keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Olen taaksepäin kuikuilija!

Suurin osa kotkalaisen kunnallispolitiikan harha-askelista on tapahtunut, koska kuntalaisia ei ole kuultu tai kuunneltu riittävästi. Pienen ihmisen äänen puolesta taistelevat ovat virkamiesten ja valtaapitävien mielestä vain populisteja ja pisteiden keräilijöitä, jotka katsovat muka taaksepäin. Yhteisten asioiden hoitaminen ei ole kilpailua tai peliä, vaan kuntalaisten enemmistön tahdon toteuttamista. Mielestäni juuri nykyinen politiikka Kotkassa perustuu vanhanaikaiseen tapaan johtaa ja 'näin on ennenkin tehty'-asenteeseen. Taaksepäin kuikuilu ei ole kannattavaa - paitsi jos kuikuilee tarpeeksi kauas!
Kotka kokee ehkä suurinta mullistusta historiassaan sitten 1870-luvun, jolloin teollisuus alkoi rantautua Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille. Olemme tyytyväisinä voineet vain seurata sivusta, kun hyvinvointi ympärillämme on kasvanut. 2000-luvulle asti meidän ei tarvinnut juurikaan miettiä: mitä huomenna?
Hävetköön se taaksepäin kuikuilija, joka suuntaa katseensa aikaan, jolloin huomisen varalle ei pitänyt tehdä hätäsuunnitelmia. Mutta paljon huonommin menee sillä, joka on valmis luopumaan taistelematta saavutetusta ja kaivaa hautakuoppaa jo ennen lääkärin diagnoosia.
Siksi ehdotan, että katsotaankin oikein ronskisti sinne menneisyyteen! Haetaan uudelleen sitä rohkeaa asenneta, jota löytyi tämän kaupungin pioneereista. Eivät ajat silloinkaan olleet ruusuisia, mutta yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden aatteen hengessä, näille kallioille nousi elämää.
Kotkan tulee ottaa agendalleen uusien ideoiden tukemisen. Tämän ei tarkoita välttämättä rahallista tukemista, vaan esimerkiksi tyhjillään lojuvien kiinteistöjensä hyötykäyttäminen ja tarjoaminen idearikkaille yrittäjille. Tukeminen voi olla muutakin kuin taloudellista. Kotkasta löytyy monta esimerkkiä, kuinka kaupunki on nimenomaan nihkeän kiinteistöpolitiikkansa takia kuihduttanut toimintaa. On aika kääntää tämä kelkka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti