Kotkassa käynnistetty nuorten asunnottomien hätämajoitustila on loistava juttu. Kymen Sanomien tekemässä haastattelussa paljastui, että pelkästään nuoria asunnottomia on Kotkassa lähestulkoon sata. Näin YK:n köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yön lähestyessä, on hyvä kääntää katseet tähän häpeälliseen ongelmaan.


Kaksi vuotta sitten tekemäni aloite asunnottomien hätämajoitustilasta sai vuosi sitten
penseän vastauksen. Tilastoinnin vaikeutta valitettiin ja asunnottomuuden suuruudeksi
arvioitiin Kotkassa 34. Kritisoin silloin jyrkästi muistiossa ollutta lukemaa, koska
käytännön työtä tekevien kanssa toimiessani olen ymmärtänyt luvun olevan paljon
suurempi. Valtuusto ei tähän aloitteeseen yhtynyt - osin varmasti vähäteltyjen lukujen
takia.


Kotkan silloinen päätös olla toimimatta hätämajoitustilan suhteen on eduskunnan apu-
laisoikeusasiamiehen viime vuonna tekemän päätöksen perusteella perustuslain ja ih-
misoikeusopimusten vastaista.


Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämän johdosta päätöksessä todettiin, että kunnilla on velvollisuus huolehtia kansalaistensa tilapäisluontoisesta hätämajoituksesta. Perustuslain ohella velvoite perustuu sosiaalihuoltolakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Kotkassa käynnistetyn pilotin myötä on olemassa valmis malli, jonka laajentaminen on
käynnistettävä välittömästi. Kymenlaakson päättäjien on huolehdittava siitä, että sote-
palveluiden siirtyessä vuoden vaihteessa maakunnalliseen kuntayhtymään, ryhdytään
perustuslain velvoittamiin toimiin hätämajoitustilojen saamiseksi ympäri Kymenlaaksoa.


Hyvinvointiyhteiskunnan yksi olennaisin vahvuus on, että sen rakenteet ja tukiverkot antavat mahdollisuuden jokaiselle nousta jaloilleen syvenneiden ongelmien keskellä. Tai näin sen ainakin pitäisi olla.

Tilanteessa, jossa ihmiseltä on syystä tai toisesta lähtenyt alta asunto ja mennyt elämän
myllerryksessä myös luottotiedot, on nouseminen takaisin yhteiskunnan rattaisiin tehty
äärimmäisen vaikeaksi. Hyvin toimeentulevan on helppo kauhistella sitä, miksi ihminen ei vain
ota itseään niskasta kiinni, jos ei ymmärrä minkälaiset muurit luottotiedottomalle on rakennettu
ympärilleen.

Elämän alkuun pääsemiseksi esimerkiksi asunnon saaminen on todella vaikeaa luottotiedot-
tomalle. Yksi yleisin konkreettinen syy asunnottomuuden taustalla on nimenomaan asunnot-
toman maksuhäiriömerkintä. Jos merkintä on tullut vuokrarästeistä, on uuden asunnon saa-
misen ehtona usein rästien maksaminen.

Pankkipalveluiden -tai vakuutuksien saaminen on merkinnän jälkeen vaikeaa. Luottotiedoton
ei voi osallistua yhteiskunnan toimintoihin, joissa tunnistautuminen vaatii pankkitietoja. Hänet
on suljettu monen demokraattisen vaikutuskanavan ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa huomat-
tavasti myös laskujen maksamista ja oman talouden hoitamista. Kaikki ymmärtävät näiden
rangaistuksien ristiriidan. Jokaisen henkilökohtaisen talouden kannalta merkittävin eli työn-
saanti on myös vaikeaa. Työnantajalla on oikeus tarkistaa hakijan luottotiedot, jos työssä
käsitellään rahaa.

Rangaistukset vaikeuttavat nimenomaan mahdollisuutta taloudelliseen omatoimisuuteen,
joita edellytetään jaloille pääsemiseksi. Tässä on ongelman olennaisin ristiriita.

Nouseminen takaisin jaloilleen on Suomessa tehty äärimmäisen vaikeaksi. Moniongelmaiselle
heidän tilanteensa itsessään pitäisi olla jo riittävä rangaistus. Näiden esteiden päälle kasatut
ansat eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan - niita pitäisi ennemmin purkaa.

Kyseessä ei ole vain moraalinen ongelma. Tämä tulee myös sille yksilön kyvyttömyyttä kauhis-
televalle hyvätuloiselle veronmaksajalle hyvin kalliiksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytynei-
syyden hinta on mittava, ja osasyynä on se, että yhteiskunta potkii maahan kaatunutta sen
sijaan että tarjoaisi auttavan kätensä. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.