torstai 7. helmikuuta 2013

Taiteessa ei ole laatua, on vain mielipiteitä siitä

Jukka Poikolainen peräänkuulutti Kritiikkipäivillä kunnan tukeman taiteen laadun perään. Eilisen Kymen Sanomien mielipidepalstalla (Kysa 7.2) hän kriitikon yksinoikeudella määritteli taiteen laatua.
Kärjistetysti Poikolaisen mielestä laatua syntyy "yksiselitteisesti" vain kun tekijälle on "kertynyt näkemystä ja kokemusta" kulttuurista. Hänen mukaansa taide on laadukasta, kun se on virheetöntä. "Joskus virhe voi olla tosin tarkoituksenmukaista!", hän ynnää. Hän myös alleviivaa oman sanansa merkitystä toteamalla kokeneiden ammattikriitikoiden määrittävän taiteen laatua. Taide on siis laadukasta silloin, kun tekijällä on jo valmiiksi sulkia hatussaan ja ammattikriitikko päättää onko virheet työssä laadukkaasti tai huolimattomasti sohaistu?
Olen käynyt joitakin kulttuurikouluja ja kokemustakin löytyy musiikin, teatterin ja audiovisuaalisen taiteen piiristä ( näin yritän tehdä Poikolaisen silmissä omasta mielipiteestäni arvokkaan.). Oma näkemykseni on, että mikään taiteenlaji ei ole toista arvokkaampaa. Taide on viestintää, jonka arvokkuuden määrittelee sen kokija itse. Se mikä toiselle on täyttä roskaa, voi toisessa herättää paljon ajatuksia. Tämä pätee sekä tyylilajien väliseen keskusteluun että niiden sisällä olevien teoksien arvottamiseen.
Koska taiteen laadukkuudesta on niin monta mielipidettä kuin on taiteenharrastajaa, tulisi julkisia varoja ohjata "jonkun" määrittelemän laadun sijaan mahdollistamiseen ja lajien kirjoon. Kim Soares (sd.) avasi rohkeasti keskustelun laitoskulttuurista, ja sen tukemisesta. Olen Soareksen kanssa samoilla linjoilla, että suhteessa yksityisille taiteentuottajille suunnattu tuki on todella alhainen verrattuna tuettuihin laitoksiin.
Yksityistä tukea on ehdottomasti lisättävä. Pitää muistaa ,että yksityisen tuen ei kuitenkaan tarvitse olla pelkkää rahallista tukea. Mahdollistaminen on avainsana. Kaupunki voi tukea mm. tarjoamalla taiteen järjestäjille tiloja. Soareksen mainitsema edesmennyt Bujashakakin olisi vielä voimissaan, jos pennien pyörittämisen sijaan olisi oivallettu konkreettinen tukeminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti