perjantai 30. toukokuuta 2014

Mallia KTP:stä Kotka - duunii!

Kotkan kaupungin talouden madonluvuista kaikilla on mielipide. Matolääkkeitä harvalla kuitenkaan on tarjota. Kotkalaisille rakkaaseen KTP:henkin on vedottu. Ottakaa ”mallia KTP:sta, Kotka”, kävi käsky Seppo Häkkisen kolumnissa (Kysa 29.5.2014). Helppo totella, kun vain tietäisi mitä se käytännössä tarkoittaa. Minulle se tarkoittaa paluuta perinteisiin työväenliikkeen arvoihin: työtä ja toimeentuloa. Klassinen raspikurkkuäänellä räävitty ”duunii”-huuto sopiikin sekä kunnallispolitiikkaan että katsomoon.

Kotkan ongelmien ydin on huono työllisyystilanne. Työttömyys näkyy menetettyjen verotulojen lisäksi kasvaneena palvelutarpeena monilla eri sektoreilla. Työllisten väheneminen ja menojen kasvaminen on katastrofaalinen yhtälö.
Lakisääteisten tehtävien suorat menoleikkaukset eivät ole mahdollisia käytännössä. Palvelut sitä vastoin kaipaisivat satsauksia. Kotka laiminlyö jo nyt esim. perusterveydenhuollon hoitotakuuta.  Paradoksaalisesti leikkaukset tulevat vain lisäämään menoja tulevaisuudessa – tämähän on todettu käytännössä jo viime laman aikana. Lakisääteisissä tehtävissä säästöä ei synny talousarviokokouksessa arvioimalla menot alemmiksi, mitä todellisuudessa ne nykyisellä huoltosuhteella tulevat olemaan. Palvelut joudutaan rahoittamaan viimekädessä vaikka velalla.

Mutta lyhyellä aikajänteellä vain verotulojen kasvattaminen on tie tasapainoiseen talouteen. On jakomielitautista huoltosuhteen jatkuvasti heikentyessä vastustaa kategorisesti verojen korottamista, kun kunta joutuu rahoittamaan jo nyt palvelunsa velalla ja samalla vaatia kovaan ääneen velkaantumisen pysäyttämistä ja talouden tasapainottamista. Tätä tautia on liikkeellä varsinkin Kotkan oikeiston piirissä. Tällä väestönrakenteella ja huoltosuhteella vain veroprosentin korottaminen riittävälle tasolle on järkevä vaihtoehto.

Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyiseen tapaan ja rakentaa talous alibudjetoinnin sekä summittaisten myyntivoittojen varaan. Näin alijäämä tulee takuulla kasvamaan kohti valtion holhoukseen johtavaa rajaa. Kaikesta päätellen se raja tulee vastaan tämän vuoden kuluessa. 

Verojen korottaminen ei ole mikään tie onneen, mutta se on ainoa velkaantumisen ja alijäämät loitolla pitävä ratkaisu, kunnes Kotka saa työllisyystilanteensa kuntoon. Onkin onni, että kaupunginhallitus päätti lopulta perustaa työllisyystoimikunnan valtuuston päätöksen mukaisesti ratkomaan tätä pulmaa. 

On tärkeää, että uusi toimikunta velvoitetaan alkuperäisen aloitteeni mukaisesti myös laatimaan konkreettinen toimenpideohjelma ja että sen työhön saadaan sitoutettua myös elinkeinoelämän ja Cursorin väkeä. 

On huolestuttavaa ajattelua, että Kotka ei voisi tehdä mitään uusien työpaikkojen luomiseksi alueelle ja työllisyyden parantamiseksi. Monet päättäjät ja virkamiehet näkevät Kotkan maailmantalouden myrskyssä ilman miehistöä ajelehtivana laivana. Ei ihme, että paatti ei käänny kun asenne on tämä. 

Vain työllisyyteen panostamalla Kotka tulee voittamaan ongelmansa. Sama huuto sopii siis sekä Arto Tolsa-areenalle että valtuustosaliin: duunii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti