Yhtiöittäminen on ollut julkisen sektorin tämän vuosituhannen trendi. Monesti niitä ajavat voimat ovat liikkeellä ideologisin syin, sillä monille voiton tavoittelu on alasta riippumatta paras toiminnan motivoija. EU:n lainsäädännöstä johtuen nyt on pakkoyhtiöittäminen jalkautettu myös kuntiin. Suomalainen kunnallinen itsehallinto on nähty Brysselistä kilpailua heikentävänä tekijänä. Yhtiöittämisen buumi on heikentänyt ja tulee heikentämään merkittävästi suomalaisten mahdollisuutta vaikuttaa.

Yhtiöittämisen suurin ongelma liittyy kunnallisen päätösvallan luisumiseen julkisuuslain ulkopuolelle. Jos tähän asti kuntalainen on vaatinut saada nähtäville esim. kotikuntansa tilapalvelun asiakirjoja, on laki ollut kuntalaisen puolella. Yhtiöitetyssä tilapalvelussa taas määrää osakeyhtiölaki, jota noudattaen yhtiö voi täysin laillisesti pimittää tietojaan kuntalaiselta. Nykyisin yhtiötkin voivat halutessaan toimia avoimuuden periaatteita noudattaen, mutta nämä yhtiöt ovat harvassa. 

Tämä sama dilemma koskee ilman yhtiöittämistäkin julkisyhteisöjä, kun yhteisöt hankkivat toimintojaan suoraan yksityiseltä sektorilta. Hankinnan kautta kuntalaisen oikeus tiedonsaantiin hälvenee hankinta kerrallaan. 

Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on esittänyt ongelmaan ratkaisua. Hän esittää Suomeen Ruotsin mallia, jossa kunnalliset yhtiöt kuuluvat julkisuuslain piiriin. Se antaisi kuntalaisille oikeuden saada kunnallisilta osakeyhtiöiltäkin mm. päätöksiin liittyviä asiakirjoja. Tällöin yhtiöille tulisi myös velvollisuus tiedottaa omasta toiminnastaan. 

Kannatan täysillä tätä professori esitystä. Se poistaisi yhtiöittämisen suurimman ongelman. Itse menisin vielä pidemmälle, ja ulottaisin julkisuuslain koskemaan myös kaikkia kunnan ulkopuolelta tekemiä hankintoja. Avoimuus seuraisi siis veronmaksajan rahoja kaikkialle levittäen julkisuusperiaatteen ilosanomaa. Liikesalaisuuksien puolesta ei tarvitse pelätä, sillä nehän eivät kuulu julkisuuslain piiriin.
Kysymys toiminnan julkisuudesta ja avoimuudesta ei ole vain jotain, mikä on kiva lisätä kuntien strategioihin. Samana päivänä Mäenpään kanssa, esitti professori Markku Suksi julkisuusperiaatteesta kansainvälistä ihmisoikeutta. Hänen mielestä Suomen tulisi ajaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa YK:n kautta julkisuusperiaatteesta kaikkia maailman kansalaisia koskeva ihmisoikeus. Julkisuusperiaatetta tulee ehdottomasti ajaa kaikilla päätöksentekoareenoilla, myös globaalilla tasolla.


Palvelujohtaja voivotteli Kymen Sanomissa (Kysa 12.11) turhautuvansa, kun poliitikot eivät noudata päätöksiä. Tunne on molemmin puoleinen.

Ongelma on mielestäni ollut viime vuosina nimenomaan päinvastainen: virkamiehistö ei ole toimeenpannut valtuuston tekemiä päätöksiä.

Kouluverkkoselvityksen päätöksien noudattamisessa on ollut erityisesti vaikeuksia. Esitykset Jäppilän lakkauttamisen aikaistamisesta ja nyt Tiutisen koulun lakkauttamisesta ovat olleet päätöksien vastaisia. Niitä ei olisi pitänyt voida tuoda pöydälle ilman kouluverkkoselvityksen kokonaisvaltaista avaamista.
Koulusäästöistä päätettyä raporttia emme myöskään saaneet pyynnöistä huolimatta ennen talousarviokokousta. Työllisyystoimikuntaa ei vieläkään ole perustettu, eikä se jäänyt viime vuoden talousarviokokouksen ainoaksi roikkumaan jääneeksi päätökseksi.

On törkeää antaa ymmärtää Tiutisen koulun lakkauttamisen säästöjen ja 10 koulunkäyntiavustajan palkkaamisen olleen toistensa vaihtoehtoina. Ne päätettiin erikseen. Miksei lehtijutussa nostettu esille valtuuston enemmistön päätöstä (vasemmistoliitto esitti tämän perumista) leikata ensi vuonna 107 000 euroa opetushenkilöstön määrärahasta vaihtoehtona avustajien palkkaamiseen? Tämä olisi ollut loogisempi vastakkainasettelu.

Tiutisen koulun ensi vuoden säästö olisi ollut nipin napin 100 000 euroa vuonna 2015. Tiutinen säästettiin, mutta Jäppilän lakkauttamista aikaistettiin viime vuonna ja säästettävän summan piti olla täysin sama.

Miksi siis avustajia ei voida palkata, kun kerran Jäppilänkin lakkauttamisesta on syntynyt Haapasen mukaan 10 avustajan palkan verran ylimääräistä liikkumavaraa? Valtuustohan on jo päättänyt sijoittaa koululakkautuksien säästöt opetuksen laatuun.

Valtuusto on ylin päättävä elin kuntademokratiassa. Kuinka valtuusto voi kantaa vastuutaan, jos sen tekemiä päätöksiä ei toteuteta.

Ilmoitan tässä julkisesti ensimmäistä kertaa, että olemme vieneet Kotkan kaupungin tarkastuspäällikölle ja tarkastuslautakunnalle eteenpäin huolemme kotkalaisten virkamiehien toimintakulttuurista. Esimerkkejä on lukuisia ja niitä tuntuu tupsahtelevan koko ajan lisää. Ongelmat liittyvät julkisuuslain rikkomiseen, hyvään hallintotapaan ja demokraattisten päätösten noudattamiseen.

Tulemme esittämään kaupunginhallituksen kautta, että tarkastuspäällikkö aloittaa ylimääräisen tarkastuksen liittyen virkamiesten toimintaan. Uskon ja toivon, että saamme asian taakse laajan poliittisen rintaman.

Tavoite on, että tehdyt virheet tunnustetaan ja kaupunki pystyy sisäisesti muuttamaan suuntaa konkreettisesti strategioiden korulauseiden mukaiseksi. Nykyinen toimintakulttuuri ei voi jatkua näin.

Kotkan kaupungin talouden madonluvut eivät näytä paremmiltakuin vuosi sitten talousarviokäsittelyn alla. Meille valtuutetuille on tehtyselväksi, että mihinkään ylimääräiseen ei ole nyt varaa, ellei osoita samaasummaa jostain muualta. Talousarviota yritetään tasapainottaa heikentämälläpalveluita. Ryhmämme ei tule hyväksymään mm. päiväsairaalan, Tiutisen koulun,avoimen varhaiskasvatuksen sekä opetustunneista leikkaamista.

Olen henkilökohtaisesti (valtuustoryhmällämme ei vielä tähänkantaa) valmis nostamaan veroprosenttia 0,25%:lla, jotta saamme lisättyä tuloja yli 2 miljoonalla eurolla. Perustelen tätä sillä, että kaupunkimme tarvitsee em.palveluiden säilyttämisen lisäksi myös kipeästi satsauksia. 

Asiantuntijat ovat suositelleen valtuustolle säännöllisten kuntokartoitusten tekemistä, jotta sisäilmaongelma saadaan kontrolliin. Olisi edesvastuutonta olla kuuntelematta. Korkean työttömyyden kaupungissa on panostettava työttömien ennaltaehkäisevään terveyteen ja myös palkkatukityöllistämisen lisäämiseen. Tarvitsemme myös varoja puskuriin, sillä mm. Kantasataman outlet-hankkeen kunnallistekniikkaan meillä ei ole vielä varattu ollenkaan rahaa ensi vuodelle. 

Ankkurin hankkiminen on kaupungin ensi vuoden budjetilletärkeää. On jo aika, että Cursoriin vuosittain upotetuista rahoista Kotkakin vihdoin saa jotain konkreettista. Kaupan hylkääminen upottaa puoli miljoonaa ylijäämäisen budjettimme miinukselle.  Veronkorotus Ankkurin takia tuo meidät vain samaan lähtöpisteeseen missä olemme nyt – palveluiden leikkauksineen ja riskeineen. 

Olennaisin syy kantaani on kuitenkin se, että kaupungilla ei ole varaa alijäämäiseen tilinpäätökseen. Talousarvio sisältää jo nyt ylioptimistisia tavoitteita ja riskejä. Kun puskuri on vain puoli miljoonaa, voimme olla varmoja, että alijäämää kertyy. Tälle vuodelle sitä kertyi kiinteistökikkailut lukuunottamatta 10 miljoonaa euroa. Alijäämän kertymisen uhkakuva on kaikista suurin – kriisiytyminen ja sitä kautta kunnallisen päätösvallan menettäminen. 

Kotkan vanheneva väestö ja korkea työttömyys johtavat vääjäämättä lopulta tilanteeseen, jossa veroprosenttia täytyy korottaa. Veronkorotus ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu, vaan keino saada lisäaikaa, kunnes kokonaistyöpaikkamäärä ja työllisyys saadaan kasvuun.  Tilanteesta voi syyttää valtiovaltaa. Leikkaukset kunnilta ovat ajamassa Suomea yhä enemmän tasaverotuksen maaksi. Kotkasta käsin tätä ei valitettavasti voi muuttaa, vaan joudumme pelaamaan näillä pelinappuloilla mitä meillä on.

0,25 prosentin verokorotuksella Kotka saisi yli 2 miljoonaaeuroa lisää tuloja. On olennaista mitä tällä rahalla tehdään. Tällä rahalla voisimme estää järjettömät leikkaukset, satsata kipukohtiin ja jättää hiukan puskuria ensi vuodelle. 

Jos vaakakupissa on n. 6 euron kuukausittainen lisämeno 3000 euroa kuussa tienaavan kotkalaisen kukkarosta ja edellä mainitut toimenpiteet,kumpi painaa vaa’assa enemmän?  Itse maksan mieluusti lisää veroa, jos sen avulla saadaan turvattua lasten ja vanhuksien laadukkaat palvelut.


Tiutisen koulu on jälleen asetettu lakkautuslistalle. Virkamiesten puheissa vähätellään päätösesitystä puhumalla ”lakkautuksen aikaistamisesta”, mutta todellisuudessa päätös on kouluverkkoselvityksen vastainen ja täysin uusi. Tiutisen nostaminen pöydälle on jälleen yksi esimerkki siitä, mikä merkitys valtuuston päätöksillä tässä kaupungissa todellisuudessa on. 

Keväällä 2012 hyväksyttyä kouluverkkoselvitystä käytetään perusteena Kotkassa vain silloin kuin se esitteleville virkamiehille sopii. ”Kouluverkkoselvityksen mukaisten ratkaisujen edistäminen” on kirjattu ensi vuodenkin talousarvioon. Kuitenkaan sen mukaisista päätöksistä ei ole tähänkään asti välitetty. 

Kouluverkkoselvityksen mukaan Tiutisen koulun jatkon olisi pitänyt olla selvä ainakin vuoden 2016 talousarviokäsittelyyn asti. Tiutisen koulurauhalle annettiin kouluverkossa vahva tuki, sillä päätöstä lakkauttamisesta siinä ei tehty.  Kouluverkkoselvityksen ratkaisun edistäminen tarkoittaisi todellista koulurauhaa syksylle 2015 asti. Nyt tämä rauha rikottiin -  jo toistamiseen.
Jäppilän koulun sulkemisesta syksyllä 2016 sen sijaan päätettiin kouluverkkoselvityksessä. Kouluverkkoselvityksen ratkaisut rikottiin siinä vaiheessa, kun Jäppilän koulun lakkauttamista päätettiin aikaistaa. 

Nyt näyttää kaiken lisäksi siltä, että jäppiläläisten vanhempien esiin nostamat seikat kouluverkkoselvityksen mukaisen jatkon puolesta pitivät paikkansa. Vanhemmat kyselivät mm. Pihkoon  koulun mahdollisen laajennuksen perään. Vanhemmat ihmettelivät, miten kaikki koululaiset tulevat mahtumaan tulevaisuudessa Pihkoon kouluun, kun jäppiläläisten lisäksi alueelle tullaan kaavoittamaan uusia tontteja. Myös koulun kunnosta esitettiin huolestuneita kysymyksiä. Kaikki laajennus ja -remonttipuheet kiistettiin. 

Nyt vuosi tämän keskustelun jälkeen, olemme talousarviossa hyväksymässä Pihkoon koulun laajennusta ja peruskorjausta. Syyt opetustoimen mukaan mm. uudet tulevat tontit. Miten tämä tieto olisi vaikuttanut Jäppilän koulun lakkauttamisen aikaistamiseen, joka meni läpi vain yhdellä äänellä? 

Jäppilänkin koulun lakkauttamisen todelliset kustannukset selviäisivät, jos valtuuston päätöksille annettaisiin niille kuuluva arvonsa. Valtuusto päätti kouluverkon yhteydessä, että koulujen lakkauttamisen säästöt raportoidaan joka vuosi talousarvion yhteydessä, ja syntyneet säästöt kohdistetaan opetuksen laatuun. 

Kysyin raportin perään vuosi sitten: oli liian aikaista. Kysyin raportin perään myös tänä vuonna, elokuussa tiedonantokokouksessa. 
Talousarvio käsitellään kahden viikon kuluttua eikä raporttia ole valtuutetuille toimitettu. Sen sijaan opetuksen laatua ollaan heikentämässä leikkaamalla koulunkäynninohjaajien määrää ja 1-2. luokkalaisten tuntikehykset minimiin.


Kymen Sanomat uutisoi vanhustenviikon kunniaksi Kotkan aikovan sulkea Karhulan sairaalassa toimivan päiväsairaalan ensi vuoden alusta lähtien. Vanhustenhuollon johtaja Liisa Rosqvist myönsi ”eurojen puhuvan”. 

Pari viikkoa aikaisemmin saimme lukea palvelujohtaja Haapasen ja kumppaneiden suunnitelmista lopettaa Pihkapolun hoivakoti sekä uudesta innovaatiosta kiertää suurella työllä saavutettua hoitajamitoitusta perustamalla ns. yhteisöllisen asumisen yksiköitä. 

Palvelujohtaja on väittänyt, että Kotkalla on liikaa hoivapaikkoja. Väite on absurdi. Sen huomaa jokainen, jonka läheinen on joutunut hoivapaikkaa jonottamaan. Oma mummoni odotti Karhulan sairaalassa 8kk, lonkka murtuneena sängyssä maaten. Jakeluuni ei mene, miten tilanne voi parantua hoivapaikkoja vähentämällä.

Kotkassa kysyntä vanhusten huollossa ei ole lähivuosina ainakaan vähentymässä. Onko kokoomuslainen palvelujohtajamme nyt luomassa markkinoita yksityiselle hoivabisnekselle heikentämällä kaupungin tarjoamaa palvelua? 

Kaikkein eniten häiritsee se, että näin suuria mullistuksia tehdään kuulematta kuntalaisia tai edes valtuustoa. Valtuustolle on järjestetty typerämmistäkin aiheista seminaareja. Näin suuria muutoksia ei voi valmistella ilman poliittista ohjausta ja viedä asiaa suoraan lautakunnan päätettäväksi.

Kaikkein heikoimmilta leikkaaminen talouden tervehdyttämiseksi ei sovi arvomaailmaani. Mielestäni rahat vanhustenhuollon laadun ja saatavuuden ylläpitoon on löydyttävä – viime kädessä "eurojen puheelle" on vastattava vaikka veroäyriä nostamalla. Sen ovat vanhuksemme ansainneet.

Ulkoministeriön virkamiesryhmän vahingossa etukäteen vuotama tulevaisuuskatsaus ajaa Suomea suorasanaisesti Nato-jäseneksi. Se on tarkoitettu seuraavan hallituksen työkaluksi, kun vaalien jälkeen käynnistyy taas neuvottelut hallitusohjelman laatimiseksi. Luin asiakirjan, enkä ole vakuuttunut ainakaan sen arvosta puolueettomana katsauksena.

