Kymsoten henkilöstön pahoinvointi on noussut uutisiin viimeisen vuoden aikana useaan kertaan. Viime vuonna mm. uutisoitiin Kymsoten kyselystä, joka paljasti henkilöstön olevan huolissaan niin työssäjaksamisesta kuin potilasturvallisuudesta. Henkilöstön huoliin on suhtauduttu ylimielisesti - varsinaiset toimenpiteet ovat jääneet ohuiksi. 


Kymsoten henkilöstöpolitiikka pitää tuoda tälle vuosikymmenelle. Resursseja ja henkilöstöä on lisättävä niin että sitä on riittävästi. Tämä on se tärkein työhyvinvointia lisäävä toimenpide. Sen lisäksi että työntekijöiden pahoinvointi lisää kustannuksia Kymsotessa, se aiheuttaa sille vakavan mainehaitan. Työntekijöitä irtisanoutuu kiihtyvällä tahdilla ja uusien rekrytointi on ollut jo pitkään vaikeaa. 
Kuluvalla viikolla uutisoitiin Islannin laajasta julkisen sektorin työajanlyhennyskokeilusta. Kokeilussa oli mukana jopa yksi prosentti Islannin työvoimasta - 2500 henkilöä. Kokeilun tulos on siis monellakin tapaa luotettava. 

Kokeilussa viikkotyöaika lyhennettiin 35:een tai 36:een tuntiin niin että työntekijöiden palkka pysyi kuitenkin samana. Lopputulema oli sitä mitä on jo aiemmin monessa kokeilussa opittu - tuottavuus kasvoi tai pysyi samana. Tärkeintä kuitenkin on, että kokeilussa raportoitiin stressin vähentyneen ja terveyden sekä työhyvinvoinnin kohentuneen. Kokeilun jälkeen 86 prosenttia Islannin työvoimasta on siirtynyt lyhyempään viikkoon. 

Suomessa tarvitaan vastaavaa rohkeutta täysin selvien tulosten edessä. Kaikille aloille tätä ei tietenkään voi suoraan kopioida, mutta varsinkin julkisella sektorilla työviikon lyhentäminen on järkevä ratkaisu. 
Kymsoten tulee käynnistää laaja työajan lyhennyskokeilu. Sillä olisi mahdollisuus olla ensimmäinen Suomessa, joka tarttuu härkää sarvista työajan lyhentämisen edistämiseksi. Sitä myötä se voisi osoittaa olevansa moderni työnantaja, joka on kiinnostunut henkilöstönsä hyvinvoinnista ja haluaa olla mukana kehittämässä uusia tapoja toimia. Tulokset osoittavat, että kokeilu tulee lisäämään hyvinvointia ja sitä myötä tulee syntymään myös rakenteellisia säästöjä.


Kotkassa on painittu jo pitkään koulupsykologien puutteesta. Kotka ei paini yksin ongelman kanssa. Monessa kunnassa ongelma on vakanssien määrä, joita kunnat eivät ole halunneet perustaa tiukan talouskurin takia. Se ratkeaa määrittämällä sitova mitoitus koulupsykologien määrän osalta. Psykologiliiton mukaan sopiva määrä on yksi psykologia 500 oppilasta kohden. 


Kotka sen sijaan on ymmärtänyt oppilashuollon tärkeyden ja perustanut riittävän määrän vakansseja. Ongelma meillä on, että emme houkuta riittävästi hakijoita. Seitsemästä vakanssista täytetty on vain kaksi. Paljon on tehty ongelman ratkaisemiseksi mm. palkkausta on nostettu. Pientä valonpilkahdusta on opetustoimen mukaan myös nähtävissä. 


Lasten yhdenvertaisen kohtelun ja tuen kannalta tilanne on kestämätön. Esimerkiksi koulun kautta lukihäiriötestauksen saaminen, jonka myötä lapsi saisi apua ja helpotusta opiskeluun, kestää yli vuoden päivät. Jonotus on pitkä aika lapselle, joka elää murrosikää ja kriittisiä hetkiä opiskelumotivaationsa kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että Kotka ostaa palvelun yksityiseltä sektorilta. 


