Mediassa ensi vuoden talousarviokokouksesta uutisoitiin
lähinnä sen päätöksestä leikata Tiutisen koulun verran teatterin
toiminta-avustuksesta. On korjattava, että kukaan valtuutettu ei lopulta
joutunut salissa äänestämään Tiutisen ja teatterin leikkaamisen välillä.
Kumpainenkin sai oman kohtansa. On myös todettava, että vasemmistoliiton
valtuustoryhmän esityksessä löytyi käyttötaloudesta rahat teatterille sekä
kummallekin kyläkoululle ensi vuodelle. Leikkausesityksemme kohdistuivat jo
valmiiksi mittaviin tutkimus –ja kehitysrahoihin ja mm. johdon hankerahoihin.
Lisäksi teimme esityksen valtuuston tuplakokouspalkkioista luopumisesta
moraalisena eleenä. Ylityöpalkkioihin on jo tässä vaiheessa vuotta uponnut 41 000
euroa. Varjobudjettimme ylijäämä oli 50 000 euroa enemmän plussanpuolella kuin hallituksen
esityksessä. Tämä osoittaa, että politiikka ei ole vaihtoehdottomuutta vaan
arvovalintoja.
Median nostaman ”näyttelijät vs. lapset” vastakkainasettelun
sijaan, mielestäni merkitsevin kokouksen päätös liittyi kuitenkin kiinteistöyhtiöön.
Valtuustohan ei ole vielä käsitellyt kiinteistöyhtiötä, mutta talousarvioesityksen lähtökohta ensivuodelle oli kuitenkin sen perustaminen.
Näin ollen talousarviosta uupui kokonaan mm. Karhuvuoren koulun
uudisrakentaminen. Sekä vasemmistoliitto että perussuomalaiset tekivät omat
esityksensä Karhuvuoren rahoittamisesta omasta taseesta, mutta valtuusto päätti
toisin. Yhtiöstä siis periaatteessa päätettiin käsittelemättä itse yhtiötä.
Päätös yhtiöstä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tuoda käsittelyyn ennen
talousarviokäsittelyä.
Ongelma kiinteistöyhtiön perustamisessa on ensisijaisesti periaatteellinen.
Sitä kautta rakennettujen kiinteistöjen hallinta siirtyy kunnan avoimuuden
piiristä osakeyhtiölain salassapitovelvollisuuksien taakse. Vaikka yhtiön
hallitukseen valittaisiin poliittista johtoa, on sen jäsen ensisijassa yhtiön
leivissä ja rikosoikeudellisesti velvollinen pitämään suunsa supussa tietyissä
yhtiötä koskevissa asioissa. Kunta voi toki
olla halutessaan aktiivinen omistaja mutta on selvää, että demokraattiset
vaikutusmahdollisuudet heikkenevät.
Kiinteistöyhtiön on tarkoitus rakentaa kiinteistöt velalla,
jotka kaupunki takaa. Velanhoitokulut voivat olla jopa korkeammat kuin
kunnalla. Myös korkokulut tulevat olemaan huomattavasti korkeammat, kun
rahoitus joudutaan hoitamaan pelkästään velkarahalla.
Merkittävin yhtiön taloudellisuuteen liittyvä tieto saatiin
tiistaina valtuutettu Luumilta (sd.). Hän oli mallikkaasti selvittänyt Opetus
–ja kulttuuriministeriöstä, että tulevan kiinteistöyhtiön rakennushankkeisiin ei ole
mahdollista saada valtiolta tukea pennin hyörylää. Kotka näyttäisi siis menettävän yhtiöittämisessä päätösvallan
lisäksi puhdasta rahaa, ajamalla itsensä ulos valtion tuettavien joukosta. Viime kädessä kaupungin 100 prosenttisesti omistaman
yhtiön ongelmat tulevat valumaan kuntataseeseen.
Kiinteistöyhtiö ei siis ole mikään taloudellinen pakko.
Tällaista on väitetty paikallislehtien pääkirjoituksissa ja kannanotoissa ilman
pitäviä argumentteja. Omasta taseesta rahoituksen hakeminen urakoille ei vaikuta
edes niihin kuuluisiin kriisikuntakriteereihin. Ei vaikka ne rakennettaisiin
rahoittamalla osaksi kunnan taseeseen otetulla velalla. Velkakriteeri on
paukkinut Kotkassa jo aikapäivää sitten.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentoi!