Kun heikkoina taloudellisina aikoina kurjuutta jaetaan, pitäisi käydä perusteellista arvokeskustelua siitä mistä leikataan ja mihin satsataan. Sen sijaan Kotkassa poliittinen keskustelu on vajonnut asiakysymysten ääreltä politiikan tekemisestä puhumiseen. Mielipidepalstoilla ja valtuustossa ei taistella parhaista argumenteista, vaan keskustelu on jatkuvaa henkilöön menevää toisten syyttelyä. Sille pitää pistää piste. 

Vastaan nyt Kim Soareksen kirjoituksen (Kysa 23.10)  argumentteihin. 

Soares mainitsi kohdan ”vasemmistoliiton valtuutetut” oikein, sillä meillä ei ole ryhmäkuria valtuustoryhmässämme. Vasemmistoliiton valtuutettuna ”rintamakarkasin” punaisen napin suojiin siksi, että koin kahden vuoden aikaistamisesta koituvat säästöt rahalla mitattuna niin pieniksi, että kuntalaisten lupauksen ja luottamuksen pettäminen ei ole sen arvoista. Aatteellisena sosialidemokraattina uskon, että niukkuuden aikana säästöt on ensisijaisesti löydettävä muualta kuin peruspalveluista.

Mistä sitten otettaisiin 600 000 euron säästöt? En henkilökohtaisesti esimerkiksi pidä Härniemen viiden miljoonan laituriremppaa tai Kotkan havittelemaa miljoonan euron Tall Ships Racea kouluja korkeammassa arvossa. Vaikeita päätöksiähän on tehtävä?

Vasemmiston valtuustoryhmä ei tee ryhmänä valitusta, toisin kuin Soares väitti. Hän ei kuitenkaan argumentoinut valittamisen syitä vastaan. Oma näkemykseni on, että tapa jolla kuntalaisten kuuleminen oli järjestetty, ei ollut asianmukainen. Printtasin ja toimitin opetustoimeen itse 13:sta palautteesta 7, joita ei olisi muuten otettu huomioon. Kirjallisena vaaditut mielipiteet eivät olisi koskaan ehtineet postissa perille. Koen asian kuntademokratian kannalta niin tärkeänä, että hallintokantelu on paikallaan. Vain siten saamme päätöksen siitä, oliko asia oikein hoidettu ja voimme siitä ottaa opiksemme. 

Kumulatiivisen alijäämän sälyttäminen punanapin painajille on outoa, sillä säästöesitykset joita demarit ovat ajaneet, ovat menneet ymmärtääkseni aina läpi mm. kouluverkkosuunnitelman koulujen lakkauttamiset. Lisäksi aikaisempien vuosien suurimpana puolueena syitä kannattaa myös katsoa omasta toiminnasta. Itsekritiikkiin on syytä kaikilla. 

Lopuksi Soares mainitsee, että ”poliittisia vapaamatkustajia” kiinnostaa vain heidän äänensä. Toivoisin tosiaan, että kaikkia puolueita kiinnostaisivat äänet edes sen verran, että yrittäisivät saada kuntalaiset mielipiteidensä taakse asiallisesti argumentoiden. Edustuksellinen demokratia vaatii toimiakseen, että edustajat tekevät päätöksiä äänestäjiä kuunnellen ja ottavat heidät huomioon muulloinkin kuin vaalien alla. 

Demokratian toteutumiseksi edustajien tulisi käydä aktiivista dialogia kuntalaisten kanssa. Todellisessa demokratiassa kuntalaisille mahdollistettaisiin mm. sitovat kansanäänestykset. Silloin poliitikotkin ehkä keskittyisivät kilpailemaan parhaista argumenteista.

