Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti ideologiansa mukaisen facebook-päivityksen, josta sittemmin on syntynyt varsinainen mediamylläkkä.

Immosen kirjoitus ei tullut yllätyksenä. Hänen kanssa-ajattelijat ovat suoltaneet saman sisältöistä teksiä jo vuosikausia. Ongelma Immosen tekstissä oli, että siinä ei enää pyritty verhoamaan todellista aatetta muka-sivistyneeseen valeasuun, vaan se paljasti kirjoittajan todellisen vihamielisen karvansa.

Immosen päivityksessä ongelmallisinta on väkivaltaisen retoriikan lisäksi lause, jossa Immonen kiihottaa kanssataistelijoitaan taistelemaan loppuun asti, yhden ja ainoan oikean Suomen kansan puolesta. Immosen ja hänen edustamansa aatemaailman tunteville ei jää epäselväksi, että Immosen yhteen ainoaan Suomen kansaan eivät kuulut muslimit, homot, afrikkalaiset tai muutkaan Immosen mielestä oikeaan suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomat. Joko saa sanoa r-sanan? 

Koko keskustelu monikultturismista on ollut minulle täysin utopistista. Tämä termi on noussut esille oikeastaan vasta ns. homma-forumilaisten nostettua päätään salanimillään ympäri verkkoa. He ovat onnistuneet luomaan mielikuvan jostakin pahasta, jota eliitti ajaa väkisin ja salaa. Siis todellista foliohattutouhua. Heidän ihmiskuvansa tuntuu perustuvan kokonaan kansallisuuden ja uskonnon varaan. Valitettavasti tätä määrittelyä tulkitaan vain oman viitekehyksen ulkopuolelle jäävään kansanosaan. Heistä syy on aina muissa. Ja mitä erilaisempi sitä syyllisempi varmasti.

Itselle tämä on tuntunut järjettömältä, sillä jotta olisi olemassa jotain monikultturistista ideologiaa, pitäisi ensin olla olemassa monokulttuuri, jota vastaan tämä kuviteltu hyökkäys voisi edes tapahtua. Monokulttuuri on lähtökohtaisesti ja käytännössä täysi mahdottomuus. Itseasiassa jos miettii ihmiskunnan historiaa, on monikulttuurisuus ollut aina jollain tavalla lähtökohta ja perustila, jota vastaan äärimmäiset ideologiat ovat pyrkineet vaikuttamaan. Lyhytikäisin ja laihoin tuloksin. Samaan pyrkivät aikoinaan niin roomalaiset, ristiretkeläiset kuin 30-luvulla natsit ja toisaalta ISIS tällä hetkellä Syyriassa.

Koko immoslaisten harhainen salaliittoteoria punavihreästä eliitistä ajamassa jihadia tai islamisaatiota on täysin absurdi - ideologisesti islamistit ja immoslaiset kun ovat saman kolikon kääntöpuolia. Kummatkin ovat äärimmäistä konservatiivisuutta edustavia, toisinajattelijoita ja erilaisuutta halveksivia, tiukkaa kuria ja järjestystä vaativia liikkeitä. Kummatkin saarnaavat länsimaalaista suvaitsevaista rappiota vastaan. Ne molemmat ovat myös nykyisten taloudellisten rakenteiden sekä maailmanpoliittisen epätasa-arvoisen kehityksen synnyttämiä tuotteita. Polttoainetta nämä saavat toisistaan, ja toimivat omissa lähtökohdissaan itseään toteuttavina ennustuksina.

Tämä oravanpyörä olisi nyt viimein katkaistava. On vihdoin tunnistettava näiden samankaltaisuus.

Samaa äärikonservatiivista huolestuttavaa liikehdintää näemme nyt koko maailmassa: Suomessa ja koko Euroopassa - Venäjällä ja Lähi-idässä. Nyt on ihmiskunnan vihdoin katsottava peiliin ja löydettävä kadoksissa oleva humanismin siemen. On ymmärrettävä jälleen, että väkivaltaisten ääriliikkeiden nousu edellyttää työtä taloudellisen ja demokraattisen eriarvoisuuden kitkemiseksi - luokkarakenteiden murtamiseksi.