Kuitenkin omatoimisesti - rahalla - yksityiseltä sektorilta on saatavilla nopeasti testaukseen aikoja. Tämä yllätti itseni, sillä oletukseni oli että kaupunki pyrkii hyödyntämään yksityisen kapasiteetin täysin. Saimme ajan kahden viikon päähän lukihäiriötestauksen osalta. 


Kotkan tilanne on ongelmallinen kahdella tapaa. 


Suurin ongelma on, että oppilaita ei saada koulupsykologin palveluiden piiriin riittävän nopeasti. Tällä on suora vaikutus syrjäytymisen kasvuun. Esimerkiksi lukihäiriön aiheuttama opiskelumotivaation romahdus voi olla osasyy siihen, että elämä lähtee väärälle polulle. Puutteellisen erityistuen määrä näkyy suoraan myös nuoren kyvyssä työllistyä vaikka haluja olisi. 


Toinen ongelma jonka näen on luokkaerojen kasvaminen. Koulun tulisi toimia niin, että tulotasosta riippumatta kaikki lapset saavat yhdenvertaisesti palveluita. Nyt lapset, joiden vanhemmat eivät ymmärrä hakea tai ole varallisuutta hakea apua yksityiseltä sektorilta ovat heikommassa asemassa. Yksityissektorilta ostamamme palvelun hinta nousi lähes 800 euroon! Tuen saaminen ei saa olla varallisuudesta kiinni.


Saatan yllättää monet seuraavalla, mutta lyhyellä jänteellä koulupsykologien puutteen voi ratkaista vain tukeutumalla yksityisen sektorin kapasiteettiin. Koska ensisijainen ratkaisu eli koulupsykologien palkkaaminen ei toimi tällä hetkellä, tulee yksityisen sektorin kapasiteettiä kyetä hyödyntämään paremmin, sillä selkeästi aikoja on saatavilla. Kaiken toiminnan keskiössä pitää olla lasten yhdenvertainen kohtelu. 


Kaupungin koulupsykologin tutkimusten tarve on niin kova, että yhden palvelutarjoajan valitseminen tukemaan puutetta ei näemmä riitä. Siksi tässä kohtaa oikea väline voisi olla palveluseteli. 


Kotkan tulee selvittää palvelusetelin väliaikainen käyttöönotto, kunnes saamme palkattua riittävän määrän omia koulupsykologeja. Järjestelmän ei tule olla pysyvä vaan sen tulee toimia paikkaavana toimenpiteenä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. 


Kotkan kaupunginvaltuusto on ensi maanantaina tiukan paikan edessä. Piruja seinille maalailleidenkin arvailut ylityksestä ollaan ylittämässä. Hinta on noussut jopa 35 miljoonaan.

Olen itse suhtautunut kriittisesti hankkeeseen halki sen matkan. Tapahtumakeskus oli edellisen kaupunginjohtajan lempilapsi, joka tuotiin pöytään sähkörahojen käyttökohteena ilman sen kummempia selvityksiä - ainoana vastauksena kysymykseen jota ei vielä ollut esitetty.  

 

Kritiikistäni huolimatta olen tyytynyt valtuuston monta kertaa tekemään päätökseen tapahtumakeskuksen rakentamisesta ja sen myötä toivonut sille pelkästään hyvää. Kaupunginhallituksen jäsenenä velvollisuuteni on seurata, että sitä myös noudatetaan.

 

Valtuusto on tapahtumakeskukseen sitoutunut - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Juuri siksi, en kannattanut hallituksessa esitettyä 10 miljoonan ylitystä.

 

Asia on ollut päättäjillä tiedossa noin viikon ajan, mutta nyt on valjennut, että ylitys juontaa juurensa vuonna 2019 päivittyneeseen arkkitehtuuriin. 

 

Näyttää siltä, että valmistelijoilla on ollut oletus, että valtuusto hyväksyy lisärahoituksen minkä tahansa summan se vaatii. Siitä kertoo se, että suunnitelmissa on pidetty kiinni pohjoismaiden suurimmasta riippuvasta puukattorakenteesta, mutta budjetista ei. Budjetista valtuusto on tehnyt päätöksen – kattorakenteesta ei. Kunnianhimoinen katto on myös karkottanut rakentajat – tämä on itsessään jo nostanut urakan hintaa kun kilpailua ei ole ollut.

 

Valmistelussa olisi pitänyt palata valtuuston eteen pitkin matkaa ennemmin muuttuneiden muiden tekijöiden kuin budjetin kanssa. Tästä olen huoleni esittänyt: Poliittisen ohjauksen puute uhkaa nyt viivyttää koko hanketta.  

 

Suurin huoleni maanantain päätöksessä on sen vaikutuksessa Kotkan talouteen – tai itseasiassa ylityksen kannattajien keinoihin ”maksaa” ylitys.

 

Ryhmien on sitouduttava siihen, että ylityksen vaikutuksia ei maksateta kuntalaisten palveluiden kustannuksella. Ylitys ei saa johtaa leikkauksiin palveluista tai veronkorotukseen, ei päätökseen lakkauttaa toista uimahallia, olla remontoimatta Arto Tolsa-areenaa tai Otsolan koulun uudisrakennuksen lykkäämiseen.

 

Demokratian kannalta rehellisintä olisi jättää asia uuden valtuuston päätettäväksi, joka negatiivisten lieveilmiöiden kanssa tulee painimaan. Tällöin myös kuntalaisilla on mahdollisuus asiaan vaikuttaa vaaliuurnilla.

 

Kaikesta huolimatta valtuuston on maanantaina kyettävä tekemään päätös omista lähtökohdistaan - ei uhkakuvien määräämänä. Maanantaina äänestetään myös siitä, mikä arvo valtuustolla ylimpänä päätöksentekijänä on.


Kymsoten hallitus on viime aikoina ulkoistanut toimintojaan isolla kädellä. Lähes jokaisessa tapauksessa ulkoistusta on perusteltu patenttiratkaisuna ongelmaan. Oli se sitten ratkaisu ongelmiin rekrytoinnin, ajanvarauspalveluiden, kotihoidon henkilöstön tai psykiatrien saatavuuden osalta. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että ongelmat ovat sitä vastoin lisääntyneet. 


Kymsoten hallitus päätti loppuvuodesta 2019 puolen vuoden yrittämisen jälkeen ulkoistaa Kotkan ja Haminan alueen psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti Solutos Oy, jonka myötä piti syntyä auvo ja onni lääkäreiden saatavuuden osalta. 



Kymsote maksaa kuukausittain kiinteän 128 000 euron könttäsumman, jolla Kotkan ja Haminan seudun tulisi saada tarjouspyynnön mukaisesti 4-6 lääkärin työpanos. Tarjouspyynnön mukaisesti lääkärien määrän piti tarkentua sopimusneuvottelussa, mutta sopimuksessa itsessään viitataan vain tarjouspyyntöön ja palvelukuvaukseen. Melko suuri summa per oletettu lääkäri.



Olen saanut luotettavilta tahoilta tiedon, että lääkäreiden työmäärä ei ole ollut sitä mistä Kymsote kuukausittain maksaa. Lääkäreille laskettu työaika on jäänyt sovitusta. Ulkoistaminen on mitä ilmeisemmin johtanut siihen, että Kymsote maksaa lääkäreiden työpanoksesta joita ei ole ollut. Lääkäripula ei ole siis ratkennut psykiatrian osalta. Asiaa kysyessäni Kymsoten viranhaltijalta, sain vastauksen, että “heillä ei ole syytä kyseenalaistaa lääkäreiden määrää”. 



Kenties syynä ilmiselvään ristiriitaiseen tilannekuvaan on, että sopimuksen mukaan ”Palveluntuottaja vastaa tuottamansa palvelun laadusta, seuraa palvelun toteutumista sekä raportoi tilaajalle palvelun tuottamiseen liittyvistä seikoista…”. Kymsoten hallitus on hyväksynyt sopimuksen, jossa pukki on kaalimaan vartijana. 



On jo ajatuksena täysin järjetöntä, miksi ulkopuolisella yhtiöllä olisi paremmat mahdollisuudet vastata työntekijäpulaan kuin isolla julkisella sote-kuntayhtymällä. Toimintaympäristö kun on sama. 



Kun on kyse kotihoidon työntekijäpulasta asia ihmetyttää vielä enemmän. Kotihoidossa työvoiman tarjonta on pohjamudissa johtuen heikosta palkkatasosta. Niin kauan kuin korvaus ei vastaa työn kuormittavuutta, ei työvoimaa ole tai tule. 



