torstai 2. lokakuuta 2014

Suomea Natoon ajava tulevaisuuskatsaus vain ideologinen manifesti


Ulkoministeriön virkamiesryhmän vahingossa etukäteen vuotama tulevaisuuskatsaus ajaa Suomea suorasanaisesti Nato-jäseneksi. Se on tarkoitettu seuraavan hallituksen työkaluksi, kun vaalien jälkeen käynnistyy taas neuvottelut hallitusohjelman laatimiseksi. Luin asiakirjan, enkä ole vakuuttunut ainakaan sen arvosta puolueettomana katsauksena.

Suomi on ajettu niin lähelle Natoa kuin ilman täysjäsenyyttä voimme olla. Olemme olleet aktiivinen rauhankumppanimaa: osallistuneet mm. ISAF-operaatioon Afganistanissa sekä yhtenäistäneet kalustomme mittavilla summilla Nato-yhteensopivaksi. Ei ole yllätys, että nyt kun Euroopan naapurissa kuohuu, kysellään turvatakuiden ja paremman päätösvallan puolesta. Kuvio on mennyt käsikirjoituksen mukaan – nyt jo kysytään ”mikä muuttuisi jäsenyyden myötä?”. 

Katsauksen perustelu jäsenyydelle on, että Suomen Nato-jäsenyys selkiyttäisi turvallisuuspoliittista asemaamme. Mielestäni Nato-jäsenyys selkiyttäisi tilannetta siinä missä selvän pesäeronkin tekeminen sotilasliittoon. Kaiken lisäksi katsauksessa myönnetään, ettei jäsenyys takaisi turvallisuuttamme. Mielestäni on todennäköisempää, että Suomen Nato-jäsenyys tulisi heikentämään koko Itämeren ja sitä kautta Suomen turvallisuutta. 

Kokoomuksen venäläisen veljespuolueen päämiehen Vladimir Putinin hallinnon äärinationalistinen politiikka on ollut Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja ulkopolitiikan turma. Sen käynnisti uuden rajoista piittaamattoman voimapolitiikkansa vuonna 2008 Georgian sodan yhteydessä, kun uusi sotilasdoktriini otettiin käyttöön. 

Miten nykyinen Venäjä suhtautuisi, jos Pietari jäisi Itämerellä sumppuun ja Nato-maiden ympäröimäksi? Meille liittyminen voi merkitä vain vahvaa selkänojaa mahdollista uhkaa kohtaan, mutta Venäjän näkökulmasta liittyminen olisi selkeä aggressio, jota se tuskin jättäisi käyttämättä keppihevosenaan. Suomen Nato-jäsenyys luo kaikkea muuta kuin turvallisuutta. 

Katsauksen linja herätti kysymyksen katsauksen taustalla olevien virkamiesten neutraaliudesta. Viimeistään maailman hyvinvointia käsittelevässä kappaleessa valkeni, että kyse on enemmän ideologisesta manifestista kuin neutraalista arviosta. Sen mukaan ”markkinoiden avaaminen … lisää turvallisuutta, hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja kestävyyttä niin Suomessa kuin maailmallakin.” Katsauksen takaa löytyykin mm. RKP:läinen ulkoministeriön valtiosihteeri Peter Stenlund.

Tämä lause ja se todellisuus mitä esimerkiksi USA:n ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen myötä ollaan salassa ja väkisin ajamassa, ovat totisesti kaukana toisistaan. Tämän sopimuksen sisällöstä tihkuneiden tietojen perusteella sopimuksella edistetään päinvastoin edellä mainittujen arvojen vastakohtia 
Naton kaltaiset geopoliittisesti sitoutuneet kylmän sodan rauniot ovat osaltaan myös antaneet alkusysäyksen venäläisten voimapolitiikalle. Se heikentää todellista kaikkien keskeistä turvallisuusyhteistyötä pitämällä yllä globaalien yhteistyöorganisaatioiden rinnalla omaa klikkiään. Suomen on oltava aktiivinen murtamaan tällaisia eturyhmittymiä sen sijaan, että olemme mukana niitä vahvistamassa.

Luotan suomalaiseen liittoutumattomuuteen ja omaan itsenäiseen puolustukseemme. Pärjäämme maailman myrskyissä hyvällä diplomatialla ja ulkopolitiikalla. Suomen on ulkopolitiikallaan, kaiken kiihkon keskellä, ajettava sodan sijaan rauhaa, mutta samalla pidettävä huolta omasta itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta. Oman katsaukseni mukaan Suomen turvallisuuden kannalta järkevintä on ottaa selvä pesäero sotilasliitto Natoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti