Demokratian lisäämisen oltava kuntarakenneselvityksen lähtökohta

Valtuuston tiedonantokokouksessa maanantaina valotettiin valtuutetuille aikataulua, jolla kuntarakenneselvitys polkaistaan käyntiin. Valtiohan velvoittaa kuntia selvittämään yhdistymisensä ensi vuoden kesään mennessä.
Kokouksessa kaupunginjohtaja Lindelöf puhui Kotkan valtuuston "tahtotilasta" yhdistää koko Etelä-Kymenlaakso yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tahtotilalla viitataan taannoiseen strategiaseminaariin, jossa tätäkin asiaa valtuutettujen kanssa ryhmätöinä käsiteltiin. Tahtotilaa ei kuitenkaan virallisesti testattu tai todettu, eikä sitä voi yksimieliseksi sanoa. Esimerkiksi Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kannattaa kahden kunnan mallia.

Kuntien yhdistämisessä kuntalaiset pelkäävät eniten päätöksenteon ja palveluiden karkaamista keskuksiin. Pelko on täysin aiheellinen. Surullisen kuuluisana esimerkkinä Kouvolan kuntaliitos, jossa uusien "syrjäkylien" koulut joutuivat heti leikkauslistalle. Kuntalaiselle merkitsevää on myös jo aiemmin surkeiden vaikutusmahdollisuuksien keskittyminen. On selvää, että jos yhden suurkunnan mallissa koko aluetta hoitaa yksi valtuusto lautakuntineen, ei pyhtääläisen tai haminalaisen ääni kuulu yhtä kuuluvasti kuin aiemmin. Uudessa suhteellisella vaalitavalla valitussa valtuustossa vain harva tuntee summalaisten tai miehikkäläisten ongelmat - saati on kiinnostunut niistä.

Nyt kun kuntarakenneselvitystä ollaan käynnistämässä, täytyy mielestäni huolehtia kahdesta elintärkeästä asiasta.

Jotta mahdollisesta rakennemuutoksesta tulee 'uudistus', on demokratian lisäämisen oltava sen lähtökohtana. Kuntarakenneuudistuksen suuri syy kuntien välisessä epätasa-arvossa mm. pendelöinnissä ( jossa Kotka häviää 50 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa muille Etelä-Kymen kunnille ) voidaan kyllä ratkaista ilman ”kouvoloitumista”. Suurkunta - lähikunta - malli toimii hienosti Ruotsissa ja toimi taannoin Kainuun kokeilussakin. Jotta demokratia voi ylipäätänsä toimia, on ihmisten voitava päättää oman lähiympäristönsä asioista, joihin heillä löytyy kiinnostusta sekä asiantuntemusta. Siksi valtaa on ennemmin jaettava pienempiin yksiköihin kuin yhdistettävä ja keskitettävä.  

Toinen tärkeä lähtökohta on, että itse selvitystyön periaatteena on vuorovaikutus kuntalaisten kanssa. Se on alusta asti joukkoistettava. On perustettava kuntalaispaneeleita, järjestettävä kyselyitä - otettava ihmiset aktiivisesti mukaan uuden rakentamiseen. Pakkoliitoksiin ei näillä näkymin olla menossa, joten on myös olennaista että lopullisista kuntaliitoksista ja malleista järjestetään vähintään neuvoa-antavat kuntalaisäänestykset. Vähempään ei voi tyytyä. Kysymyksessä on kuitenkin kuntademokratian tulevaisuus.