Kymsoten johdon ratkaisu ei kuitenkaan ole palkkojen nostaminen kilpailukykyisemmäksi, vaan ulkoistaminen. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden palkat ovat julkista pienemmät - olisi merkillistä, jos työväkeä alkaisi valumaan ovista ja ikkunoista, kun rekryn toteuttaa pienemmillä palkoilla välikätenä toimiva yksityinen toimija.



Solutos Oy:n sopimus on katkolla vuoden lopulla. Sopimuksen jatkolle ei ole perusteita. Kymsoten tulisi sitä vastoin ryhtyä tarkastelemaan kriittisesti kaikkia muitakin sopimuksiaan. Jos Solutokseen liittyvät epäilykset pitävät paikkansa, on omaksi toiminnaksi palauttamalla löydettävissä isoja säästöjä.


Itäisen rantaradan etenemisen kannalta talouspoliittisen valiokunnan tekemä päätös edistää ns. Itäradan eli Kouvola-Porvoo oikoradan suunnittelua on takaisku - tosin täysin odotettu sellainen. 

 

Itäradan edistyminen rikkoo jonkinlaisia lobbausennätyksiä. Aiemmin selvityksissä järjettömäksi todettu hanke rakentaa uusi rata nopeuttamaan 13 minuutilla nykyisiä yhteyksiä on saatu vain kolmessa vuodessa nostettua kuolleeksi todetusta ideasta hankeyhtiön perustamiseen. 

 

Sen siivittämisessä on auttanut laajojen alueiden sitominen hankkeeseen. Siitä on saatu paketoitua suuria toiveita herättävä itäsuomalaisten poliitikkojen pyhä lehmä, jonka arvosteleminen tietäisi poliittista itsemurhaa. Sen myötä on teetetty selvityksiä joiden perusolettamukset on aseteltu halutun lopputuloksen pönkittämiseksi. Totuus ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään - 13 minuuttia lähemmäksi tuleva Helsinki ei pelasta tai tuo minkäänlaista vaikutusta itäsuomalaisten kuntien arkeen. 

 

Itäisen rantaradan osalta askelmerkit eivät ole olleet yhtä sukkelia, vaikka vielä 3 vuotta sitten rantarata oli itäyhteyksistä virallisesti koko valtakunnan edun näkökulmasta kannattavin. Syitä ei tarvitse kerrata. 

 

Rantaradan osalta valtavan suuren työn teki edesmennyt vasemmistoliiton Pentti Tiusanen. Tiusanen piti ratahanketta esillä muiden pyöritellessä päätä. Ratahankkeen lobbaus oli lähes kolmekymmentä vuotta Tiusasen ja hänen luotsaaman rantaratatoimikunnan harteilla. Virallinen kuntajohtoinen lobbaus lähti liikkeelle harmillisen myöhään. Vasta kun huolestuttiin Itäradan taakseen keräämästä suuresta joukosta. 

 

Kuvaavaa on, että kun vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti noin puoli vuotta ennen Bernerin käynnistämää Itärata-selvitystä rantaradan ottamista vaikuttamistyön kärjeksi, kaatui ehdotus demareiden enemmistön ja kokoomuksen äänin. Vuonna 2018 alkuvuodesta päätetyssä strategiassa rantarata on mainittu lähinnä liikennehankkeena muiden joukossa. On turha jossitella ja spekuloida, olisiko Kotkan kärkihankkeena lopputulema rantaradan osalta tällä hetkellä toinen. 

 

Positiivista on kuitenkin huomioida, että nyt vastaavan äänestyksen tullessa asiasta vallitsisi liikuttava yksimielisyys. Kun katsoo asiaa 100 vuoden perspektiivistä, jonka ajan rantarataa on jossain määrin pyritty edistämään, tuottaa saavutettu kotkalaisten tarmo ja yksimielisyys asiassa enemmän toivoa kuin hallituksen lyhytnäköinen päätös oikoradan osalta sitä syö.

 

Talouspoliittisen valiokunnan päätös ei tarkoita Kouvolan oikoradan etenemistä toteutukseen. Itäisen rantaradan edistämistä on jatkettava samalla tarmolla kuin viimeisten muutaman vuoden aikana ja myös uuden valtuuston on jatkettava Pentti Tiusasen viitoittamalla tiellä.