Kotka on päättämässä tulevasta koulu -ja päiväkotiverkostaan maanantaina valtuustossa juuri kun koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Eri suista on arvosteltu asian vatvomista edestakaisin - fakta on, että asia tulee käsittelyyn nyt valtuustolle ensimmäisen kerran. Valtuustolla on ylimpänä päättävänä elimenä kaikki valta muuttaa, palauttaa valmisteluun, pyytää lisäselvityksiä yms. jos se katsoo ne tarpeellisiksi.

Alakouluverkosta käytävässä keskustelussa huolestuttavin piirre on ollut vastakkainasettelu, jossa yhden koulun pelastamiseksi ollaan valmiita laittamaan pölkylle toinen. Suurimmat ryhmät ja monet omaa lähikouluaan puolustavat ottavat annettuna, että alakouluja pitää Kotkassa lakkauttaa. Olen vahvasti erimieltä.

Kotka kaipaa kipeästi uutta väkeä – lapsia ja heidän veroja maksavia vanhempiaan. Jos perustamme päätöksemme tutkittuun tietoon ymmärrämme pienten alakoulujen merkityksen. Selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden muuttopäätöksessä pieni ja turvallinen alakoulu painaa selvästi enemmän kuin esim. kunnan veroprosentti.

Kotkan vetovoiman kannalta on täysin olennaista, että esim. laajalla Karhulanniemellä on kaksi alakoulua. Vetovoimaisen asuinalueena sillä on potentiaalia, joka pitää ymmärtää käyttää. Sunila ja arkkitehtuuri, Perävarpin ja Metsäkulman uudet tontit ja Tiutinen ovat osa potentiaalista, joka täyttyy vain jos eteläisessä Karhulassa on oma alakoulunsa.

Koko prosessissa on ollut nähtävillä se, että päätös tuloksesta on tehty taas kerran ennen selvitystä. Vanhemmille tehdyissä kyselyissä kukaan vastaaja ei voinut valita vaihtoehtoa, jossa kaikki alakoulut säilytetään. Siihen kiinnitti huomiota myös Hakalan vanhempainyhdistys lausunnossaan. Tällaiset kyselyt eivät paranna demokratiaa vaan halventaa sitä.

Prosessin nurinkurisuudesta kertoo eniten se, että tarkkaa lukua yhdistämisen säästöstä ei ole ollut päättäjillä käytettävissä. Sain vihdoin kyselytunnilla vastauksen, jonka mukaan käyttötaloussäästö olisi vain 130 000 euroa vuodessa. Ja jos Kotka haluaa panostaa strategiansa mukaisesti laatuun ja pedagogisesti kestävän kokoisiin ryhmiin, ei säästöä saada juurikaan perinteisellä tavalla eli opetushenkilökuntaa vähentämällä.

Tämän tiedon valossa päättäjät ovat selvän arvovalinnan edessä. Onko 0,13 miljoonan vuosittainen säästö, joka samalla näivettää vetovoimaamme oikea keino oikaista yli 300 miljoonan euron vuosittaisia menoja 2 miljoonan edestä?

Kotkassa mikään ei ole muuttunut. Karhulasta lopetetaan jälleen palveluita ja kouluja lakkautetaan demareiden ja kokoomuksen yhteistyöllä. 


Ensinnäkin lehden lukijoille ja Hirvoselle taustatiedoksi, että vaikka toimittaja Lehtorannan jutusta näin saattoi ymmärtää, en ole ehdottanut veron korotusta Arto Tolsa-areenan lämmityskulujen kattamiseksi. Kotkan talouden epätasapaino yli 300 miljoonan euron taloudesta on 6,3 miljoonaa euroa. Tätä ei muutamia tonneja tärkeistä palveluista, kiireellä höyläämällä oikaista. Eikä varsinkaan palveluista, jotka synnyttävät hyvinvointia, vetovoimaa ja sitä kautta säästöjä. Vaikuttavat ratkaisut tehdään huolella valmistellen, vaikutusarviointien ja asiallisten kuulemisten jälkeen.


Toisin kuin jutun muilta haastatelluilta, minulta tivattiin lähinnä kaupungin talouden kuntoon
laittamisesta.En tiedä urheilutoimittajan motiiveja lätkäistä samaan juttuun kokoomuksen
valkopesemistä irti Arto Tolsan lämmitysjupakasta ja minun kantaani talouden tasapainottamiseksi
samaan juttuun. Kerron kyllä mielelläni näkemyksistäni tarkemmin.


Pitkän valtuustouran tehneellä Hirvosella on lyhyt lähimuisti mitä tulee kaupungin talouspoliittiseen
linjaan. Nimenomaan kokoomuksen johdolla viime valtuustokaudella kaupungin talouden
epätasapaino syveni, palveluista leikkaamalla syvennettiin pahaaoloa ja sen kustannuksia, mistä
syystä alijäämät kasvoivat. Jouduttiinpa myymään lypsylehmäkin eli omistus KSOY:stä.


Viime valtuustokauden ainoa oikeasti ylijäämäinen tilinpäätös tehtiin punavihreän enemmistön
päättämillä satsauksilla palveluihin veroa korottamalla. Se oli osoitus, että palveluihin satsaamalla
voidaan saada tulosta aikaiseksi.


Kokoomuksen ko. kokouksen verolinjalla olisi alijäämää kertynyt miljoona enemmän. Vuonna 2017
kokoomuksen tekemä populistinen esitys veron alentamisesta olisi syventänyt Kotkan alijäämää
useita miljoonia. Onko tämä sitoutumista talouden tasapainoon? Kokoomuksen veronalennuksen
rahoittaminen olisi vaatinut 15 uimahallin lakkautuksen.


Siinä Hirvonen on oikeassa, että tasapainotuksen tarve on seurannut jatkuvasti Kotkaa. Kannatan
myös oman toiminnan keskittämistä omiin tiloihin - jos terveitä tiloja siihen löytyy. Mutta kerran viime
valtuustokauden aikana tehtyä veronkorotusta ei siitä voi syyttää.


Paine kaikkien kuntien veronkorotukseen tulee kokoomuksen vuosikausia johtamilta hallituksilta, jotka
ovat tasapainottaneet omaa valtiontalouttaan kuntien kustannuksella. Ilman nykyhallituksen
leikkauksia mm. valtionosuuksiin olisi Kotkankin talous paremmilla kantimilla. Jäämmekin odottamaan
huomattavasti kuntamyönteisempää ja kokoomusvapaampaa hallitusta. Kun valtionosuudet saataisiin
huomioimaan paremmin kuntien väestörakennetta ja sairastavuutta, voisimme vihdoin Kotkassakin
laskea veroa.

Yksityinen sektori on vallannut alaa suomalaisessa hoivatyössä viimeisen 10 vuoden ajan. Kuten markkinataloudessa on luonnollista, lähes kokonaan osuuksia ovat kasvattaneet monikansallisten sijoittajien omistamat hoivajätit. Esperin esille tulleet ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisen hoivabisneksen ongelmat ovat rakenteellisia ja täysin yleistettävissä.
Miten hoivapalvelu, joka on kunnille kuluerä, voi toisessa tapauksessa ollakin bisnes, jolla saadaan kansainväliset sijoittajaomistajat voitoilla pidettyä tyytyväisinä?
Yksityisen voittomarginaalit revitään työntekijöiden selkänahasta: pienempinä palkkoina ja henkilöstön määrinä. Lopulta tästä kärsii loppuunpalaneen henkilökunnan lisäksi sinun mummosi tai pappasi siellä hoivakodissa.
Vanhusten hoiva ei ole mitään hyödyketeollisuutta, jossa tuottavuutta voidaan parantaa. Hoivan tarkoitus on antaa vanhuksillemme arvokkaat ja mielekkäät viimeiset vuodet, kun kotona yksin asuminen ei enää ole mahdollista.
Ensi askel on käynnistää koko maassa selvitys hoivabisneksen laadusta, henkilökunnan hyvinvoinnista sekä säätää riittävän korkeat henkilömitoitukset ja muut kriteerit hoivapalveluihin. Voitoille on laitettava katto ja veron kiertäjät saatava ulos kilpailutusvaiheessa. Päämääräksi on otettava yksityisen hoivapalvelun palauttaminen julkiselle sektorille. Vanhuksemme ja heitä hoivaavat työntekijät ovat sen ansainneet.