen esiin nostaakseen vähätellä mielenosoittajien tekemää väkivaltaa ja ylikorostaa poliisin mielivaltaa.

Väkivallattomuuden on oltava ehdotonta tekijöistä riippumatta, ja sen suhteen tulee toimia loogisesti. "Entäs noi muut" -tyyppisellä argumentoinnilla ei pitkälle pötki. Helpompaa on olla väkivallattomuudessa ehdoton. On aivan oikein pohtia sitä, kuinka olisimme vasemmistossa suhtautuneet asiaan, jos teema olisikin ollut toinen. Miksi vasemmistolaisin argumentein mellakointi olisi hyväksyttävämpää kuin vaikkapa keskustalaisin? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Ei missään nimessä. Tavoitteista riippumatta väkivaltaan on suhtauduttava kielteisesti.

Poliittisessa toiminnassa pitää erottaa toimintatavat ja tavoitteet toisistaan. Toimintatapojen ja tavotteiden välillä ei mielestäni uskottavuuden nimissä voi olla ristiriitaa. Väkivaltaisen ja luokattoman yhteiskunnan tavoittelua ei voida toteuttaa väkivaltaisesti luokkarakenteita kärjistäen. On kuitenkin ymmärrettävä, että Kiakkovieras-tapahtuman teeman arvoa ei todellisuudessa heikennä tapahtuman ilkivalta. Mutta mikä on ollut tapahtumien vaikutus yleiseen mielipiteeseen?Väittäisin, että hulinointi on yleisesti lisännyt ihmisten ymmärrystä poliisin toimintaa kohtaan (oli se ylimitoitettua tai ei ), ja myös epäluuloa näiden teemojen puolesta rauhanomaisesti taistelevia kohtaan yleisesti. Jos yhteiskunnassa haluaa muutosta, tulee tavoitella poliittista hegemoniaa. Se ei ole saavutettavissa, jos ei yritä saada massoja taakseen. Kun tapahtuman uutisvirtaa seuraa, ei tarvitse olla mediatutkija huomatakseen, että tapahtuman viesti on hukkunut. Suuri joukko poliitikkoja on yrittänyt epäpolitisoida teeman ja viestin puhumalla humalaisista huligaaneista. Mielestäni ennen tapahtumaa hankittu mediahuomio vesitettiin totaalisesti murto-osan toimesta. Väkivallan ymmärtäminen ja hyväksyminen on siis täydellisessä ristiriidassa mielenilmauksen tavoitteen ja teemojen kanssa.

Eikö kansalaistottelemattomuus ole sitten missään tapauksessa hyväksyttävää? Kyllä mielestäni on. Väkivallaton vastarinta on luvallista ja jopa suotavaa. Historia on osoittanut, että gandhilaisella  vastarinnalla voidaan saavuttaa moraalinen ja konkreettinen voitto. Historia muistaa Gandhin ja Martin Luther Kingin taistelut kritiikittömästi, sillä heidän toimintansa ja tavoitteiden välillä ei ollut ristiriitaa.

Greenpeacen sivuilla pohdittiin hyvin väkivallantonta kansalaistottelemattomuutta: "Kansalaistottelemattomuudella ei voi pakottaa muutokseen. Se voi tapahtua vain, jos toiminta muuttaa mielipiteitä, kokoaa muutoksen taakse laajaa tukea sekä poliittista konsensusta."

Kiakkovieras-tapahtuman epäonnistuminen liittyy nimenomaan tähän sitaattiin. Sen lopputulema ei tule muuttamaan mielipiteitä eikä voi koota muutoksen taakse laajaa tukea. Väkivallattomuuteen sitoutuminen on ainoa keino saavuttaa kestävää muutosta.

Oikeudenmukaisemman ja luokattoman yhteiskunnan vuoksi taisteleminen vaatii enemmän marttyyreitä ja toisen posken kääntäjiä - vähemmän ikkunan rikkojia.


Edit: Passiivinen vastarinta muutettu väkivallattomaksi vastarinnaksi. "Passiivinen vastarinta on väkivallattoman vastarinnan lievä muoto, joskin termiä käytetään monesti virheellisesti synonyyminä väkivallattomalle vastarinnalle. Passiivisella vastarinnalla tarkoitetaan näennäistä mutta hidasta ja tehotonta auktoriteettien tottelemista sen sijaan, että turvauduttaisiin avoimeen vastarintaan tai tottelemattomuuteen. Sodan oikeutusta käsittelee moraalifilosofian haara, sodan etiikka" (Wikipedia)