Kymmenkuukautisen valtuustokokemukseni perusteella eniten olen pettynyt valtuuston surkeaan keskustelukulttuuriin. Toisten valtuutettujen sättiminen, naurunalaiseksi tekeminen ja välihuutelut ovat osa kotkalaista poliittista sirkusta, jonka kyseenalaiseen valokeilaan kykenevät vain ne kovanahkaisimmat. Olisiko liikaa vaadittu, että ainoassa foorumissa joka 51 valtuutetulle on luotu asioiden avoimeen keskustelua varten, käyttäydyttäisiin asiallisesti ja keskityttäisiin asioihin? Siinä vaiheessa, kun poliittinen keskustelu vajoaa henkilökohtaisuuksiin pitäisi puheenjohtajan nuijan automaattisesti kopahtaa.

Olen viime aikoina joutunut pohtimaan myös koko valtuustoryhmien väliseen yhteistyöhön perustuvaa toimintatapaa ja sen järkevyyttä. Nythän käytännössä kuvio menee niin, että ryhmänjohtajat keskustelevat ja jakavat tietouden ryhmille. Ryhmät keskustelevat ja päättävät ryhmyreiden tietojen pohjalta, ja muodostavat mielipiteen asioihin. Tämän jälkeen valtuutetut päästetään vapaaksi valtuustosaliin rähisemään keskenään, jo ennakkoon ryhmissä päätetyistä asioista.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä ei ryhmäkuria tunneta. Se on ollut meidän lähtökohtamme alusta alkaen. Toisin on valtuuston muiden ryhmien kanssa. Ennen suuria päätöksiä laskeskellaan ennakkoon kuinka monta ääntä mistäkin ryhmästä tulee. Jäppilän koulun lakkauttamisen yhden äänen eroon päättyneen lopputuloksen jälkeen kuului erään valtuutetun suusta lakoninen toteamus: "näin myä se laskettiiki."
Tuntuu turhauttavalta kuvio, jossa valtuustosalissa käydyllä keskustelulla ei todellisuudessa ole minkään sortin vaikutusta yhtään mihinkään - päätökset tehdään ennen keskustelua. Valtuustojen toimintakulttuuri ei mielestäni ole alkuunkaan demokraattista. Mielestäni loogista olisi, että keskustelu käytäisiin ennen päätöksiä.

Kuvitellaan valtuutettua, joka kuuleekin kesken valtuuston kokousta jonkun erittäin pätevän argumentin ja alkaa epäröimään asian kanssa. Kuinka kauan hänellä on aikaa reagoida? Äänestyshetki tulee nopeasti ja on helpompaa äänestää oman ryhmän mukana ja perustella jatkossa ryhmän vanhoilla argumenteilla, kuin tehdä itsenäinen päätös ja saada ryhmän moitteet niskaan. Siis niiden moitteet, joiden kanssa valtuutettu joutuu jatkossa kokoustamaan tiiviisti ja jonka kautta punnitaan myös omat vaikuttamismahdollisuudet nykyisessä systeemissä. Henkilö saatetaan pahimmassa tapauksessa sulkea pois yhteisöstä, tarkoituksellisesti tai vain alitajuisesti.

Mitä asioille voisi sitten tehdä? Se on selvää, että ryhmäkurista tulisi jokaisen valtuustoryhmän sanoutua irti. Varsinaiselle keskustelulle voitaisiin luoda oma fooruminsa, jotta kaikki valtuutetut pääsisivät yhdessä punnitsemaan argumentteja ennen ryhmien kokoontumista. Tiedonantokokoukseen voisi varata aikaa esityslistan asioista keskustelemiselle. Tämän johdosta varsinaisen päätöskokouksen keskustelua pystyisi ehkä rajaamaan. Kaiken tämän lisäksi jokaisen valtuutetun tulisi sitoutua asialliseen keskustelukulttuuriin jonka tulisi perustua keskinäiseen kunnioitukseen.

Kaupunkistrategian korulauseet eivät voi toteutua ennen kuin valtuusto yksimielisesti päättää puuttua surkeaan keskustelukulttuuriinsa ja irtisanoutuu valtuutettujen käsiä sitovasta ryhmäkurista.