Suomi on ajettu niin lähelle Natoa kuin ilman täysjäsenyyttä voimme olla. Olemme olleet aktiivinen rauhankumppanimaa: osallistuneet mm. ISAF-operaatioon Afganistanissa sekä yhtenäistäneet kalustomme mittavilla summilla Nato-yhteensopivaksi. Ei ole yllätys, että nyt kun Euroopan naapurissa kuohuu, kysellään turvatakuiden ja paremman päätösvallan puolesta. Kuvio on mennyt käsikirjoituksen mukaan – nyt jo kysytään ”mikä muuttuisi jäsenyyden myötä?”. 

Katsauksen perustelu jäsenyydelle on, että Suomen Nato-jäsenyys selkiyttäisi turvallisuuspoliittista asemaamme. Mielestäni Nato-jäsenyys selkiyttäisi tilannetta siinä missä selvän pesäeronkin tekeminen sotilasliittoon. Kaiken lisäksi katsauksessa myönnetään, ettei jäsenyys takaisi turvallisuuttamme. Mielestäni on todennäköisempää, että Suomen Nato-jäsenyys tulisi heikentämään koko Itämeren ja sitä kautta Suomen turvallisuutta. 

Kokoomuksen venäläisen veljespuolueen päämiehen Vladimir Putinin hallinnon äärinationalistinen politiikka on ollut Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja ulkopolitiikan turma. Sen käynnisti uuden rajoista piittaamattoman voimapolitiikkansa vuonna 2008 Georgian sodan yhteydessä, kun uusi sotilasdoktriini otettiin käyttöön. 

Miten nykyinen Venäjä suhtautuisi, jos Pietari jäisi Itämerellä sumppuun ja Nato-maiden ympäröimäksi? Meille liittyminen voi merkitä vain vahvaa selkänojaa mahdollista uhkaa kohtaan, mutta Venäjän näkökulmasta liittyminen olisi selkeä aggressio, jota se tuskin jättäisi käyttämättä keppihevosenaan. Suomen Nato-jäsenyys luo kaikkea muuta kuin turvallisuutta. 

Katsauksen linja herätti kysymyksen katsauksen taustalla olevien virkamiesten neutraaliudesta. Viimeistään maailman hyvinvointia käsittelevässä kappaleessa valkeni, että kyse on enemmän ideologisesta manifestista kuin neutraalista arviosta. Sen mukaan ”markkinoiden avaaminen … lisää turvallisuutta, hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja kestävyyttä niin Suomessa kuin maailmallakin.” Katsauksen takaa löytyykin mm. RKP:läinen ulkoministeriön valtiosihteeri Peter Stenlund.

Tämä lause ja se todellisuus mitä esimerkiksi USA:n ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen myötä ollaan salassa ja väkisin ajamassa, ovat totisesti kaukana toisistaan. Tämän sopimuksen sisällöstä tihkuneiden tietojen perusteella sopimuksella edistetään päinvastoin edellä mainittujen arvojen vastakohtia 
Naton kaltaiset geopoliittisesti sitoutuneet kylmän sodan rauniot ovat osaltaan myös antaneet alkusysäyksen venäläisten voimapolitiikalle. Se heikentää todellista kaikkien keskeistä turvallisuusyhteistyötä pitämällä yllä globaalien yhteistyöorganisaatioiden rinnalla omaa klikkiään. Suomen on oltava aktiivinen murtamaan tällaisia eturyhmittymiä sen sijaan, että olemme mukana niitä vahvistamassa.

Luotan suomalaiseen liittoutumattomuuteen ja omaan itsenäiseen puolustukseemme. Pärjäämme maailman myrskyissä hyvällä diplomatialla ja ulkopolitiikalla. Suomen on ulkopolitiikallaan, kaiken kiihkon keskellä, ajettava sodan sijaan rauhaa, mutta samalla pidettävä huolta omasta itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta. Oman katsaukseni mukaan Suomen turvallisuuden kannalta järkevintä on ottaa selvä pesäero sotilasliitto Natoon.